Kaifukuzen – Jatkuva palautuminen uupumuksen estäjänä (osa 2/2)

(4 min)

Ensimmäisessä osassa toin esille huoleni työkulttuuriamme varjostavasta jatkuvasta kiireestä ja stressistä, ja puhuin kiintopisteen vaihtamisesta tekemisestä palautumiseen. Taustana ajatuksille toimivat uupumuksen inhimillinen tappio ja hävikki menetetystä työstä kansantaloudessa, joka on arviolta 24 miljardia € vuodessa. Voimme jokainen itse ennaltaehkäistä uupumusta hyvällä työnjohtamisella, mutta samalla työpaikkojenkin tulee luoda kulttuuria, joka tukee hyvinvointiamme ja luo kehitystä kestävästi. Tässä kirjoituksessa perehdytään tarkemmin jatkuvan palautumisen ajattelutapaan jota nimitän Kaifukuzeniksi, superkompensaatioteoriaan ja optimaaliseen palautumiseen.

Ensimmäiseen osan voi lukea täältä.

Kaifukuzenin pohja muodostui vuonna 2019 lomailessani Ranskassa. Loman aikana pohdin palautumista, työhyvinvointia ja miten voisimme ottaa askeleen kohti kestävämpää työkulttuuria.

Mistä nimi Kaifukuzen?

Moni on saattanut kuulla Lean-ajatteluun pohjautuvasta menetelmästä nimeltä ’Kaizen’. Sitä käytetään erilaisten prosessien parantamiseen yhdessä organisaation johdon ja työntekijöiden kanssa, ja termi tarkoittaa japaniksi jatkuvaa parantamista. Kai = muutos ja Zen =Hyvä. Palautuminen on japaniksi Kaifuku. Yhdistämällä sanan Kaifuku ja Zen saamme aikaiseksi mahdollisesti näpäytyksen sormille japaninkieltä taitavalta henkilöltä kielioppivirheestä. Varmuudella saamme aikaiseksi hienolta kuulostavan termin ajattelutavalle, jossa jatkuvan palautumisen myötä edistetään parempaa kokonaisvaltaista hyvinvointia ja järkevämpää työnohjausta. Näin syntyi Kaifukuzen.

Mielestäni Kaizen on hieno ajattelutapa jota on syytä tavoitella. On hyvä miettiä miten työtä tehostetaan vähentämällä hukkaa ja tekemällä siitä mielekkäämpää. Mutta samalla tulee mielestäni muistaa työntekijöiden hyvinvointi, eikä tehokkuutta tulisi lisätä sen kustannuksella. Sen takia huolehditaan jatkuvasti riittävästä palautumisesta, ja sen myötä hyvinvoinnista, Kaifukuzenin kautta.

Kaifukuzen ja superkompensaatioteoria

Kaifukuzenissä kiintopisteenä toimii palautuminen ja tavoitteena on optimoida yksilöiden sekä tiimien kokonaisvaltaista hyvinvointia, mitigoidakseen loppuunpalamisen riskiä ja varmistaakseen yksilön tai tiimin olevan valmis huippusuorituksiin. Kaifukuzeniä harjoittava yksilö tai tiimi uskoo ihmisen hyvinvoinnin luovan pohjan hyville suorituksille. Huippusuoritukset johtavat kehitykseen palautumisen ollessa riittävällä tasolla. Koska halutaan varmistaa palautumisen olevan riittävällä tasolla, on Kaifukuzenissä oleellista superkompensaatioteoria.

Superkompensaatioteoria on yksi käytetyimmistä adaptaatioteorioista, jota on hyödynnetty perinteisesti lihasvoimaharjoittelussa. Teorian ydin on, että suorituksiin käytetään voimavaroja, joiden kulutus on riippuvainen suorituksen kuormasta ja intensiteetistä. Suorittaminen hajottaa kehoa, minkä takia meidän tulee palautua. Palautuakseen keho tarvitsee lepoa, ravintoa ja nesteitä. Mikäli palautuminen on kohdillaan, tulee keho olemaan vahvempi seuraavan harjoituksen yhteydessä. Jos se on puutteellista, tulee jatkuva suorittaminen johtamaan laskevaan suorituskykyyn ja valmiustilaan. Pitkässä juoksussa lopputuloksena on uupuminen, jonka kustannukset ovat suuret niin henkisesti, fyysisesti ja rahallisestikin.

Tutkitaan kuvaajaa tarkemmin esimerkin kautta. Herättyäsi aamulla sinulla on tietty määrää energiaa, jota kulutat eri tavoilla. Jokainen suoritus alentaa suorituskykyämme sekä valmiustilaamme joiden päätteeksi alamme palautumaan. Graafista näemme miten suorituskyky, valmiustila ja kehitys laskee, kun palautumiseen ei ole tarpeeksi aikaa. Henkilö kerryttää uupumusta jatkuvalla suorittamisella. Syyt riittämättömälle palautumiselle voivat löytyä esimerkiksi riittämättömästä unesta, ravinnosta, työnohjauksesta, jatkuvista keskeytyksistä töissä, liikunnasta tai henkilökohtaisen elämän asioista. Oli syy mikä tahansa, tarvitaan riittävää palautumista.

Liian usein olen kuullut projekteista, joissa deadlinet pakottavat jatkuvaan suorittamiseen pitkine päivineen, vain vaihtuakseen uusiin projekteihin jotka ovat yhtä hektisiä. Kun jatkuvasti joustaa ja venyy, voi seinä tulla hyvinkin yllättäen vastaan. Osaammeko tarpeeksi hyvin huomioida työntekijöiden tarpeen palautumiselle? Liiallisella joustamisella ja venymisellä (lue terveydellä) pystymme korvaamaan jotain puutetta, esimerkiksi että työntekijöitä on liian vähän, aikataulut liian tiukkoja tai palkkio tehdystä työstä on riittävä kuluihin nähden. Mutta onko se kestävää tai järkevää?

Tässäkin kuvaajassa suorituskyky ja valmiustila laskee suorituksien myötä. Mutta koska palautuminen on riittävää, johtavat suoritukset kehitykseen. Hyvinvoiva työntekijä jaksaa tehdä parannuksia, liian kiireinen ja huonovointinen ei. Miten tämä voitaisiin mahdollistaa käytännössä? Kirjoituksen ensimmäisessä osassa käytin lenkkeilyä esimerkkinä. Välttääkseen loukkaantumisia voi lenkkeilyssä harventaa suorituksien määrää viikossa, varmistaakseen että palautumiselle on riittävästi aikaa. Palautumista nopeuttaakseen ja muutenkin vammojen ennaltaehkäisemiseksi voi lenkkeilyssä panostaa venyttelyyn, nesteytykseen, ravintoon ja uneen. Palautumisen ollessa tehokkaampaa, voi suorituksiakin tehdä useammin. Useampi suoritus johtaa lopulta parempaan kuntoon.

Jatkuva palautuminen työnjohtamisen kautta

Työmaailmassa suorituksien (työpäivien, tehtävien, palavereiden jne.) vähentäminen voi olla haastavaa, tosin ei mahdotonta. Liikaa on liikaa, ja lopulta on meidän omalla vastuullamme sanoa ei, jos työkuorma on kohtuuton. Työskentelytavoilla ja omilla valinnoillamme työajan ulkopuolella voidaan merkittävästi huolehtia palautumisesta. Huomioimalla jatkuvasti palautumista tekemisen yhteydessä, vähennämme suorituskyvyn laskua sekä nopeutamme palautumista.

Koska aika on rajallista eikä jokaisen suorituksen jälkeen pysty vain olemaan, tulee palautumista optimoida. Päiviä voidaan suunnitella siten, että energiaa ei kuluteta turhaan. Itselläni suorituskyky kärsii paljon, jos uni on riittämätöntä. Siksi pidän huolta riittävästä unesta ja panostan laatuun varmistaakseni hyvät energiatasot töissä, treenissä ja arjessa. Huomaan tehokkuuteni laskevan jatkuvien keskeytyksien myötä. Siksi vetäydyn usein aamuisin muutamaksi tunniksi omiin oloihin, jolloin panostan tärkeimpiin työasioihin. Priorisoin työtehtäväni ja ylläpidän WIP-listaa (Work In Progress) jossa saa samaan aikaan olla korkeintaan kolme tehtävää. Näin pidän palautumisen mielessä siten, että en kuluta vääriin asioihin energiaa ja vältän multitaskausta. Huolehdin taukojen pitämisestä, sillä ymmärrän tehokkuuteni paranevan niiden myötä. Usein olenkin hehkuttanut Pomodoro-ajastinta, minulla kyseinen työkalu tehostaa työpäiviä ja muistuttaa taukojen pitämisestä. Liikunta ja treenaaminen on suuri osa elämääni, joka antaa energiaa myös työpäiviin. Koska haluan liikkua usein, panostan ravintoon, riittävään lepoon ja lihashuoltoon. Myönnettäköön, että venyttely on haastava alue, johon olen koittanut panostaa enemmän. Tosin vieläkin yllätän itseni liian usein sohvalta ihmettelemässä jumeja tekemättä niille mitään.

Yllä oli muutamia esimerkkejä asioista, jotka toimivat minulle. Yksi asia ei toimi kaikille, miksi jokaisen pitääkin tarkemmin pohtia mikä soveltuu itsellensä ja omille tavoille parhaiten. Ideana kuitenkin, että palautuminen pidetään jatkuvasti mielessä. Huolehditaan, että energiaa ei kuluteta turhaan tai vääriin asioihin. Mietitään, miten voidaan palautua päivän aikana. Varmistetaan ravinnon olevan terveellistä ja monipuolista. Panostetaan riittävään ja hyvänlaatuiseen uneen. Nähdään itsemme ja muut ihmisinä, joilla on tunteita, ajatuksia ja elämänvaiheita, jotka vaikuttavat päivittäiseen tekemiseemme sekä jaksamiseen.

Luonnossa oleminen palauttaa, jo pelkästään kuvien katsominen tuo itselleni rauhallisuuden tunnetta. Kuva otettu Lauttasaaressa.

Ottaa vai antaa, siinä pulma

Jokainen voi itse ohjata omaa työtänsä ja arkeaan huomioimalla yllä mainittuja asioita. Työpaikoillakin tulisi mielestäni mahdollistaa järkevää työskentelyä tukevaa työkulttuuria. Onko esimerkiksi aamut pakko aloittaa pitkillä palavereilla? Onko palavereita liikaa, ehtivätkö työntekijät tehdä omia töitään? Ovatko aikataulut, osaaminen ja tiimin koko riittävällä tasolla vaatimuksiin nähden? Vaaditaanko jatkuvasti työskentelemään myöhään illalla, miten työnantaja tai esimies puuttuu tilanteisiin, kun huomaa työntekijän työtuntien olevan kohtuuttomia? Onko esimiehen ainut kommentti, että ”tämä projekti on nyt hieman tällainen” vai koittaako hän saada muutoksia aikaiseksi?

Jos työ ja arki ottaa enemmän kuin se antaa, voi pulmaksi muodostua ylikuormittuminen ja uupuminen. Mutta parhaassa tapauksessa työmme antaa meille energiaa, luo mahdollisuuuden kehitykselle ja jonka kautta koemme onnistumisia. Viihtyisä työ vähentää uupumuksen riskiä ja mielenterveydellisiä haasteita. Itse haluan työskennellä ympäristössä jossa voin kehittyä, joka tuo haasteita ja pakottaa minut välillä laittamaan sormen suuhun. Mielestäni kaiken ei tule olla helppoa ja itsestäänselvää, vaan laittamalla itsensä likoon kehittyy ja oppii, voi saavuttaa ihanteellisen flow-tilan ja rikastuttaa itsensä upeilla kokemuksilla. Se ei kuitenkaan tarkoita, että haluaisin polttaa itseni loppuun. Vaikka lopulta onkin meidän omalla vastuulla nostaa käsi pystyyn kun vauhtia on liian paljon, vaatii se rohkeutta. Asiasta keskustelminen on helpompaa tehdä työympäristössä, missä ymmärretään oman rajallisuuden myöntämisen olevan vahvuus. Hyvät suoritukset ovat tärkeitä, mutta ihminen on niitä tärkeämpi. Siksi on myös työpaikkojen vastuulla muuttaa käytäntöjään, mikäli haluamme nähdä muutoksia kohti kestävämpää työkulttuuria.

Hyvä suorittaminen tulee syntyä rohkeudesta, työnilosta, turvallisuuden tunteesta, innovatiivisuudesta, luottamuksesta eikä ihmisen hyvinvoinnin kustannuksella. Kun panostamme työntekijöiden terveyteen ja hyvinvointiin, eivät säästöt ole pelkästään rahallisia, sillä uupumuksesta palautuminen on pitkä ja raskas tie henkisesti niin siitä kärsivälle, kuin hänen lähipiirillensäkin. Uskon että voimme vähentää menetetystä työpanoksesta johtuvaa hävikkiä ja uupumuksesta johtuvaa inhimillistä tappiota Kaifukuzen-ajattelutavan myötä. Muutos kohti kestävämpää työkulttuuria vaatii rohkeutta niin työpaikoilta, esimiehiltä, asiakkailta kuin itse työntekijältäkin. Muutos voi olla hidasta, mutta sitä tarvitaan juuri nyt.


Lue myös :

Kaifukuzen – Jatkuva palautuminen uupumuksen estäjänä (osa 1/2) (5min)

Pareton periaate – Voinko hyödyntää sitä omassa elämässä? (6 min)

Kevnessin seitsemän vinkkiä rentouttamaan mieltä koronan aikana (9 min)

Aurinkoa risukasaan – Positiivinen mieli kuurina koronaan (3 min)

Autofagia – elimistön puhdistusjärjestelmä (5 min)

Pätkäpaastoa pätkissä osa 1/4 – Mikä pätkäpaasto? (7 min)

Istunto liikkumisesta (3 min)

Inspiraatiota ja motivaatiota tekemisen kautta (7 min)

Enemmän vähemmällä (4 min)

Seuraa Instagramissa: Kevness100

Kaifukuzen – Jatkuva palautuminen uupumuksen estäjänä (osa 1/2)

(5 min)

24 miljardia €. Arvioiden mukaan se on menetetystä työpanoksesta johtuva vuosittainen hävikki kansantaloudessa. Suurimmat kustannukset johtuvat sairauspoissaoloista, töissäolosta sairaana, työkyvyttömyyseläkkeistä ja työikäisen väestön terveydenhuollosta. Kansantalouden arvioitu menetys vuodessa on huima, sillä se on melkein puolet Suomen valtion budjetista. Kun arvioidut kustannukset ovat tiedossa, voidaan paremmin keskittää huomio aiheuttajien tunnistamiseen ja niiden vähentämiseen. Yksi nykypäivän suurista koettelemuksista on uupumus. Syitä uupumukselle on moneksi, mutta uskon yhden olevan jatkuvasta suorittamisesta johtuva riittämätön palautuminen. Työkulttuuriamme varjostaa jatkuva kiire, stressi ja suorittaminen, jonka lomassa palautuminen on helppo unohtaa ja loppuunpalamisen riski on suurempi. Niin töissä kuin vapaa-ajalla kiintopisteemme on tekemisessä. Mitä jos se olisikin palautumisessa?


Lomailessani Ranskassa kesällä 2019 pyöri mielessäni ajatuksia työkulttuuriamme varjostavasta kiireestä, stressistä ja uupumuksesta. Mietin, onko meillä vain kesäisin lomien aikana aikaa palautua jatkuvasta suorittamisesta?

Tuntuu siltä, että jatkuvasti ollaan tekemässä asioita. Työkalenterit ovat täynnä palavereita, joiden välissä ei ole taukoja. Tietotyöntekijän työmaailma on nopean kehityksen takia usein jatkuvan kasvu- ja kehityspaineen alla. Työn ohessa tulee uusia asioita oppia ja sisäistää nopeasti laskematta kuitenkaan omaa tehokkuutta. Viestintävälineet ovat mahdollistaneet jatkuvan reaktiivisuuden ja kysymyksiin halutaan usein vastauksia nyt tai heti. Tyytymättömyydestä ilmoitetaan herkemmin kuin kiitollisuudesta, mikä ei motivaatiota ainakaan hetkessä paranna. Hetkellinen rauhallisempi tilanne töissä luo tehotonta oloa ja orastava epäily omasta laiskuudesta herää eloon. Jatkuvan kiireen ja stressin lisäksi energiatasoja syö multitaskaus, vitkuttelu ja tehottoman palaverit. Vapaa-ajalla vastassa on omat puuhastelut, jotka pitäisi hoitaa hyvällä innolla ja tekemisen meiningillä.

Uupumuksen syyt eivät pelkästään löydy työmaailmasta, mutta uskon että siellä on mahdollista tehdä paljon ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä. Muuttamalla työskentelytapojamme, muutamme työkulttuuriamme. Samalla voimme muuttaa ajatustamme vapaa-ajasta ja huomioida hyvinvointia kokonaisvaltaisemmin. Panostamalla järkevään työnohjaamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin voimme parantaa tehokkuutta samalla kun vähennämme uupumuksen riskiä. Ja yksi tapa tehdä se on muuttamalla kiintopiste suorittamisesta palautumiseen.

Kiintopisteen vaihto

Palautuminen on monelle haastavaa. Usein tekeminen on paljon mielekkäämpää ja kalenteri täyttyy tekemisellä. Tekemisen tiimellyksessä palautumiselle on helppo unohtaa varata aikaa. Itsekin olen hyvä esimerkki tästä. Urani alkuvuosina kaikkea tehtiin täysillä. Pitkiä työpäiviä, paljon treeniä ja vähäisiä yöunia. Tunsin, että jään jostain paitsi, jos en ole jatkuvasti tekemässä jotain. Ymmärsin lopulta, että asioiden tekeminen ei ollutkaan enää yhtä hauskaa huonoilla energiatasoilla. En kuitenkaan halunnut jatkossakaan jäädä asioista paitsi. Tahdoin jatkossakin haastaa itseäni töissä ja vapaa-ajalla, niin henkisesti kuin fyysisesti oppien uusia asioita laajentaakseni ymmärrystäni. Aloin pohtimaan miten tämä tehtäisiin käytännössä. Olisiko olemassa jokin tapa optimoida tilannetta?

Yksi työpäivä, yksi treenikerta, yksi mikä tahansa suoritus voi olla vaikka kuinka kova ja haastava. Mukavuusalueen ulkopuolella käyminen, paineen alla oleminen tai itsensä rasittaminen ei itsessään ole huonoa. Päinvastoin, se vie meitä eteenpäin ja kehitymme. Ainakin jos muistamme antaa aikaa palautumiselle. Puskiessamme jatkuvasti palautuminen kärsii ja sen myötä suorituksemmekin. Uskon sen olevan juurisyy uupumiseen. On ymmärrettävää, että väheksymme palautumisen tarvetta kun yhteiskuntamme arvostaa kiireyttä ja kovaa työskenteleviä työntekijöitä. “Suomalaista sisua”. “Work hard. “Be the hardest worker in the room”. Tällaisella ajattelulla ja sanonnoilla palautuminen on helppo unohtaa, vaikka niillä tavoitellaankin jotain hyvää.

Jos tavoittelee jatkuvasti hyviä suorituksia, pitää varmistaa kehon ja mielen olevan siinä tilassa että ne kykenevät siihen. Lopulta olemme itse vastuussa tästä omien valintojemme ja tekojemmme kautta. Mutta työpaikoillakin tulisi luoda kulttuuria joka kannustaa työntekijöitä huolehtimaan itsestään, sillä työn ohjaaminen on haastavaa ympäristössä jossa sammutetaan jatkuvasti tulipaloja.

Ranskan keskustassa oli helpompi navigoida, kun hyödynsin Eiffel-tornia kiintopisteenä. Sisälläni kasvoi ajatus, että mitä jos työmaailmassa kiintopisteenä toimisi palautuminen suorittamisen sijaan. Miten se ohjaisi valintojamme? Voisiko se ennaltaehkäistä uupumusta?

Ilman suorittamista, ei tarvitse palautumista. Jos jatkuvasti suorittaa, ei tule palautumaan. Kovin työskentelevän yksilön tulee tehdä töitä järkevästi, sillä ennemmin tai myöhemmin jatkuva suorittaminen kostautuu. Lähestytään jatkuvaa suorittamista esimerkillä:

Kuntoa kohottaaksesi alat lenkkeilemään viisi kertaa viikossa. Aluksi juokseminen tuntuu hyvältä ja huomaat kehitystä. Riittämättömän palautumisen vuoksi polvessa alkaa tuntumaan kipua. Päätät kuitenkin jatkaa, sillä koet jokaisen suorituksen vievän sinua kohti tavoitteitasi. Huomaat kuitenkin kerryttäväsi uupumusta, energiatasosi ovat matalammat ja saatat olla ärtyneempi. Lopulta polvesi sanoo itsensä irti ja lenkkeily loppuu kuin seinään. Palautuminen loukkaantumisesta voi viedä useita viikkoja, eikä tämän aikana lenkkeilyä voi harrastaa ollenkaan.  

Kuulostaako tutulta? Ihmiset ovat hyviä joustamaan oman terveydenkin kustannuksella saavuttaakseen tavoitteita ja suoriutuakseen tehtävistään. Voi olla haastavaa kuunnella omia tuntemuksiaan ja sisällyttää tapoihinsa suorittamista tukevia asioita palautumisen kautta. Esimerkissä henkilön kiintopisteenä toimii suorittaminen, eli parempaa kuntoa tavoitellaan juoksukertojen kautta. Kiintopisteen ollessa palautumisessa, huomioidaan mitä vaaditaan suoriutuaksemme hyvin seuraavalla kerralla. Lenkkeilyssä se voi olla juoksukertojen harventaminen varmistaakseen, että palautumiselle on riittävästi aikaa. Palautumista voi myös optimoida riittävän unen, monipuolisen ravinnon, nesteytyksen ja venyttelyn kautta. Kun palautumista optimoi, on keho valmis suoriutumaan useammin.

Samaa esimerkkiä voidaan käyttää työmaailmassa. Työmaailmassa pystymme harvemmin itse vaikuttamaan suorituskertojen määrään, sillä työpaikka määrittelee työaikamme. Tämän takia onkin järkevää panostaa palautumiseen järkevän työnohjauksen ja hyvinvoinnin kautta. Itse hyödynnän optimoitua unta, liikuntaa ja monipuolista ravintoa huolehtiakseni riittävästä palautumisesta. Teen erilaisia mindfulness-harjoituksia ja koitan pitää kehoni stressittömässä tilassa ellen ole suorittamassa jotakin. Organisoin työpäivää mm. siten, että minulla on rauhallisia hetkiä ilman keskeytyksiä, muistan pitää taukoja ja priorisoin työtäni aloittamatta liian monta tehtävää samaan aikaan. Nämä ovat asioita, jotka ovat minun vastuullani. Oli työpäivä miten kiireinen tahansa, voin kuitenkin itse vaikuttaa siihen omilla valinnoillani. Oman työn ohjaaminen on tietenkin vaikeampaa ympäristössä, jossa ollaan jatkuvan paineen alla. Siksi mielestäni työpaikkojen tulee panostaa enemmän työntekijöiden hyvinvointiin työskentelytapojen ja työkulttuurin kautta. Otetaan tähän näkökulmaan mallia huippu-urheilun maailmasta.

Huippu-urheilussa palautuminen otetaan eri tavalla huomioon kuin työmaailmassa. Esimerkiksi jalkapalloammattilaisen arvoa luova työ on pelata jalkapallo-otteluita. Joukkueen menestys tuo joukkueelle rahaa ja talous pyörii. Itse ottelu on suoritus, jonka jälkeen on venyttelyä, hierontaa, kylmäaltaita, saunaa, optimaalista ravintoa ja nesteytystä. Toimenpiteillä halutaan varmistaa, että pelaajat ovat kunnossa seuraavaa koitosta varten. Mikäli pelaajat eivät ole kunnossa, tulee tämä vaikuttamaan otteluiden lopputuloksiin. Törmäsin sattumalta entiseen jääkiekkoilijaan Jarkko Ruutuun, jonka kanssa vaihdoimme ajatuksia unen merkityksestä. Hän osasi kertoa, että nykyään NHL:ssä panostetaan enemmän palautumiseen unen kautta (ainakin tietyissä seuroissa). Unen eri vaiheista, sen merkityksestä ja tarpeesta kerrotaan pelaajille. Kaikki tämä sen takia että palautuminen olisi optimaalista ja suorituksen sen mukaisia.

Voisimme työpaikoilla ottaa mallia huippu-urheilijoiden tavasta luoda edellytykset hyville suorituksille palautumisen kautta. Työpaikoilla työntekijät tekevät arvoa luovaa työtä, ja arvo kärsii mikäli työntekijä ei ole kunnossa. Monessa työpaikassa tällaista jo onneksi harrastetaankin. Mutta nimenomaan harrastetaan. Itse ajattelen seuraavaa tasoa, eli ammattilaiseksi siirtymistä. Huippusuorituksia hyvinvoivilla yksilöillä.

Siirtyminen harrastelijasta ammattilaiseksi tehdään muuttamalla kiintopistettämme suorittamisesta palautumiseen. Kun fokuksena on energiatasojen ylläpitäminen ja palautuminen, on meidän helpompi tehdä niitä edistäviä toimenpiteitä. Mahdollistamme kestävää suorittamista tinkimättä työntekijöiden terveydestä.

Seuraava osassa perehdytään tarkemmin Kaifukuzeniin, mistä nimi tulee, mitä se on, miten palautumista huomioidaan jatkuvasti ja miten superkompensaatioteoria liittyy kyseiseen ajattelutapaan.


Yhdessä kohti kestävämpää työkulttuuria ja parempaa kokonaisvaltaista hyvinvointia! Hyvää alkanutta kesää kaikille.

-Kevin

Viitteet

  1. https://stm.fi/menetetyn-tyopanoksen-kustannukset
  2. https://yle.fi/uutiset/3-10128501
  3. https://www.shrinktank.com/the-psychology-of-lebron-james/

Lue myös :

Kaifukuzen – Jatkuva palautuminen uupumuksen estäjänä (osa 1/2) (5min)

Pareton periaate – Voinko hyödyntää sitä omassa elämässä? (6 min)

Kevnessin seitsemän vinkkiä rentouttamaan mieltä koronan aikana (9 min)

Aurinkoa risukasaan – Positiivinen mieli kuurina koronaan (3 min)

Autofagia – elimistön puhdistusjärjestelmä (5 min)

Pätkäpaastoa pätkissä osa 1/4 – Mikä pätkäpaasto? (7 min)

Istunto liikkumisesta (3 min)

Inspiraatiota ja motivaatiota tekemisen kautta (7 min)

Enemmän vähemmällä (4 min)

Seuraa Instagramissa: Kevness100

Kevnessin seitsemän vinkkiä rentouttamaan mieltä koronan aikana

(9 min)

Arjessa aikataulut ja rutiinit rytmittävät päivää ja luovat järjestystä. Järjestyksen myötä tunnemme hallitsevamme tilanteen, jolloin mielentilamme on rennompi. Rennossa mielentilassa olemme luovempia, pystymme helpommin ratkaisemaan ongelmia ja kortisolitasot ovat matalammat. Koronan myötä monet rutiinit ovat hävinneet, eristäytyminen vaikuttaa sosiaaliseen kanssakäymiseen ja epävarmuus luo stressiä. Järjestys on vaihtunut kaaokseen, joka helposti heijastaa mielentilaamme. Ota tilanne takaisin haltuun, luo rentoutta mieleen näillä seitsemällä vinkeillä ja laita korona-arki kuntoon.

Ota tilanne haltuun hallitsemalla KevZen-mestarin seitsemän koronaviisautta.

Edellisessä koronaan liittyvässä kirjoituksessa Aurinkoa risukasaan – Positiivinen mieli kuurina koronaan mainitsin, että vallitsevassa tilanteessa on erityisen tärkeää panostaa omaan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Tässä kirjoituksessa kerron tarkemmin, miten korona vaikutti minun arkeen, miten hetkellisesti lamaannuin, mitä toimenpiteitä tein ottaakseni tilanteen haltuun ja panostaakseni omaan hyvinvointiini. Tavoitteena on, että sinäkin voit hyödyntää näitä seitsemää vinkkiä rauhoittamaan mieltä ja ylläpitämään hyviä energiatasoja. Kehon voidessa hyvin, muut asiat eivät olekaan niin huonosti.

Pysähdy hetkeksi kuuntelemaan itseäsi

Korona rykäisi vauhdilla maton jalkojen alta. Minun maailmani muuttui muutamassa päivässä viikolla 11. Pitkään odotettu työpaikan virkistysreissu Tahkolle peruuntui. Ilmoitettiin ettei toimistolle saanut enää mennä. Suositeltiin etätyöskentelyä. Sali meni kiinni. Keskusta hiljeni. Pörssi dippasi, salkkuun vilkaisu aiheutti rytmihäiriöitä. Jostain syystä vessapaperi loppui kaupoista. Uutisoitiin lomautuksista, YT-neuvotteluista, virukseen kuolleista. Kaikkialla puhuttiin koronasta.

Vähemmästäkin menee sormi suuhun. Tosin koronan myötä sormea ei kannata enää suussa käyttää, pitänee keksiä sille toinen paikka. Alkushokin jälkeen havahdun todellisuuteen, jossa voi istua koko työpäivän kalsareissa. Jalassa on yksi villasukka, toisesta ei tietoakaan. Ulos ei uskalla mennä. Ihmisiä vältellään. Uusimaa karanteenissa. Ravintoloihin ei ollut menemistä. Järjestyksen tilalla oli kaaos, tai ainakin sille se tuntui.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, jotka hämmästyttää, kummastuttaa pientä koronakulkijaa.

Kun voimakkaat tunteet valtaavat mielen ja muut asiat eivät oikein tunnu miltään, kutsutaan sitä nimellä tunnemyrsky. Myrskyjen myötä saattaa tulla tunteenpurkauksia. Purkaukset voivat olla välittömiä ja voimakkaita, välillä niitä ei ihminen pysty edes hallitsemaan. Nykyinen tilanne aiheuttaa monenlaisia tunteita ja tuntemuksia. Mieli voi tuntua hyvinkin myrskyiseltä. Joillakin on saattanut tunteet purkautuakin. Tunteenpurkauksissa ikävänä asiana on negatiivinen vaikutus muihin ihmisiin. Tunteet tarttuvat, eikä tässä tilanteessa nyt enempää pahaa mieltä tarvitse tartuttaa. Tunteiden tarttumiseen vaikuttaa aivojen limbinen järjestelmä, yhden ihmisen käyttäytyminen ja tunnetila saavat aikaiseksi muutoksia hormonitoiminnassa, sykkeessä ja verenpaineessa toisessa ihmisessä. Mieluummin sitä aiheuttaa positiivisia muutoksia toisella, kun levittää pahaa mieltä.

Onnistuakseen tässä, on olennaista pysähtyä hetkeksi kuuntelemaan itseään. On täysin sallittua tuntea mitä tahansa, mutta kannattaa hieman tutkia omia tuntemuksia. Vaikka tuntuisi ettei tuuli pahasti venettä keinuta, on parempi tehdä ennakoivasti toimenpiteitä ennen kuin myrsky äityy pahaksi. Tunnistamalla mieltä painavat asiat, on niitä helpompi käsitellä. ”Harva oikeasti pelkää pimeää, useimmin pelätään mitä siellä on”.

Pysähdyin kuuntelemaan itseäni valaistakseni pimeyttä.

Itselläni meni viikon päivät, kunnes tajusin ettei hämmästely ja kummastelu auta. Kävin läpi tilannetta mielessäni. Pohdin millä toimenpiteillä säilytän terveyteni ja huolehdin hyvistä energiatasoista. Ajattelin, että jos minulla on hyvät energiatasot ja positiivinen mieli, niin voin jakaa sitä muille. Tunteet tarttuvat. Hyvää mieltä on kiva laittaa kiertämään.

Koronavinkki 1: Pysähdy hetkeksi kuuntelemaan itseäsi ja tutki tuntemuksiasi. Ole oman mielesi Pekka Pouta, kerro minkälainen päivän sää on. Toimenpiteitä kannattaa tehdä ennakoivasti, ja oikeiden asioiden tekeminen on helpompaa, kun sinulla on hyvä tuntuma omiin tunteisiin. Positiivinen mieli tarttuu muihin, ja sitä on mukava laittaa kiertoon.

Uni

Mielestäni tärkein yksittäinen tekijä hyviin energiatasoihin, minkä takia päätin panostaa riittävään ja laadukkaaseen uneen.

Rutiinien häviämisen myötä unirytmi menee helposti sekaisin. Mikäli sinun arjestasi ovat hävinneet työmatkat, harrastukset, lasten tarhaan viemiset ja muut liikkeelle pakottavat toimenpiteet, on herätyskellon pirinää helppo siirtää myöhäisemmäksi. Mikäli sängystä nousee myöhään, johtaa se helposti valvomiseen. Kehomme pitää säännöllisyydestä, ja tällaiset muutokset rytmissä johtavat helposti heikompaan unenlaatuun ja univajeeseen. Univajeessa jaksaminen kärsii, ja mielentilakaan ei ole niin aurinkoinen. Unirytmin pilaamisen lopputuloksena syntyy kierre jossa ollaan väsyneempiä ja saamattomia, joka taas johtaa murehtimiseen ja alennettuun mielentilaan. Oma luumusukkaisuus harmittaa, mutta asialle ei jaksa tehdä mitään kun on samalla niin vässykkä.

Unta on mielestäni hyvä seurata jollakin työkalulla, jotta unirytmi pysyy hallinnassa ja saa osviittaa unen laadusta. Itse käytän Oura-sormusta seurantaan, se on oiva työkalu luomaan selkeämpää kokonaiskuvaa unesta. Tällä hetkellä seuraan tarkkaan palautumista, mikäli arvot ovat huonot en rasita kehoani liikaa ylläpitääkseni hyvää vastustuskykyä. Palautuminen on ollut itselleni haastava aihealue ja usein tuntuu, ettei osaa tarpeeksi hyvin kuunnella omaa kehoaan. Vaikka välillä olisi uupunut olo, on sitä turhan usein pakottanut itsensä treenaamaan tai venymään töissä. Lopputuloksena on voinut olla sairastelua tai loukkaantumisia. Jos huomaa tankin olevan tyhjä, on parempi keskittyä palautumiseen. Itselläni toiminut hyvin, että omaa virkeystila visualisoidaan applikaation kautta selkeästi ja tuloksia pisteytetään. Jotenkin sitä kuuntelee itseään paremmin, vaikka tietää ettei tulokset absoluuttisia totuuksia olekaan.

Visualisointi ja pisteytys selkeyttää minulle päivän tilannetta.

Koronavinkki 2: Pidä kiinni säännöllisestä unirytmistä, vaikka ei tarvitsisikaan lähteä aamulla aikaisin liikkeelle. Riittävä ja laadukas uni on paras tapa huolehtia hyvistä energiatasoista ja omasta vastustuskyvystä. Hyvän vastustuskyvyn ylläpitäminen on erityisen tärkeää näinä aikoina. Käytä jotain työkalua seuraamaan untasi, niin sinun on helpompi tehdä toimenpiteitä parantaaksesi hyvinvointiasi.

Älä seuraa jatkuvasti uutisia

Stressaantunut mieli, väsynyt keho

Huono on moottorin teho

Jatkuvasti ahdistaa, pitää sydäntä tahdistaa

Älä anna korona uutisten lannistaa!

Anti-Corona Kevin

Minulla on jo pidempään ollut tapana välttää uutisten päivittäistä seuraamista. Jos ajattelee uutisten vaikutusta mielentilaan, vaikuttavat ne usein negatiivisesti. Monesti uutisoinnin aiheet ovat sellaisia, jotka eivät mitenkään vaikuta omaan päivittäiseen elämään, tai sellaisia joihin en voi itse vaikuttaa. Ilta-Sanomien ”Nämä upeat kaunottaret kannustavat Leijonia MM-kisoissa”-uutiset eivät tehosta päivääni, eivätkä kehitä minua mitenkään. Jos Trump ja Kimi twiittailevat ydinsodasta, mieltäni ei paranna kiivaan sanaharkan jatkuva seuraaminen. Eivätkä minun natsat oikein riitä sanomaan heille, että hei nyt riittää. Mieluummin jatkan elämääni tietämättömän iloisena. Mikäli sienipilvi ilmestyy horisonttiin, niin eipähän tarvitse laskuja maksaa.

Tämä tapa alkoi useita vuosia sitten, kun vielä luin uutisia päivittäin. Välillä otin muutaman päivän mittaisia uutissapatteja, välillä viikon tai kaksi. Sitten muutaman artikkelin ja Hans Roslingin erinomaisen kirjan ’Faktojen maailma’ myötä päätin kokeilla, millaista on olla hieman pidempään seuraamatta uutisia. Yllätyin huomattuani, ettei ohitseni mennyt mikään oleellinen asia. Päivittäisessä elämässä keskusteluiden kautta sain tietää oleellisimmat asiat, tarvittaessa otin asiasta enemmän selvää. Aikaa jäi enemmän muihin asioihin, eikä mieltäni synkentänyt maailman ”huono” meno. Jos olet lukenut Roslingin kirjan, ymmärrät miksi heittomerkit ovat huonon ympärillä. Huolenaiheet myyvät paremmin kuin jatkuvat ilouutiset, ja kyllähän mainostoimistojenkin pitää rahaa saada.

Nyt uutisissa ei voi välttyä koronasta. Monilla uutissivustoilla on jopa ”seuraa hetki hetkeltä”-mahdollisuudet. Uskon, että uutisten ja tilanteen jatkuva seuraaminen ei tee mielenterveydelle hyvää. Hetken mielihyvää saa siitä, kun tuntee olevansa ajan tasalla. Tavallaan luo itsellensä illuusion, että tilanne on hallinnassa koska tietää missä mennään. Mutta mitä enemmän aihetta seuraa, sitä enemmän se on mielessä. Niin kuin aikaisemmin sanoin, niin tunteet tarttuvat. Minkälaisia ajatuksia ja tuntemuksia sinun mielestä uutiset tartuttavat tällä hetkellä?

‘Leppakomiestä ei tule syödä, mutta hänen neuvoja tulee kuunnella.’
Toivottavasti tästä tulee uusi kiinalainen sananlasku.

Itse seurasin alkuun aktiivisesti tilannetta. Mutta kun linjaukset oli tehty ja pelisäännöt olivat itselleni selvät, lopetin uutisten jatkuvan seuraamisen. En koe, että mielentilani kohenee tietämällä jatkuvasti tartuntojen saaneiden ja menehtyneiden määrän. Tällä hetkellä minä kannan korteni kekoon noudattamalla linjauksia, olemalla varovainen ja kannustamalla muita jaksamaan tämän haasteen läpi. Päivitän itselleni kerran viikossa tilanteen, keskityn vaikutusvallassani oleviin asioihin ja koitan tehdä omasta tilanteestani niin hyvän kuin mahdollista. Kun minulla on hyvä tilanne ja hyvät energiatasot, jaksan myös jakaa energiaani muille.

Koronavinkki 3: Mieti minkälaisia tuntemuksia uutiset herättävät sinussa. Kokeile ottaa hieman lepoa uutisten jatkuvasta seuraamisesta. Seuraa kuitenkin sen verran, että olet selvillä linjauksista ja noudata niitä sekä varovaisuutta. Sinun ei tarvitse kuitenkaan tunti tunnilta tietää kuinka moni on menehtynyt virukseen. Kun otat etäisyyttä, voit huomata voivasi paremmin. Ehkä energiaa riittää paremmin johonkin mukavampaan asiaan?

Tehosta työpäivääsi

Jos työpaikka on siirtynyt kotitoimistolle koronan myötä, on se voinut tuoda haasteita mukanaan. Päivä ei välttämättä lähde samalla tavalla käyntiin, työpäivät venyvät tai tehokkuudessa on haasteita. Kaikista haasteista ei toki voi välttyä. Jos esimerkiksi kotona viilettää vaippasankareita, ovat keskeytykset ihan ymmärrettäviä. Mutta muutamilla tempuilla voi tehostaa työpäiväänsä.

Pidä kiinni työpäivän aloitusajasta ja muista päättää päivä järkevään aikaan. Etätyöskentelyssä työpäivä venyy helposti turhan pitkäksi. Kokeile esimerkiksi laittaa kalenterivaraus itsellesi, jolla merkkaat työpäivän päättymisen. Tämä toimii muutenkin, mikäli on taipumusta työpäivien venymisille.

Viestitä itsellesi jollakin tavalla, että työpäivä alkaa. Jotkut saavat puhtia työpäivään laittamalla työvaatteet päälle, toiset harjaamalla hiukset. Ymmärrettävästi voi tuoda motivaatiohaasteita, jos pelkästään kalsareissa istuu virtuaalipalavereissa.

Työmatkat ovat monelle signaali työpäivän aloittamisesta. Ne voidaan korvata esimerkiksi kävelyillä. Itselläni aamukävelyt ovat toimineet erinomaisesti koronan aikana. Herättyäni juon puolisen litraa vettä, jonka jälkeen suuntaan ulos 10-30 min ajaksi. Yleensä kävelen, välillä hölkkäilen. Toisinaan teen hieman kehonhuoltoa. Joskus pysähdyn hetkeksi ja vain istun kuuntelemassa luonnon ääniä metsässä. On muuten upea tapa aloittaa aamu, ja antaa erinomaisesti energiaa työpäivän aloittamiseen. Kotiin tultuani, laitan kahvit porisemaan, vedän konsultin hatun päähän ja aloitan työskentelyt. Harvemmin tuli aikaisemmin tehtyä kävelyitä aamuisin, mutta tulee kyllä olemaan osa arkea jatkossakin. Muista kuitenkin varovaisuus ja turvaväli muihin ihmisiin tehdessäsi aamukävelyjä. Pidä mielessä kiinalainen sananlasku ”The Early Bird Catches the Germ”, ja vältä ihmisiä.

Tauot voivat helposti unohtua kotona istuessa. Itse käytän tätä Pomodoro-ajastinta päivittäin rytmittämään minun tekemistä. Teen 25 min töitä, ja kellon soidessa nousen vähintäänkin hetkellisesti hieman venyttelemään. Välillä pidän pidempiä taukoja. Virtuaaliset kahvitauot tiimiläisten kanssa on erinomainen tapa huolehtia sosiaalisesta puolesta. Onnistuisiko virtuaalinen lounastaminenkin yhdessä? Ellei se kiinnosta, niin ota ainakin lounaan ajaksi tauko työskentelystä! Älä syö ja työskentele samaan aikaan, niin kiire sinulla ei ole. Jos on, väitän että olet vain huono aikatauluttamaan työpäivääsi, tai et uskalla ottaa itsellesi aikaa. Kyllä, halusin astua varpaillesi tunteita herätelleekseni. Kun olet latonut tekosyyt ja rauhoittunut, mieti vaatisitko muita syömään työskentelyn ohella? Onko se mielestäsi järkevää, vai olisiko parempi ottaa pieni tauko? Mieti mitä vinkkejä antaisit muille, ja hyödynnä niitä itse.

Istuminen on keholle haitallista, harrastamme sitä liian paljon ja kaiken lisäksi ryhtikin on monella heikonpuoleinen. Tässä vaiheessa pitää nostaa ainakin oma käsi pystyyn virheen merkiksi. Löydän välillä itseni istumassa jossain ihmeellisessä velociraptor-mäkihyppääjä asennossa. Välttääkseni tätä tukalaa asentoa ja sen tuomia selkäkipuja, hyödynnän kotitoimistolla innovatiivista soveltamista. Seisomatyöpiste on rakennettu itse, palavereiden aikana kävelen ympäri asuntoa. Pomodorojen myötä muistan ainakin 25 min välein korjata työasentoa ja ottaa lyhyitä venyttelytaukoja. Lisää tietoa istumisen haitoista löydät aikaisemmasta kirjoituksestani Istunto liikkumisesta.

Koronavinkki 4: Tehosta työpäivääsi motivoivilla toimenpiteillä. Viestitä itsellesi sinulle suotuisalla tavalla työpäivän aloittaminen ja päättäminen. Muista pitää taukoja, koita myös järjestää niitä työkavereidesi kanssa.

Liiku

Liikkumismahdollisuuksien vähennettyä ja etätöiden myötä aktiivisuustaso laskee helposti. Huomasin itse ensimmäisten kotitoimistopäivien jälkeen, miten helposti ajantaju häviää koneen edessä ja suurin urheilusuoritus oli Apostolin kyydillä suoritettu taival olohuoneesta keittiöön. Olo oli kuin uuniperunalla ja vakava symbioosi sohvan kanssa oli alkamassa. Liiallisen löhöilyn myötä ihminen vaipuu horrokseen, jossa saamattomuutta on muille jakaa. Välillä on kiva vain olla, mutta olet varmasti itsekin huomannut ettei olotila ole parhaimmillaan liian pitkään makoillessa. Suosittelen vahvasti lisäämään kävelyitä, lenkkeilyä, kotitreeniä tai muuta mukavaa liikuntaa joka saa sinut liikkeelle.

Itse aloitin uuden juoksutreeniohjelman ylläpitääkseni liikkumista. Monet kerrat olen aamulla tehnyt aamukävelyn, sitten tehnyt muutaman tunnin töitä jonka jälkeen käynyt lenkillä. Pitää mielen virkeänä ja antaa mukavasti energiaa iltapäivän työtunneille. Mielestäni työpäivää voi hyvinkin pilkkoa tällä tavalla välillä, kokeile jos tapa sopisi sinulle!

Mikäli sinulta sujuu englanninkieli, haluat ymmärtää miten liikunta vaikuttaa aivoihin ja miten siitä voi tehdä itsellensä tavan, suosittelen vilkaisemaan aikaisempaa kirjoitustani Working out as a Keystone Habit.

Koronavinkki 5: Sisällytä liikunta arkeesi sinulle sopivalla tavalla. Liikunta virkistää ja luo positiivista mieltä, antaa tehokkuutta työpäivään ja vähentää negatiivisia tuntemuksia ja ajatuksia, jotka voivat helpommin ottaa vallan näinä haastavina aikoina.

Pidä yhteyttä muihin

Jotta virus ei leviä, tulee meidän olla varovaisia ja vältellä muita ihmisiä. Ongelmana tietenkin, että sosiaalinen elämä kärsii. Suosittelenkin vahvasti keksimään tavan, jolla ylläpitää sosiaalista elämää turvallisesti. Esimerkkinä Skype-illalliset, virtuaalikävelyt tai virtuaalileffaillat! Nykymaailma on mahdollistanut vaikka ja mitä, eli kokeile tehdä tavallisia asioita virtuaalisesti!

Itse olen huolehtinut sosiaalisesta elämästä käymällä ulkosalilla ystävien kanssa, toki huomioiden turvavälit. Tämän lisäksi pelailen kavereiden kanssa. #warzone – tietäjät tietää. Online-pelaaminen tarjoaa jännittäviä hetkiä ja hauskoja keskusteluita kavereiden kanssa. Tulee koronaystävällistä kanssakäymistä, sosiaalinen puoli kiittää!

Hyödynnä virtuaalimahdollisuuksia sosiaalisessa kanssakäymisessä.

Koronavinkki 6: Pidä yhteyttä muihin, sovella ”normaaleja” aktiviteetteja virtuaalimahdollisuuksilla. Normaalia kanssakäymistä on vaikeaa korvata kokonaisuudessaan, mutta jotain korviketta kannattaa hankkia, ettei yksinäisyys ala tuntumaan liian pahalta.

Aloita uusi harrastus

Monella on jokin asia, mitä ajattelee tekevänsä sitten kun on aikaa. Sanna Marin saattaisi tähän sanoa, että “nyt on sen aika”. Keskusteltuani työkavereiden, ystävien ja lähipiirin kanssa olen kuullut ja nähnyt kaikenlaisia ideoita. On maalausta, joogaa, meditointia, ulkoilua, kirjojen lukemista, hauskojen treenivideoiden kuvaamista ja editoimista (Hobo fitness<3), kutomista, kurssien suorittamista. Jokaiselle löytyy varmasti jotakin.

Koronan myötä minulla on taas pitkästä aikaa käytössä Headspace, eli Mindfulness-appi. Teen päivittäin 10 min meditaatioharjoituksen. Tämä on pieni harrastus, joka ei vie paljon aikaa. Kuitenkin tuntuu hienolta, että olen saanut sen lisättyä takaisin rutiineihin. Minulla on menossa 30 päivän meditaatioharjoitusohjelma, jonka tarkoituksena on kehittää omaa keskittymiskykyä. On mielenkiintoista, miten muutamalla hengitysharjoituksella ja itsetutkiskelun kautta voi tehostaa omia aktiviteettejaan. Voin hyödyntää näitä työpäivässä tai vaikka ihan ruuanlaitossa. Hetkessä oleminen on aika jees.  

Meditoinnin lisäksi olen ulkoillut nyt enemmän kuin moneen vuoteen, ja se on todella siistiä. Luonnossa oleminen oli vuosien saatossa hävinnyt hiljalleen elämästä, ja metsään mentiin mökillä tai mummolassa. Nyt viihdyn päivittäin ainakin pienen kävelyn verran ihmettelemässä merta, metsää, lintuja ja kengänpohjiin tarttuvaa koiran kakkaa.

Koronavinkki 7: Onko jotain mitä olet halunnut tehdä, mutta ei ole ollut aikaa? Nyt sitä on, joten tuumasta toimeen! Pieni puuhastelu rauhoittaa mieltä, kehittää osaamista ja on mukavaa.  


Minun korona-arkipäiväni:

Lopuksi vielä esimerkki minun rutinoidusta arkipäivästä koronan aikana. Halutessasi voit koostaa itsellesi samankaltaisen aikataulun visualisoidaksesi päivän rutiineja. Näin niistä on helpompi pitää kiinni. Korostan vielä, että unirytmi pysyy samana myös viikonloppuisin. Joskus on voinut viikonlopun aikana mennä tunnin myöhempään, muttei sen enempää.


7:30 Herätys. Juon välittömästi ~0,5 l vettä.
7:40-8.00 Aamukävely, venyttelyä ja kevyttä jumppailua.
8:00-10.00 Työpäivän aloitus ja aamukahvi. Kaksi ensimmäistä tuntia keskityn tärkeimpiin työasioihin, koitan työskennellä tehokkaasti ja ilman keskeytyksiä. Tarvittaessa suljen kaikki viestintävälinet välttääkseni keskeytyksiä.
10:15-10:25 Mindfulness hetki Headspace-apin kautta.
10:25-11:20 Töitä.
11:20 Lenkki (jos ohjelmassa, välillä teen nämä iltaisin).
12:00-12:30 Lounas (koska teen pätkäpaastoa, on tämä minulle päivän ensimmäinen ateria).
12.30-17:30 Töitä. Päivän päätteeksi suunnittelen seuraavan päivän. Laitan itselleni kalenterivarauksia jotta keskittymiseni seuraavana päivänä menee tekemiseen eikä turhaan ihmettelyyn. Tärkeimmät asiat heti aamuun!
17:30-20.00 Luen kirjaa, kirjoitan, ulkoilen, treenaan tai pelailen kavereiden kanssa #warzone!
20:00 Illallinen.
20:30-22:00 Samoja aktiviteetteja kuin 17:30-20.00 välisenä aikana.
22:00-23:00 Quarantine and Chill: kirjaa tai hyvää sarjaa suoratoistopalvelusta.
23:00 Nukkumaan.

Sovella näitä seitsemää vinkkejä omassa elämässäsi, luo uusia tapoja ja rutiineja luodaksesi rentoutta mieleen. Tsemppiä kaikille, pysykää turvassa mutta aktiivisina!

Seuraa Instagramissa: Kevness100

Lue myös :

Aurinkoa risukasaan – Positiivinen mieli kuurina koronaan (3 min)

Pareton periaate – Voinko hyödyntää sitä omassa elämässä? (6 min)

Autofagia – elimistön puhdistusjärjestelmä (5 min)

Pätkäpaastoa pätkissä osa 1/4 – Mikä pätkäpaasto? (7 min)

Istunto liikkumisesta (3 min)

Inspiraatiota ja motivaatiota tekemisen kautta (7 min)

Enemmän vähemmällä (4 min)

Aurinkoa risukasaan – Positiivinen mieli kuurina koronaan

(3 min)

Lamauttiko koronavirus sinunkin maailmasi? Tutut ja turvalliset rutiinit hävisivät elämästä, reissut peruuntuivat ja ympärillä velloo kaaos? Mielentila vastaa kaamoksen pimeyttä, vaikka ulkona paistaa kevätaurinko? Tilanteesta johtuen, tämä on ymmärrettävää. Nyt saa harmittaa, ärsyttää, pelottaa ja hetkellisesti panikoida. Tilanne vaatii kuitenkin positiivista mieltä. Mutta mitä se edes on ja mistä sitä saa?

Korona levittää viruksen lisäksi pelkoa ja epävarmuutta.

Korona on iskenyt yllättävän kohokoukun tavoin koko maailman leukaperiin, ja entiset päättäväiset askeleemme muistuttavat aloittelijan salsatanssia. Tunnelma ja tekeminen ovat kaukana normaalista. Yrityksissä on käynnissä henkiinjäämistaistelu, on YT-neuvotteluita, lomautuksia, harrastuksia lopetettu, ravintoloita suljettu ja liikkumista rajoitettu. Sosiaalinen kanssakäyminen on rajattua, perhettä ja ystäviä on hankala tavata. Joillakin elämä on muuttunut valtavasti, toisilla vähemmän. Melkein kaikilla korona on vaikuttanut jollakin tasolla. Koskemattomia tilanteessa ovat vain geimerit sillä kaupasta saa edelleen sipsiä, Woltista ruokaa, eikä haittaa vaikka vessapaperi on loppu, sillä viikkoon vaihtamattomissa Calvineissa paistelee jo valmiiksi Addun kolme ruskeaa raitaa.

Ilmassa on epävarmuutta. Miten pitkään tässä menee? Miten taloudet kestävät tämän tilanteen? Vaikeutuuko matkustaminen tulevaisuudessa? Säilyvätkö työpaikat? Nähdäänkö enää linnanjuhlia, jossa presidenttipari kättelee satoja vieraita? On paljon kysymyksiä, joihin kukaan ei varmuudella osaa vastata.

Kysymyksien ja ihmettelyn takia korona ei levitäkään pelkästään virusta. Se levittää pelkoa, epävarmuutta ja lamaantumista. Markkinat todistivat, että pelko tarttuu herkemmin kuin itse virus. On helppo jähmeyttä ja jäädä paikalle ihmettelemään. Mitä tapahtuu, kun paikalle jää ihmettelemään liian pitkäksi aikaa? Mediassa on pelätty koronan vaikutusta alkoholismiin, ongelmiin kotona ja perheväkivaltaan. Mielenterveyttä ja sisua koetellaan. Tulee olemaan periksi antamista ja periksiantamattomuutta.

Olet varmasti huomannut, että huonoilla energiatasolla ja stressillä, ahdistuksella ja negatiivisilla ajatuksilla on korrelaatiota. Ymmärrettävästi väsyneenä murheet painavat enemmän. Välttääkseen periksi antamista, kannattaa mielestäni panostaa omaan kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja positiiviseen mieleen. Mielentila voi olla hankala saavuttaa nykyisessä tilanteessa, mutta se on ainakin hyvä tavoite. Ja se ei varmasti tilannetta pahenna.

Heikoilla energiatasoilla mörköjen voimat tuntuvat ylivoimaisilta.

Positiivinen mieli ei tarkoita, etteikö nykyinen tilanne saisi pelottaa, ahdistaa tai harmittaa. On tärkeää antaa itsemme tuntea, mitä ikinä tunnemmekaan. Se ei myöskään tarkoita, että haasteet häviäisivät sen myötä. Positiivinen mieli tarkoittaa sitä, että voidaan harmitella, itkeä ja huutaa mutta lopuksi otetaan tilanne vastaan sellaisena kuin se on. Ja sitten tehdään tilanteesta niin hyvä kuin mahdollista.

Enkä tarkoita, että jokaisen täytyy olla energinen Duracell-pupu harrastaen päivittäin kotitreeniä, ja on aloittanut uuden harrastuksen iloiten sosiaalisessa mediassa karanteenin uusista mahdollisuuksista. Näinkin voi toki tehdä, ja itse olen saanut paljon energiaa muiden kannustavasta tekemisestä. Mutta toisien fiilistelystä ei saa tulla itsellensä riittämätön olo. Ei ole välttämätöntä tehdä isoja muutoksia ottaakseen askeleen kohti positiivista mieltä, tilanteeseen riittää hyvin pienemmätkin korjausliikkeet.

Pienillä korjausliikkeillä voi panostaa hyviin rutiineihin. Rutiinit rytmittävät arkea, ja hyvät sellaiset tukevat energiatasojamme. Työmatkan voi korvata aamukävelyllä, muistaa ruokailla säännöllisesti, ulkoilee ja pitää kiinni unirytmistä. Näin huolehtii omasta kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista ja energiatasot pysyvät hyvinä. Hyvät energiatasot edesauttavat jaksamista ja luo positiivista mieltä. Ja positiivisella mielellä vallitseva tilanne ei tunnukaan yhtä pelottavalta.

Tapahtumat eivät koskaan ole täysin meidän hallinnassa. Mutta miten yksilöinä reagoimme tapahtumiin, on vain ja ainoastaan meistä itsestämme kiinni. Pelko tarttuu, mutta niin tarttuu myös positiivinen mieli ja asenne. Vaikutetaan omilla teoillamme ja asenteellamme, mitä tartutamme muihin. Kannustetaan toisiamme ja pysytään aktiivisina, kuitenkin noudattaen varovaisuutta, linjauksia ja suosituksia. Paikalle pysähtyminen liian pitkäksi aikaa ja jatkuva murehtiminen ei tule auttamaan tilanteessa. Vaikka ei varsinaisessa sodassa ollakaan, soveltuu tilanteeseen varsin hyvin Tuntemattomaan sotilaan luutnantti Aution sanat:

”Missään tapauksessa ei saa jäädä tuleen makaamaan.”

Panostamalla kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin hyvien rutiinien kautta luodaan positiivista mieltä. Tämä antaa meille voimaa hyväksyä mörköjen olemassaolo, jonka jälkeen ne hapetetaan ja laitetaan sievään nippuun.

Emme varmuudella voi tietää, milloin tilanne normalisoituu. Emme varmuudella edes tiedä, miltä uusi normaali näyttää. Varmuudella voimme kuitenkin todeta, että positiivisella mielellä teemme nykytilanteesta paremman. Älä kasvata epävarmuutta ja pelkoa, vaan ole valaiseva aurinko rosoiseen risukasaan.

Älä ole wuhanenä, ole woittaja.

Anti-Corona Kevin


Tsemppiä kaikille! Jos uskot kirjoituksen jakaavan hyvää mieltä tai kannustavan muita, niin tämän saa jakaa muille! Samalla teet minulle pienen palveluksen, ja edesautat minua jatkamaan kirjoittamista. Kiitos!

Seuraa Instagramissa: Kevness100

Lue myös :

Pareton periaate – Voinko hyödyntää sitä omassa elämässä? (6)

Autofagia – elimistön puhdistusjärjestelmä (5 min)

Pätkäpaastoa pätkissä osa 1/4 – Mikä pätkäpaasto? (7 min)

Istunto liikkumisesta (3 min)

Inspiraatiota ja motivaatiota tekemisen kautta (7 min)

Enemmän vähemmällä (4 min)

Pareton periaate – Voinko hyödyntää sitä omassa elämässä?

(6 min)

Aika lentää ja tehtävät eivät koskaan lopu? Painatko pää kolmantena jalkana töissä ja vapaa-ajalla, ja lopputuloksena tunnet itsesi väsyneeksi ja kaipaat lomaa? Oletko kierteessä, jossa töihin menee enemmän aikaa, sillä energiavarastot tyhjenevät päivä päivältä, mutta työt tuntuvat vain lisääntyvän? Selkeytä tekemistäsi 80/20-säännöllä!

Tavoitteeni on viettää 20% päivän vapaa-ajasta ulkona. Minulle se tarkoittaa 1-2h päivässä. Luonto palauttaa ja antaa valtavasti energiaa.

Muutama vuosi sitten olin mielestäni tehokkuuden edelläkävijä, sillä sain päivässä aikaiseksi vaikka mitä. Aamulla noustuani kulautin pannullisen kahvia naamariin, vedin vaatteet niskaan ja olin valmis lähtemään töihin. Mikään aika ei ollut tuhlattavaksi: työmatkalla luin uutisia tai kuuntelin podcastia. Jos tunsin itseni oikein tehokkaaksi, niin tein samaan aikaan hieman molempia. Töissä ei taukoja pidetty, sillä uskoin pystyväni olemaan tehokas koko päivän ajan. Kirvestä oli turha terävöittää, kun puu saatiin maahan voimallakin.

Työpäivän päätteeksi sama meno jatkui. Kotimatkalla korviin soimaan jotain hyödyllistä ja uutiskatsaus. Kotona kokkausta äänikirjan tahtiin. Ruokailun yhteydessä alkoi palauttelu arjen haasteista katsomalla sarjaa suoratoistopalvelun kautta. Kun ruoka oli lapioitu suuhun, viimeisteltiin päivä tarkistamalla vielä kertaalleen sähköposti. Kortisolitasot olivat varmasti taas kohdillaan. Siitä sitten kärrynpyörillä sänkyyn nauttimaan palauttavasta 6h unesta. Seuraavana päivänä herätyskellon soidessa ryömittiin kahvinkeittimelle keittämään päivän ensimmäinen fiksi. Ai että!

Nykyään on niin helppo jatkuvasti tehdä jotain, ja hetkeksi pysähtyminen tuottaa lähinnä ahdistusta ja tuskaa. Tylsistyminen on esihistoriallinen sana, jonka voisi hiljalleen poistaa sanakirjasta. Sitä käytetään lähinnä hashtagina sosiaalisessa mediassa, kun huulet tötteröllä maataan puolialastomana sängyssä ja Maybellinet poskella #bored. Otahan kännykkäsi esiin, avaa Instagram ja hae kyseistä hashtagia. Oma kuvitelmani tylsyydestä eroaa hitusen sosiaalisen median luomasta ymmärryksestä.

Onneksi elämääni asteli italialainen Vilfredo Pareto, ja kertoi minulle olevani täysi tolppalaukaus mitä tehokkuuteen tulee. Olet saattanut kuulla hänestä aikaisemmin, sillä tämä italialais-ranskalaista sukujuurta oleva yhteiskuntatieteilijä opetti maailmalle, että missä tahansa ilmiössä 80% seurauksista johtuu 20%:sta syistä. Olet siis ehkä kuullut Pareton periaatteesta, joka tunnetaan myös 80/20-sääntönä.

Opiskelujeni aikana herrasmiehen periaate tuli kyllä tutuksi, mutta lähinnä talouteen liittyvistä asioista. Päähäni iskostui ymmärrys, että firman tuotteista ne 20% ovat tärkeimpiä ja muut sitten jotain ylimääräistä. Asiaa pohtiessani tuntui väittämä järkevältä, kun kävi läpi eri yritysten tuotteita.

Vasta vuosien jälkeen sisäistin, että sääntöä voi soveltaa omassa päivittäisessä elämässä. En ole läheskään täydellinen ajankäyttöni suhteen, enkä halua ollakaan. Kyllähän elämässä pitää välillä mennä ja tulla, mutta periaate toimii mielestäni hyvänä yleisohjeena omaan tekemiseen. Seuraavaksi käyn läpi muutamat elämäntilanteet, johon sääntö sopii mielestäni erinomaisesti.

Työpäivän tulokset

Mieti minkä takia sinut on palkattu kyseiseen rooliisi. Mitä arvoa sinä tuot ja luot? Miten paljon aikaa pystyt työpäivän aikana käyttämään arvoa luovaan työhön ja miten paljon aikaa menee johonkin muuhun? Kuinka paljon aikaa menee palavereihin, sähköposteihin, selvittelyihin ja kissavideoihin?   

Kirjassa Järki Töihin! (Sami Paju, Tapani Riekki) viitataan tutkimukseen, jossa tarkasteltiin noin 225 miljoonan työtunnin edestä dataa RescueTime-sovelluksella. Tutkimuksen perusteella selvisi, että 40-tuntisesta työviikosta vain 12,5 tuntia on tehokasta työtaikaa. Muu aika menee keskeytyksiin, palavereihin, huonoihin työtapoihin ja toissijaisiin työtehtäviin. Onhan tuo 12,5 h enemmän kuin 20 %, mutta kuitenkin. Pieni osa työssä vietetystä ajasta tuottaa suurimmat tulokset.

Huomioiden että suhteellisen pieni aika työpäivästä on todellisuudessa tehokasta, kannattaa mielestäni jokaisen panostaa työpäivän optimoimiseen. Itse suunnittelen työpäiväni ja asetan aamulle tärkeimmät työt, koitan työskennellä välillä tiloissa jossa saa olla rauhassa ja rytmitän työpäivää Pomodorojen kautta.

Jokaisella on kuitenkin omat tavat työskennellä. Mikä sopii yhdelle, ei välttämättä sovi toiselle. Aamuvirkuille sopii haastavat työtehtävät heti aamuun, iltaihmisten kannattanee niitä suunnitella iltapäivälle. Avokonttorit otettiin aikoinaan käyttöön tehostamaan työtä, mutta se ei tarkoita että ne sopivat kaikille tai kaikkiin tilanteisiin. Itse en pidä avokonttorissa työskentelystä, mikäli minun tulee tehdä keskittymistä vaativaa työtä. Liian usein tulee keskeytyksiä, vaikka ne välillä olisivatkin mukavia juttutuokioita. Välillä keskeytyksiä tulee sen takia, kun joku puhuu itsekseen ja koitan selvittää esittikö henkilö kysymyksen vai ei. Kun tällaista selvittelyä tehdään kymmenen kerran tuntivauhdilla, alkaa saman mysteerin ratkominen maistua vanhalle kengälle.

Mielestäni jokaisen kannattaa pohtia omia työtapojaan. Mieti mikä soveltuu sinulle parhaiten ja hyväksy tosiseikat. Turhaan pakottaa itseään tiettyyn malliin. On tietenkin kannattavaa kommunikoida muiden kanssa omista tavoistaan, ettei herätä turhaa ihmetystä. Tiedosta, että pienempi osa ajastasi luo suurimmat tulokset. Tee tästä ajasta optimaalinen.

Enemmän vinkkejä löydät työpäivän optimoimiseen minun aikaisemmasta kirjoituksesta Tehokkaasti kohti tavoitteita. Katso jos sieltä löytyisi jokin sinulle sopiva tapa!

Liikunta

80/20-sääntö soveltuu erinomaisesti liikkumiseen. Liikkumisella on tunnetusti suuria positiivisia vaikutuksia hyvinvointiimme, ja aikaa ei tarvitsee aiheeseen panostaa montaa tuntia saavuttaakseen hyötyjä. 3×30 min juoksu tai 3×45 min kävely viikossa riittää kehittämään hypotalamusta, vähentämään stressiä ja parantamaan hyvinvointia. Mielestäni terveellä perusihmisellä ei ole mitään järkevää syytä, etteikö päivässä ehtisi tekemään yhtä 30 min kävelyä. Kaikki painivat ajanhallinnan kanssa, ja tekosyyseppiä on duunitori täynnä. Pienellä panostuksella saadaan suuria vaikutuksia, panosta liikkumiseen! Vinkkejä löydät kirjoituksestani Istunto liikkumisesta.

Itse hyödynnän 80/20-sääntöä varsinkin salitreenissä. Vuosien aikana olen kokeillut erilaisia ohjelmia, ja välillä on tullut treenattua 5-6 kertaa viikossa. Minulla palautuminen kärsi, eikä tuloksetkaan parantuneet vaikka salikäyntien määrä kasvoi. Jokainen Sali-Mark Wahlberg voi nyt tässä kohtaa briljeerata omilla broscience analyyseillään, mutta minun omien empiiristen tutkimusten ja kenttätöiden perusteella olen päätynyt tulokseen, että 3 kertaa viikossa riittää erinomaisesti, mikäli tekee oikeita asioita oikein. Ohjelmani ei sisällä paljon ylimääräistä, panostan kokonaisvaltaisiin liikkeisiin ja sarjojen pituudet vaihtelevat. Treenipainot ovat laskettu tarkkaan, ja ne vaihtelevat tuloksien perusteella jatkuvasti. Saliharjoitukset kestävät alle tunnin.

Ymmärsin monien treenivuosien jälkeen, että salilla käytetty aika ei takaa hyvää kehitystä. Itse treeni on tärkeä osa kokonaisuudesta jonka laatuun tulee panostaa. Kokonaisuuteen vaikuttaa myös muu tekeminen. Tärkeitä palasia tässä ovat uni, ravinto ja palautuminen. Salimentaliteetikseni muodostui ”Less is More”-ajattelutapa. Pääsin elämäni kuntoon. Yhdistin tietynlaisen ruokavalion pätkäpaaston kanssa. Tiputin ylimääräistä painoa pois, voimat nousi ja hyvinvointi koheni.

Mikäli sinua kiinnostaa kehittää omaa treenaamistasi, niin ota yhteyttä. Laitetaan yhdessä itsemme kuntoon. Olen jonkin verran ohjelmia tehnyt ystäville, ja teen niitä mielelläni myös sinun kanssa. Mikäli sinua kiinnostaa pätkäpaasto, niin löydät aiheesta kirjoitukseni tämän julkaisun lopusta.

Syödessäni pullaa kesällä 2018 valastuin. Vähensin treenikertoja viikossa, panostin laatuun, pätkäpaastoon ja ruokavalioon. Keväällä 2019 tukka oli kuiva ja kauan kadoksissa ollut jääpalaresepti löytynyt. Kehitin Less is More-treeniohjelman joka toimii itselläni hyvin.

Kaikesta pitää löytää positiivisia asioita, ja koronan myötä olen löytänyt uusia ulottuvuuksia ulkoilusta. Salitreeni on muuttunut ulkoiluun, lenkkeilyyn ja kehonpainotreeniin. Tämän hetkinen haastava tilanne avarsi ymmärrystäni siitä, miten hyvät treeni- ja ulkoilumahdollisuudet asuinalueellani on. Ja miten vähän aikaa vietän ulkona.

Koronasta kuulee ymmärrettävästi jatkuvasti ja joka puolelta, joten en halua tässä kirjautuksessa pohtia sitä liikoja. Kannustan jokaista pysymään mahdollisemman aktiivisena liikunnallisesti ja muutenkin, huomioiden turvallisuus ja terveys. Vaikeina aikoina koetellaan tahdonvoimaa, lujuutta ja periksiantamattomuutta. Älä ole wuhanenä, ole woittaja.  

Älä ole wuhanenä, ole woittaja.  

Anti-Corona Kevin

Tiivistettynä, tiedosta ettei sinun tarvitse olla urheiluhullu harrastaaksesi perusliikuntaa. Panostaa siihen edes muutamat kerrat viikossa. Mikäli treenaat säännöllisesti, panosta laatuun. Mieti mitä teet. Ajassa jonka panostat urheiluun, voi saavuttaa enemmän tekemällä oikeita asioita oikein.

Uni

Uni on minun lemppariaihe, ja haluan jälleen nostaa esille sen tärkeyden. Uneen tulee ehdottomasti panostaa enemmän kuin 20 % päivän ajasta (muuten nukut vain ~5h yössä!). Mutta 80/20-sääntö soveltuu tähänkin, sillä tehokkuutesi ja aikaansaamisesi juontaa itsensä sinun energiatasoihin, jonka pohjana on uni. Väsyneenä et tule saamaan mitään suurta aikaiseksi. Väsyneenä on helpompi antaa periksi, tehdä huonoja valintoja ja olla aikaansaamaton. Vietämme unessa vähemmän aikaa kuin valveilla, mutta kuitenkin unen laatu ja määrä määrittää mitä voimme saada aikaiseksi silloin kun olemme valveilla.

Ehkä tarvitset vähemmän unta, ehkä enemmän. Jos tilastoja katsoo, ihminen tarvitsee yleensä enemmän. Älä anna väsymyksen olla tavoitteidesi esteenä. Panosta riittävään ja laadukkaaseen uneen.

Voit perehtyä aiheeseen enemmän näiden kirjoitusten kautta:

Uni – elämän eliksiiri (9 min)
Miten parantaa unen laatua (9 min)

Tuntuuko sinusta, että herätyskello soi aina liian aikaisin?

Juhliminen

Kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin kuuluu välillä itseaiheutettu pahoinvointi. Ja mikäs sen helpompi tapa hankkia pahoinvointia, kuin juhlimisen kautta. Monet meistä tykkäävät välillä rillutella ja rallitella, ja se on mielestäni ihan oikein. Jatkuva juhliminen taas käy aika nopeasti raskaaksi, se ei ole enää yhtä hauskaa ja sillä saattaa olla vakaviakin seurauksia.

Oletko koskaan huomannut, että kalenterisi on täyteen buukattu milloin milläkin kissanristiäisillä? Joka viikonloppu olisi tarjolla jotain juhlaa, ja kas kummaa jokaisessa on alkoholi jotenkin mukana. Jännää kulttuuristamme tekee sen, että voi olla jopa välillä haasteellista ilmaantua juhliin ja tiedottaa olevansa tällä kertaa selvinpäin. Monesti ja monelle ainut vaihtoehto on vetää kypärä täyteen, ja seuraavana päivänä parkkeerata itsensä sohvalle rukoilemaan.

Juhlimisessakin kannattaa miettiä miten usein ja millä tavalla sitä harrastaa. Juhlimisella on positiivisia vaikutuksia, sillä hauskaahan siinä yleensä lähdetty pitämään. Tulee luotua hauskoja muistoja, irroteltua, tavattua uusia ihmisiä. Tulee kuitenkin huomioida ja hyväksyä sen negatiiviset vaikutukset.

Jos viikonloppuna juhlii yhden päivän oikein kunnolla siten, että nupissa suhisee ja yöunet ovat pilalla, niin olet varmasti huomannut seuraamuksia useammalle päivälle. Sunnuntaina kädet vapisevat niin pahasti, että ihmiset olettavat sinun harrastavan pikatreffausta viittomakielellä. Maanantaina työmatkalla kompastelee omiin silmäpusseihinsa, keskittyminen on 3-vuotiaan lapsen tasolla ja pieruihin ei voi luottaa. Tiistaina hapottaa edelleen, eikä työ oikein maistu. Vielä keskiviikkona rappuset muistuttavat viikonlopusta ja pohdit vakavasti hankkivasi hengityslaitteen tukemaan arjen askareita. Torstaina pahin taistelu on ohi ja hymy on jo huulilla, sillä viikonloppu näkyy horisontissa. Tällä logiikalla, yhden päivän viinadieetillä voit hukata jopa neljä tehokasta päivää viikosta.

Kerran viikossa pämppääminen voi kuulostaa Pareton periaatteen nyypälle optimoinnilta, koska 1/7 on vain ~14 % viikosta. Rakettitieteellisesti laskien kokematon pämppä-padawan olettaa 80/20-säännön mukaisesti voivansa juhlia 20% * 365 = 73 päivää vuodessa, jolloin haittaa syntyy todellisuudessa yllä olevan logiikan perusteella 73*4=292 päivälle. Tämä tarkoittaa, että pämppä-padawanin tehokkuus on lobotomiapotilaan tasolla 292/365*100 =80% koko vuoden ajasta!

Kokeneempi juhla-Yoda ymmärtää, että otsaannaulitsemisen myötä menee 4 päivää Lasarus-ilmiöön (elintoimintojen odottamattomaan palautumiseen). Viisas juhla-Yoda laittaa kunnolla kaasun pohjaan vain 73/4 =18 päivänä vuodessa. Täten juhla-Yoda on tehokas 80% ajasta, poimii promot vuodesta toiseen pämppä-padawanin punoittavan naaman edestä, ja bonareillaan järkkää juhlat jotka muistetaan vielä 2080-luvulla. Heureka!

Juhla-Yoda pohtii onko tehokkuuden kannalta järkevää vastata pämppä-padawanin puheluun perjantaina klo 19.00.

Hauskanpidosta saa enemmän irti, kun sitä ei harrasta liian usein. Samalla hauskanpito ei ala estämään sinua saavuttamasta sinun unelmia ja tavoitteita. Juhlimisen kautta hauskanpito on hetkellistä, ja liian usein harrastettuna komediasta tulee usein draamaa. Kun seuraavan kerran pohdit huuliesi kostuttamista huurteisella, muista Vilfredo Pareton lahja maailmalle. Juodaan sille!


Sanonta “liikaa on liikaa” pitää usein paikkansa, minkä takia 80/20-sääntö sopii melkein kaikkiin tilanteisiin. Se soveltuu hyvin työelämään, arkeen ja vapaa-aikaan. Sillä voi hassutella ja sen voi ottaa liian tosissaan. Pienillä valinnoilla on, niin hyvässä kuin pahassa, suuria vaikutuksia. Ajan optimoinnilla ja laatuun panostamisen kautta saa suuria asioita ja muutoksia aikaiseksi.

Mikäli haluat perehtyä aiheeseen enemmän, ja saada vinkkejä tehostamiseen suosittelen lämpimästi:

Kirjat eivät pelkästään käsittele Pareton periaatetta, vaan tehostamista yleisesti.  80/20-säännössä lukuja ei kannata tuijotella turhan tarkkaan, vaan enemmänkin soveltaa Pareton periaatetta ”Less is More”-mentaliteetilla.

Yksittäiset teot ja valinnat johtavat suuriin tuloksiin. Pohdi tarkkaan mitä teet, ja panosta tekemisen laatuun.

Seuraa Instagramissa: Kevness100

Lue myös :

Pätkäpaastoa pätkissä osa 1/4 – Mikä pätkäpaasto? (7 min)

Istunto liikkumisesta (3 min)

Inspiraatiota ja motivaatiota tekemisen kautta (7 min)

Enemmän vähemmällä (4 min)

Pätkäpaastoa pätkissä osa 3/4 -Pätkiksen muut hyödyt

Pätkäpaastoaminen on kuin luonto. Kaunista.
Kuva: Jaakko Kahilaniemi

(6 min)

Tervetuloa takaisin jatkamaan yhteistä taivalta pätkäpaastoamisen kanssa. Kertaus on opintojen äiti, joten käydään lyhyesti läpi mitä kahdessa ensimmäisessä osassa tapahtui. Edellisissä kirjoituksissa keskustelin siitä mitä pätkäpaastoaminen on ja mitä se ei ole. Kävin läpi tärkeimmät asiat painonhallintaan liittyen ja annoin vinkkejä pätkäpaaston aloittamiseen. Keskustelin aamupalan tärkeydestä koittaen saada aiheeseen liittyen keskustelua aikaiseksi sosiaalisessa mediassa, mutta terveys-miehen särmän hymyn valaiseva säde ei riittänyt piristämään miestä itseään tarpeeksi jaksaakseen liittyä keskusteluun. Huonot energiatasot voivat myös johtua kaverin vaisusta aamupalasta. Mutta, mutta! Mikäli sinua kiinnostavat yllämainitut asiat ja kirjoitukset, voit perehtyä niihin linkkien kautta jotka löydät tämän kirjotuksen lopusta.

Tällä kertaa kirjoituksen tarkoituksena on käydä läpi pätkäpaastoamisen muita hyötyjä. Muilla hyödyillä tarkoitan kaikkia hyötyjä, jotka eivät liity painonhallintaan. Miksi tämä on kiinnostavaa? Mielestäni siksi, että mediassa pätkäpaastoamiseen törmää usein työkaluna jolla pääsee vaatekauppaan ostamaan itsellensä pienempiä housuja. Kuten mainitsin ensimmäisessä kirjoituksessa, pätkäpaastoamista pidetään helposti vain dieettinä. Tämän takia uskon sen muiden ulottuvuuksien unohtuvan. Aiheeseen liittyy nimittäin paljon muitakin etuja kuin lyllerryksen vähentäminen.

Ennen kuin lähdetään selvittämään näitä hyötyjä, haluan tehdä selväksi etten ole lääkäri. Suojaan tällä nyt oman pakoputkeni (lat. Culus), ettei kukaan tee amerikkalaisia temppuja minulle. Pitää olla varovainen, etteivät ihmiset usko kaikkien sepityksieni olevan absoluuttisia totuuksia ja vahingossa satuta itseään jollakin tavalla. Olethan skeptinen, kriittinen, kyseenalaistava ja vaikka tuomitseva. Keskustele asioista muiden kanssa. Jos pahemmin epäilyttää minun riimut, keskustele järkevän lääkärisi kanssa ennen kuin alat suorittamaan empiirisiä tutkimuksia itsesi kanssa.

Miksi painotan sanaa järkevä? Koska minulla on vuosien varrella hiipinyt selkään pelko lääkäreiden ammattimaisuutta kohtaan. Olen vuosien varrella käynyt useita kertoja milloin mistäkin syystä, milläkin lääkärillä. Usein nämä ovat olleet ammattilaisia joille nostan hattua. Kuitenkin välillä vastaan on tullut sellaisia Titaniceja, että uppoavat varmasti ilman jäävuortakin. Ja älähän armahimpani lukija nyt ymmärrä minua väärin. Haluan vain tuoda esille, että aina kannattaa olla hieman varpaillaan. Paitsi jos varpaillaan seisonta elopainon takia tuottaa ongelmia. Silloin suosittelen pätkäpaastoa!

Nyt olen suojannut selustani, eli tarvetta lakimiehelle ei ainakaan vielä ole. Mutta jos olet lakimies, niin voit ottaa minuun yhteyttä. Katsotaan, olisiko tarvetta tulevaisuudessa.

Nyt tässä onkin käytetty jo jonkin verran sinun kallisarvoisinta aarretta mitä et mistään hinnasta saa takaisin, minkä takia tämä alkujargonia soveltuukin mainiona aasinsiltana mielestäni pätkäpaaston suurimpaan painonhallinnan ulkopuoliseen hyötyyn, eli aikaan ja sen hallintaan.

Aika

No amount of money ever bought a second of time

Iron Man, Avengers: Endgame (2019)

Aika on rahaa. Miksi rahalla ei sitten voi ostaa aikaa? Tai no, voihan sitä kuolemansairaana ostaa yllämainituilta lääkäreiltä! Onneksi heitä on olemassa. Mutta eipä mennä nyt niin synkkiin ajatuksiin, vaan katsotaan asiaa hieman keveämmällä kengällä.  

Suurin hyöty itselleni pätkäpaastoamisessa on ajankäytön optimoiminen. Aika tuntuu aina olevan kortilla. Varsinkin jos sukulaiset kyselevät perään. Jatkuva kiire ja hoppu yhteiskunnassa, loistaminen sosiaalisessa mediassa, koiranulkoiluttaminen, treenaaminen, viihteellä käynti, suosittujen sarjojen seuraaminen ja loputtomien muiden asioiden tekeminen tuovat todella paljon haasteita ajankäyttöön. Sitten joku vielä suosittelee, että muistathan stressi-Erkki syödä 5-6 päivässä jottei elämäsi mene ihan päin Culusta. Ken näitä ohjeita latoo, hän syököön vaikka kymmenen kertaa päivässä. Ihan vaan sen takia, että leipä suussa kyseiset ravitsemuksen emeritukset olisivat ainakin hetken hiljaa. En väitä, että tällainen jatkuva laiduntaminen on mahdotonta, tai ettei se sopisi joillekin. Nyt puhun omasta puolestani, ja ehkä jotkut voivat samastua ajatuksiini.

En halua meal preppailla jokaista päivää ja suunnitella päivää siten, että minulla on aikaa mutustella milloin mitäkin. 5-6 kertaa päivässä aterioiminen vie minulta paljon aikaa. Lisäksi pitäisi joka päivä suunnitella mitä suuhunsa laittaisi, ruoka pitäisi valmistaa tai hankkia. Jos olet henkilö jolle tuottaa tuskaa päättää minkä väriset sukat laitat aamulla jalkaan, ei tällainen elämäntyyli ainakaan sinun hyvinvointia kohenna, eikä stressiä vähennä. Sen uskallan luvata, vaikka en mikään tohtori olekaan.

Olet mitä syöt. Älä syö roskaa, vaan pidä luonto siistinä.

Kun muutama vuosi sitten päätin lähteä kokeilemaan pätkistä, oli sen tuomat hyödyt ajanhallintaan vahvasti mielessä. Alla mainittuna tärkeimmät syyt, minkätakia pätkäpaasto soveltuu minulle. Sinä saatat mahdollisesti samastua näihin ajatuksiin.

  • Aamuisin minulla oli yleensä kiire ja en panostanut järkevään aamupalaan. Koin olevani suhteellisen stressaantunut, halusin nipistää aikaa kaikesta mahdollisesta.
  • Työni takia oli, ja on edelleen, haastavaa syödä 5-6 ateriaa päivässä.
  • Uskon sieluni olevan lievästi ylipainoinen. Kun syön useita kertoja päivässä, tulee minulle vain hirveä himo jatkaa syömistä ja fokus on jossain ihan muualla kuin töissä. Huomasin, että syödessäni useita kertoja päivässä aloin etäisesti muistuttamaan rantapalloa. Minulle ei tämä tapa toiminut.
  • Suosin ruokailun yhteydessä suurempia annoksia, pienet annokset tekevät minusta lähinnä kiukkuisen. Ja niin kuin äsken mainitsin, jotenkin nämä useammat pienemmät annokset saavat minut kasvamaan, joka ei tässä iässä ole enää millään tavalla siisti juttu.
  • Aikani meni siihen, että ajattelin jatkuvasti syömistä.
  • Pidän optimoimisesta, haluan saada mahdollisemman paljon aikaiseksi vähäisellä ajalla tai työllä. Ajattelin minulle jäävän enemmän aikaa, kun syön vain muutaman kerran päivässä.
  • Huomasin fokuksen ja energiatasoni parantuvan, kun en syönyt aamupalaa. Aloin kysenalaistamaan sen pakollisuutta.

Muut terveyshyödyt

Pätkäpaastoamisen muita hyötyjä on jonkin verran tutkittu, ja listaan tähän tiivistettynä näitä hyötyjä. Mutta nämä ovat asioita, joita on ehkä vaikeampi itse todentaa, tai todistaa itse syy-seuraussuhdetta. Pätkäpaastoaminen voi:

  • parantaa insuliiniherkkyyttä (tasaisempi verensokeri) ja laskee verenpainetta
  • voi alentaa riskiä sairastua syöpään, diabetekseen, Alzheimeriin, reumaan ja metaboliseen oireyhtymään
  • parantaa hormonitasapainoa
  • kehossa kasvuhormonin HGH (Human Growth Hormone) tasot nousevat.
  • voi parantaa unenlaatua
  • tehostaa solujen uusiutumista, eli autofagiaa. Tämä myötä voi myös pidentää elinikää.
  • voi tehostaa keskittymistä, selkeyttää mieltä ja antaa energiaa (tämän kyllä allekirjoitan!)
  • voi vähentää makeanhimoa ja napostelua (allekirjoitan!)

Jos haluat perehtyä näihin hyötyihin tarkemmin, voit lukea niistä mm. täältä, täältä ja täältä. Mielestäni autofagia ja riskien vähentäminen eri sairauksiin kuulostaa hyvältä diililtä. Mutta pitää toki muistaa, että on riskien vähentämiseen muitakin tapoja. Kysy vaikka lääkäriltäsi.  


Siinä tämän kirjoituksen ajatukset. Toivottavasti kokemus oli viihdyttävä, ehkä opit jotain, ehkä minun ajatukseni herättivät sinussa ajatuksia. Jos hymähdit edes kerran lukutuokion aikana, niin pelkästään se lämmittää mieltäni.

Seuraavalla kerralla pohdin pätkäpaastoamista urheilun kannalta, ja kerron omia kokemuksia siitäkin.

Kaikkea hyvää!

Seuraa Instagramissa: Kevness100

Lue myös :

Aurinkoa risukasaan – Positiivinen mieli kuurina koronaan (3 min)

Pareton periaate – Voinko hyödyntää sitä omassa elämässä? (6 min)

Autofagia – elimistön puhdistusjärjestelmä (5 min)

Pätkäpaastoa pätkissä osa 1/4 – Mikä pätkäpaasto? (7 min)

Pätkäpaastoa pätkissä osa 2/4 – Aamupalan tärkeys (6 min)

Istunto liikkumisesta (3 min)

Inspiraatiota ja motivaatiota tekemisen kautta (7 min)

Enemmän vähemmällä (4 min)

Pätkäpaastoa pätkissä osa 2/4 – Aamupalan tärkeys

(6 min)

Tervetuloa jatkamaan kanssani Pätkäpaastoa pätkissä-sarjaa. Katsotaan yhdessä, mihin polku vie.

Tervetuloa Pätkäpaastoa pätkissä-sarjan toiseen osaan, jossa käydään läpi aamupalaa päivän tärkeimpänä ateriana, sekä vinkkejä pätkäpaaston aloittamiselle, mikäli haluaa itse antaa sille mahdollisuuden. Ellet ole lukenut ensimmäistä osaa, niin pääset siihen tästä. Ensimmäisessä osassa käytiin läpi mitä pätkäpaasto itseasiassa on, sekä painonhallintaan liittyviä asioita.

Aloitetaan!

Aamupala on päivän tärkein ateria

Pienestä saakka olemme oppineet, että aamupala on päivän tärkein ateria. Kun kaupassa kävelee murohyllyjen ohi, löytää lähteen kyseiselle ajattelutavalle. ”Aamupala on täkein ateria” iskostui ihmisten ajatteluun 1800-luvulla James Caleb Jacksonin ja John Harvey Kelloggin myötä. Miksi? Sillä nämä Seitsemännen Päivän Adventtikirkon jäsenet olivat tehneet uuden keksinnön: aamupalamurot. Vaikka syy maissihiutaleiden keksimiseen ja suositteluun aamupalaksi oli ensisijaisesti uskonnollinen, ei se estänyt markkinointikonetta jylläämästä. Ihmisten oli saatava tietoonsa, että murojen syönti aamuisin todellakin kannattaa. Lääkäreille läheteltiin papereita allekirjoitettavaksi, jotta heidän väittämät saisivat uskottavuutta. Lue lisää aiheesta täältä ja täältä. Kellogg on muuten varsin mielenkiintoinen henkilö, suosittelenkin lukemaan hänestä Wikipediasta. Minä en ole vielä ainakaan näköä menettänyt.

Aah, lapsuuden muistoja. Coco popsilla päivä alkuun. Äiti pelkäsi, että Elviksen henki on ottanut vallan, kun jalat alkoivat tanssahdella samaan malliin. Suloista lauluääntä sokeripommi ei valitettavasti tuonut.

Katsotaan hieman argumentteja, jotka puoltavat aamupalaa tärkeimpänä ateriana.

  • Koska uni on aktiivista aikaa, vaatii se energiaa. Yön aikana olemme paastonneet ja käyttäneet energiaa palautumiseen, eli aamulla tulee täyttää energiavarastoja. Näin päivä lähtee käyntiin. Jotkut lähteet sanovat, että kunhan syö jotain, niin se on hyvä (esim. tämä) Tästä olen eri mieltä, eli en usko, että suklaa-kroissantti optimoi päivää. Ravitseva aamupala taas varmasti antaa hyvin energiaa päivälle.
  • Painonhallinnan kannalta on hyvä syödä aamupala, sillä se vähentää napostelua ja parantaa keskittymiskykyä. Omasta mielestäni argumentti on hieman laiska, sillä uskon että riittävät ja ravitsevat ateriat vähentävät napostelua, ei niinkään juuri aamupala. Keskittymiskyky varmasti paranee, mikäli huutava nälkä estää keskittymisen muihin asioihin. Tosin, paastoamisen on myöskin todettu vilkastavan fokusta. Varmasti henkilökohtaista. Aiheesta lisää Pätkäpaastoa pätkissä-sarjan kolmannessa osassa.
  • “Eat breakfast like a king, lunch like a prince and dinner like a pauper”. Ravitsemusterapeutti Adelle Davisin 60-luvulla hitiksi muodostunut lausahdus viittaa siihen, että koska energiaa kulutetaan päivän aikana, tulee päivä aloittaa isolla aterialla ja sitten hiljalleen pienentää sitä. Usein pelätään illalla syömistä, koska ajatellaan ettei sitä kuluteta enää. Mutta niin kuin sarjan ensimmäisessä osiossa mainitsin, niin keho tarvitsee energiaa yöllä palautumiseen. Isompien annoksien syömistä iltaisin ei tarvitse pelätä painonhallinnankannalta.

Siinä lyhyesti muutama argumentti, jotka puoltavat aamulpalaa tärkeimpänä ateriana. Tässä taas vasta-argumennteja:

  • Ihmisen evoluutio on pitänyt huolen siitä, että pärjäämme ilman aamupalaa. Pystymme olemaan pitkiäkin aikoja syömättä. Itseasiassa, paljon hyviä asioita tapahtuu kehossamme paaston aikana.
  • Tietyt tutkimukset ovat osoittaneet, että aamupalan poisjättäminen olisi parempi vaihtoehto terveyden kannalta. Toiset taas osoittaneet, että hyvä ja ravitseva aamupala todellakin on meille terveellistä. Aiheeseen voi hieman perehtyä mm. tämän artikkelin kautta. Itse uskon, että aamupala voi ehdottomasti olla joillekin päivän tärkein ateria, jos se on järkevä ja ravitseva.
  • Historiallisesta näkökulmasta ruoka on vasta viime aikoina ollut todella helposti saatavissa. Metsästäjä-keräilijä esi-isämme söivät silloin kun ruokaa oli. Ja aamuisin ei aina ollut ruokaa. Silloin aamupalaa ei pidetty tärkeimpänä ateriana.
  • Mitä syöt aamupalaksi vaikuttaa paljon siihen, onko ateria tärkeä vai ei. Mikäli syöt kroissantin aamupalaksi, ei se hirveän tärkeältä ja ravitsevalta kuulosta.

Itse en sen kummemmin aikaisemmin kyseenalaistanut aamupalan tärkeyttä. Ajattelin, että pakkohan sen on olla, kun kaikki niin sanovat. Itselleni oli aikaisemmin tärkeää, että syö edes jotain. Yleensä söin vähän leipää. Nykyään ajattelen, ettei aamupala itsessään ole mikään maaginen asia. Maagisuus tulee pikemmin siitä, mitä suuhunsa laittaa. Ja maagisuus on henkilökohtaista. Joillekin ihmisille sopii erinomaisesti, ettei aamupalaa syö, tai että syö sen myöhemmin. Toisilla taas päivä ei sitten lähde mitenkään käyntiin, jos aamupala jää välistä. Pohdi omia energiatasoja, mikä tukee sinun optimaalista terveyttä parhaiten?

Haluan antaa pätkäpaastolle mahdollisuuden

Mielestäni on helpompaa hyväksyä ajatus paastoamisesta, kun sisäistää, että ruokaa ei tarvitse ihan jatkuvasti. Suurin yksittäinen asia, joka puolsi pätkäpaaston kokeilemista, oli ymmärryksen laajentuminen aamupalaan liittyen. Kun ymmärsin, että minun ei ollut pakko syödä aamupalaa, vaan pärjäsin jopa paremmin ilman sitä, niin päätin kokeilla asiaa. Seuraavaksi käyn läpi vinkkejä, kokemuksia ja ajatuksia, joista toivon mukaan on sinulle hyötyä, jos haluat itse kokeilla pätkäpaastoa.

Varmista ensin soveltuuko aihe sinulle. Paastoamista tai pätkäpaastoamista ei suositella:

  • Vanhuksille
  • Alle 18-vuotiaille
  • Raskaana oleville
  • Imettäville äideille
  • Jos on ollut, tai on syömishäiriö
  • Vakavasti uupuneille
  • Jos on jonkinlainen lääkitys, joka vaatii säännöllistä syömistä

Mikäli et kuulu mihinkään yllämainittuun kategoriaan, ja haluat antaa pätkäpaastolle mahdollisuuden, niin hyväksy pelisäännöt. Paastoaminen tarkoittaa todellakin paastoamista. Eli pienetkin välipalat, pullat ja patukat, rikkovat paaston. Kuulin kerran kaverista, joka ”paastosi” päivät. Todellisuudessa sankari jätti lounaan väliin, mutta korvasi sen munkilla. Väärin. Toinen maestro ”paastosi 5 päivää putkeen”. Kyselin, että oliko rankkaa, niin kertoi menevän yllättävän helposti, sillä hän söi nälkään hedelmiä. Taas kerran väärin. Kyse ei kummassakaan tapauksessa ollut paastoamisesta. Älä itse syö mitään paaston aikana, vaan paastoa oikeasti. Sen puoleen paaston aikana saa juoda:

  • vettä
  • mustaa kahvia
  • teetä

Jotkut lähteet sanovat, että pienen tilkan maitoa voi laittaa kahviin, mutta itse suoritan kahvin juomisen mustana. Kahvi on hyvä apu paastolle, sillä se vie näläntunnetta pois, ja kiihdyttää aineenvaihduntaa. Vettä kannattaa paaston aikana juoda riittävästi. Hyvä nesteytys auttaa näläntunteeseen, ja myöskin parantaa vireyttä. Varsinkin aamut on hyvä aloittaa veden juonnilla nestehukan takia. Samalla kannattaa välttää kahvin juontia heti ensimmäiseksi, sillä kehon kortisolitasot ovat korkealla auttaakseen heräämistä, mutta ne eivät laske samalla tavalla, mikäli kiskot välittömästi sängystä noustuasi.

Pätkiksen matka jatkuu. Kuva Jaakko Kahilaniemi.

Valitse myös sinulle sopivin pätkäpaastoamisen muoto. Kokeile, mikä aikaikkuna sopii sinulle parhaiten. Jätätkö aamupalan pois? Syötkö ensimmäisen kerran klo 11, 12 vai vasta 15? Teetkö pätkäpaastoa joka päivä, vai muutaman kerran viikossa? Kerroin edellisessä kirjoituksessani, että 16:8 on ehkä helpoin ja yleisin tapa. Itselläni on tämä ollut käytössä muutaman vuoden, ja käytännössä tarkoittaa että:

  • jätän aamupalan väliin, juon vettä ja kahvia
  • syön lounaan 11-12 aikoihin (hieman vaihtelee töiden takia)
  • syön mahdollisesti välipalan 15-17 aikoihin (yleensä en)
  • syön illallisen 19-20 aikoihin

Huomioi tosiaan, että aikaikkunani on 8 tuntia, mutta sen ajoitus vaihtelee hieman. Vinkkini on, että älä ole itsellesi liian ankara ajan suhteen. Se voi tehdä elämästä turhan vaikean, ja itse halusin pätkäpaaston myötä helpottaa ja yksinkertaistaa syömistä.

Ja yleensä syön vain kaksi ateriaa päivässä, ja tämä toimii minulle erinomaisesti. Itse syön todella isoja aterioita. Lounasravintoloissa välillä jopa hävettää hiippailla linjastolta, kun lautaselle on muodostunut sellainen vuori ruokaa, että Veikka Gustafsson saapuu paikalle suorittamaan uutta valloitusta. Siksi minulle riittää kaksi ateriaa päivässä. Jos ei pysty kerralla syömään paljon, tai ei halua sitä tehdä, niin kannattaa varmasti syödä useampi ateria. Mutta useita aterioita ei kannata syödä sen takia, että ”pitää aineenvaihdunnan käynnissä”, sillä ateriatiheys ei merkittävästi vaikuta painonpudotukseen. Mutta jos se sopii sinulle paremmin, tee se.

Pätkäpaastoa pätkissä-sarjan ensimmäisessä osassa mainitsin, että painonhallinnassa ei mikään yksittäinen temppu tee ihmeitä. Joten yhdistin pätkäpaastoamisen vähähiilihydraattiseen dieettiin. Ja tämän takia pystyn syömään lounaalla paljon ilman pahaa ruokakoomaa. Muutamia vuosia sitten söin paljon hiilareita lounaalla, ja silloin kyllä pilkin aina hetken lounaan jälkeen. Mutta kokeile, mikä toimii sinulle. Kannattaa siis pohtia, minkä takia haluaa pätkäpaastoa kokeilla. Jos kyse on painonhallinnasta, tai haluaa jopa tiputtaa painoa, niin suosittelen sinuakin yhdistämään pätkäpaaston dieettiin, tai/ja sitten pitää huolen siitä kuinka paljon syö.

Huomioi, että kestää hetken tottua paastoamiseen. Jos on tottunut syömään aamupalaa, niin tietenkin kroppa on ihmeissään, kun se jää välistä. Joillakin voi mennä päiviä, toisilla viikkoja, ennen kuin tottuu uuteen tapaan. Liian helposti ei kannata antaa periksi. Mikäli tottumisen kanssa on ongelmia, suosittelen pitämään itsensä suhteellisen kiireisenä. Itse suunnittelen aamupäivälle päivän tärkeimmät työt, ja keskityn niihin. Näin ei ajatukset pyöri jatkuvasti ruuassa. Ja älä unohda vinkkejä veden, kahvin tai teen juomisesta! Suosittelen myös seuraamaan tuloksia, sillä se antaa mukavasti motivaatiota.

Älä ole itsellesi liian ankara. Sosiaalisia tapahtumista ei jatkuvasti kannata kieltäytyä sen takia, että aikaikkuna on umpeutunut. Älä pidä liian tiukasti kiinni siitä, syötkö joka päivä esim. klo 11 tai 12. Jos aikaikkuna hieman vaihtelee, niin tämä ei maailmaa kaada. Itse herkuttelen noin kerran viikossa. Herkuttelu palauttaa hetkeksi, ja antaa myöskin uutta energiaa pätkäpaaston jatkamiselle (varsinkin jos on dieetti päällä samalla).


Tähän päättyy sarjan toinen osa. Toivottavasti herätti ajatuksia, ja sait vinkkejä pätkäpaaston kokeilemiseen. Seuraavalla kerralla tarkastellaan pätkäpaastoamisen hyötyjä, niin painonpudotukseen liittyen, kuin muutenkin.

Jos et ole vielä lukenut ensimmäistä osaa:

Seuraa minua Instagramissa: kevness100

Pätkäpaastoa pätkissä osa 1/4 – Mikä pätkäpaasto?

(7 min)

Tervetuloa seuraamaan Pätkäpaastoa pätkissa-sarjaa. Katsotaan yhdessä, mitä mutkan takaa löytyy. Photo by the amazing Jaakko Kahilaniemi.

Ravitsemukseen liittyen tulee ja menee trendejä, ja viime vuosien aikana suurta suosioita on saavuttanut pätkäpaasto (eng. Intermittent Fasting). Pätkäpaastoa käytetään painonhallintaan ja/tai ylläpitämään kokonaisvaltaista terveyttä, sekä optimoimaan päivää. Aihe on mielestäni mielenkiintoinen, sillä uskon, että sillä on potentiaalia oikeasti muokata uskomuksiamme ja tapojamme. Eli kaikista uusista trendeistä ja villityksistä, uskon että pätkäpaasto on tullut jäädäkseen. Miksi?

Lyhyt vastaukseni menisi jotenkin näin: yhteiskunnassa jossa (roska)ruoka on (jopa liian) helposti satavilla, kiinnostus liikuntaa kohtaan on (lapsillakin) vähentynyt merkittävästi vuosien aikana, liikalihavuus on lähtenyt nousuun työikäisessä väestössä, masennus on muuttunut ”kansantaudiksi”, työkyvyttömyyseläkkeet ovat nousussa ja stressiä on enemmän, sillä työt ovat muuttuneet kognitiivisesti vaativammiksi, on ihmisten kokonaisvaltaisen terveyden kannalta paljon haasteita. Ja nämä haasteet maksavat, ja paljon. Eli hiljalleen tarvitaan jotain muutoksia.

No voiko pätkäpaasto yksin muka ratkaista nämä ongelmat? No ei tietenkään, ei mikään yksittäinen asia voi, ja jos sellainen olisi pakko nimetä, niin pätkäpaasto menisi listalle hyvinkin alas. Silloin vastaukseni olisi laadukas ja riittävä uni. Mutta voiko pätkäpaasto olla yksi uusi tapa, uusi pieni kokonaisuus ymmärtää kompleksia terveyden kokonaisuutta? Minusta voi. Ajattelen siten, että suuret haasteet yhteiskunnassa opettavat ihmisiä ja muuttavat uskomuksia. Näin on käynyt läpi historian, muutamme jatkuvasti ymmärrystämme. Aikoinaan tupakanpoltto ei sisältänyt mitään riskejä, sen uskottiin olevan ihan ok asia. Lapsien kurittaminen oli perusarkea. Äidin pikkuapulaisena toimi Valium. Nykyään on toisin, koska aloimme näkemään näissä asioissa ongelmia, joille piti tehdä jotain. Samalla tavalla uskomukset ravinnosta muuttuvat, ja uskon että pätkäpaasto voi olla yksi tapa, joka soveltuu joillekin ihmisille, jotka haluavat

  • Säästää aikaa yhteiskunnassa, jossa aika on kortilla
  • Huolehtia painonhallinnasta
  • Panostaa ja optimoida omaa terveyttä

Eli en väitä, että se olisi ainut tapa, mutta se voi olla hyvinkin toimiva. Nyt jo minun yksinkertaistettu vastaus lähti hieman lentoon, eli eihän se ollutkaan niin yksinkertaista. Sen takia minulla on ajatuksena avata asiaa neljässä eri osassa. Ja tämä on ensimmäinen osa.

Eli tervetuloa mukaan seuraamaan Pätkäpaastoa pätkissä-sarjaa, jossa käyn läpi pätkäpaastoamisen perusasiat, uskomuksia painonhallinnasta ja ravitsemuksesta, paastoamisen hyödyt ja haitat. Annan myös vinkkejä, miten pätkäpaaston voi aloittaa ja tulen käsittelemään pätkäpaaston soveltuvuutta urheilijalle.

Tässä ensimmäisessä kirjoituksessa käyn läpi pätkäpaastoamisen perusasioita, sekä painonhallintaan liittyviä asioita. Aloitetaan!

Todetaan ensin, että ymmärrän hyvin monen olevan skeptisiä uusiin dieetteihin ja trendeihin. Itsekin olen, ja mielestäni kuuluu olla, sillä monet dieetit ovatkin täyttä humpuukia. Dieettejä tulee ja menee, ja monesti ajatellaan virheellisesti, että jokin uusista villityksistä ratkaisee kaikki ongelmat ja toimii jonkinlaisena ihmelääkkeenä. Tällainen ajattelutapa tuottaa usein pettymyksiä, ja tämän jälkeen onkin mielenkiintoista seurata keskustelua ja ihmisten kommentointia.

Toisinaan villitykset kuulostavat niin erikoisilta, tai sitten ne ovat todella paljon vastaan omaa ymmärrystä, että ne on helppo sivuuttaa. Kannustan olemaan skeptinen ja kriittinen kaikkeen, myöskin minun kirjoituksiini. Olen itse opiskellut aihetta, ottanut selvää ja kokeillut. Pätkäpaasto on ollut osa elämääni noin kolme vuotta, mutta en ole lääkäri, eikä minun ajatuksia tule ottaa absoluuttisina totuuksina. Mutta vaikka olisin lääkäri, tulee kuitenkin olla kriittinen sen suhteen mitä lukee tai kuulee. On paljon tieteellisiä tutkimuksia, jotka on suoritettu todella huonosti, ja paljon tutkimustuloksia eri aiheista, jotka ovat pahasti ristiriidassa.

Luin itse pätkäpaastosta ensimmäisen kerran vuonna 2011 Leangains.com sivuston kautta, jossa ruotsalainen Martin Berkhan hehkutti asiaa. Vaikka olen monessa asiassa samaa mieltä hänen filosofiasta treenaamiseen liittyen, en uskonut sitten pätkääkään pätkäpaastoamiseen. Puhuttiin aamupalan poisjättämisestä, joka ei sitten mitenkään vaikuttanut järkevältä. Ja muutenkin paastoaminen vaikutti hölmöltä, nälkähän siinä tulee, ja sen myötä kiukku. Olla nyt syömättä monta tuntia, kun opittu että pitäisi syödä monta kertaa päivässä pieniä aterioita? Ja monta vuotta oli toitotettu, että aamupala on päivän tärkein ateria. Pätkäpaasto ei mennyt jatkoon.

En ollut kuullut aiheesta aikaisemmin, ja Berkhan oli aika suorasanainen kaveri, joka erosi paljon muista Fitness-maailman edustajista. Ehkä se oli syy, miksi hänen puheensa ravintoon liittyen vaikuttivat niin kummallisilta. Jälkiviisaana, tämä lähde tuntui kuitenkin suhteellisen järkevältä, sillä kyseessä oli ammattilainen, jolla oli suuri asiakaskunta, ja hän viittasi tieteellisiin tutkimuksiin (joita en silloin viitsinyt lukea). Sanon suhteellisen järkevä, sillä myös Ilta-Sanomat puhuvat pätkäpaastosta. Ilta-Sanomien mukaan pätkäpaasto on äärimmäinen ruokavalio. Tuo kirjoitus on esimerkki siitä, miten väärässä voidaan olla. Kirjoituksessa on sekoitettu ja yhdistelty eri asioita, jotka vääristävät totuutta. Sillä ei ole mitään muuta virkaa, kuin kerätä klikkejä. Ja kommenttikentästä voi katsoa, miten ihmiset reagoivat asiaan, jaksamatta perehtyä siihen mitenkään syvällisemmin.

Itkeäkö vai nauraa, siinä pulma.

Uskon monien trendien olevan vain tapa saada ihmisiä klikkaamaan auki artikkeleita, panostamaan rahansa lisäravinteisiin, ja milloin mihinkin. Mutta kannattaa toki miettiä, mistä lähteestä lukee asiasta. Välillä kannattaa itse perehtyä hieman perusteellisemmin, ennen kuin tekee johtopäätöksiä. Pätkäpaastoon liittyen unohdetaan helposti, että sen takia sinun ei tarvitse ostaa mitään. Pelkästään se on indikaattori ainakin itselleni, että onkohan tässä jotain syvällisempää, kun myyntimies Mynttinen ei tuputa käärmeöljyä.

Todettakoon nyt, että pätkäpaasto ei siis ole äärimmäinen ruokavalio. Nyt päästään (siihen todelliseen) alkuun, eli mitä pätkäpaastoaminen on, ja mitä se ei ole.

Onko pätkäpaasto dieetti?

Ensin pitää selventää mikä dieetti on. Dieetti on erityisruokavalio, eli se määrittää mitä voi syödä, ja mitä ei. Mikäli haluat esimerkkejä (kyseenalaisista) dieeteistä, voit käydä läpi anna.fi:n dieetit. Pätkäpaasto ei määritä mitä voit syödä, ja mitä et. Eli se ei ole ruokavalio, se ei ole mikään dieetti. Mitä se sitten on?

Pätkäpaasto on tapa ajoittaa syöminen. Rajaus tehdään aikaikkunaan, jolloin syödään, ja aikaikkunaan jolloin ollaan syömättä.

Pätkäpaastoja on erilaisia, mutta suosituin lienee 16:8-menetelmä. Tässä menetelmässä on tyypillisintä jättää aamupala pois, rikkoa paasto lounaalla, josta alkaa 8 h ruokailuaikaikkuna. Illallisen jälkeen paastotaan 16 h, eli seuraava ateria on taas lounaalla. Esimerkki: lounas klo 12.00, välipala 16.00 ja Illallinen 20.00. Tämän jälkeen paastotaan 16 h, ja syödään seuraavan kerran klo 12.00.

Muita variantteja ovat mm. One Meal a Day (OMAD), Eat-Stop-Eat, 5:2, Bulletproof Intermittent Fasting ja Warriot diet. Näistä löydät enemmän kirjoituksestani Intermittent Fasting — A Power Tool for Dieting and Wellbeing, tai sitten ihan vain googlettamalla.  

Tiivistettynä: pätkäpaasto ei ole dieetti, sillä se ei rajoita mitä saa syödä. Sen sijaan sillä rajataan, milloin syödään.

Painonhallinta

Miksi sitten ihmiset käyttävät tätä metodia painonhallintaan, jos saa syödä mitä vain? Ensin selvennetään yksi erittäin tärkeä asia. Pätkäpaasto, erityisruokavalio, tai mikään muu yksittäinen tekijä ei tule toimimaan ihmelääkkeenä, jonka takia pääset ihannemittoihisi. Eli asiaa tulee lähestyä hieman kokonaisvaltaisemmin. Kun puhutaan painonhallinasta, niin on neljä oleellista asiaa, jotka tulee pitää mielessä:

  1. Kalorien määrä, eli kuinka paljon syöt
  2. Mitä syöt, eli onko jokin dieetti tai rajoituksia
  3. Milloin ja kuinka usein syö
  4. Riittävä ja laadukas uni

Mikäli haluaa huolehtia painonhallinnasta, kannattaa fokusoida unen lisäksi kahteen yllämainituista asioista samaan aikaan. Ja silloin jokainen voi valita itselleen sopivat kaksi vaihtoehtoa, sillä ei ole yhtä menetelmää joka sopii kaikille. Elämä ilman aamupalaa ei tule kuuloonkaan? Ei se mitään! Keskity enemmän kalorien kokonaismäärään, ja mieti mitä suuhusi laitat. Voi toki kontrolloida kaikkia vaihtoehtojakin samaan aikaan, ainakin lyhyimmissä pätkissä. Kaikki riippuu tietenkin siitä, mitä itse tavoittelet. Miksi uni nyt tähän vaikuttaa, ja miksi lasken sen suoraan mukaan asioihin, jotka pitää huomioida painonhallinnassa? Siitä lisää alempana.

Joillekin pätkäpaasto voi toimia hyvänä työkaluna niin painonhallintaan, kuin päivän jaksottamiseen ja optimoimiseen. Kun syöt tietyn aikaikkunan sisällä, niin pelkästään sillä pystyy hyvin rajoittamaan miten paljon kaloreita saa päivän aikana.

Yksinkertaistettuna esimerkkinä, jos henkilö syö normaalisti neljä ateriaa päivässä: 1) aamupalan 2) lounaan ja 3) välipalan ja 4) Illallisen, niin jättämällä esim. aamupalan pois, tulee kokonaiskalorimäärä olemaan pienempi. Huomiona, että tässä ei rajata, mitä henkilö syö. Lopputuloksena on, että henkilö pudottaa painoa.

Yleinen varteenotettava argumentti tähän on, että henkilö ahmii sitten liikaa lounaalla ja illallisella. Ahmiminen ei tietenkään ole hyvä, varsinkaan energiatasojen kannalta. Lounaan jälkeen saattaa iskeä pahakin ruokakooma, joka häiritsee työpäivää. Illalla ruokakooma vetää meidät sohvalle makaamaan. Jos ahmimisen osaa välttää, niin en näe suurempaa ongelmaa tässä. Eikä ahmiminen aina johdu ateriatiheydestä. Illalla on itseasiassa ihan hyvä syödä iso ja ravitseva ateria muutama tunti ennen nukkumaanmenoa, koska aktiivisuustaso laskee ja on sen myötä helpompi saada unta. Uni on myös hyvin aktiivista aikaa, ja kehomme tarvitsee energiaa palautuakseen tehokkaasti. Tämän takia kannattaa panostaa ravitsevaan illalliseen tai iltapalaan, teki sitten pätkäpaastoa tai ei.

Nyt tärkeä osuus unesta, sillä sekin vaikuttaa suuresti painonhallintaan. Uni on ehdottomasti tärkein asia palautumisen kannalta, ja itseasiassa myös tärkeä osa painonhallinnan kannalta. Väsyneenä keho haluaa enemmän hiilihydraattipitoista ruokaa, ja tämä johtuu heilahduksista greliinissä ja leptiinissä, jotka vaikuttavat näläntunteeseen ja kylläisyyteen. Väsyneenä ollaan nälkäisempiä, eikä kylläisyys tule niin nopeasti vastaan. Voidaan jopa sanoa, että riittävä ja hyvälaatuinen uni on yksi tärkeimmistä asioista, kun puhutaan painonhallinnasta. Lue lisää unesta Uni – elämän eliksiiri ja Miten parantaa unen laatua.

Vielä palatakseni yksinkertaistettuun esimerkkiin, niin jos henkilö lounaalla ja illallisella syö roskaruokaa ja välipalana popsii sipsejä ja karkkia tylsyyteen, niin silloin voi jättää pienemmät housut kaupanhyllylle. Eli korostan taas, että pätkäpaasto ei ole mikään maailmaamullistava asia, jonka myötä voi herkutella päivät pitkät aikaikkunan sisällä, ja uskoa pääsevänsä rantakuntoon kuin ihmeenkaupalla. Vaikka olisi millaiset aikaikkunat syömiseen, niin kyllä sitä rantapallokuntoon saa itsensä, jos suklaaunelma kääretorttu sujahtaa päivittäin soppatorveen.

Kuvassa katson tulevaisuuteen, ja näen, että on tulossa lisää kirjoituksia pätkäpaastosta.

Pätkäpaastoon liittyy tosin yksi argumentti, jonka mukaan kehonkoostumus voi parantua pelkästään pätkäpaastoamisen myötä, vaikka henkilö söisi tismalleen yhtä paljon. Otetaan taas yksinkertaistettu esimerkki käyttöön.

Henkilö syö tavallisesti neljä ateriaa päivässä, aamupalan klo 8.00, lounaan klo 12.00, välipalan klo 16.00 ja illallisen klo 20.00. Tästä tulee yhteensä 2000 kcal. Henkilö alkaa tekemään pätkäpaastoa, ja hän jättää aamupalan pois. Nykyään hän syö lounaan klo 12.00, välipalan klo 16.00 ja illallisen klo 20.00. Tästäkin tulee yhteensä 2000 kcal, sillä ateriat ovat hieman suurentuneet. Henkilön kehonkoostumus paranee, rasvaa lähtee kehosta ja paino tippuu hieman. Miten tämä on mahdollista?  

Vastaus kysymykseen, joka perustuu paastoamisen vaikutukseen kehossa:

  • Kehon ensisijainen energialähde on maksassa (ja lihaksissa) oleva glukoosi.  
  • Tämä varasto tyhjenee hiljalleen, ja noin 12 h paaston jälkeen keho alkaa käyttämään ketoaineita (eli rasvaa) energianlähteenä. Huomiona, että ruokavalio ja kehonkoostumus vaikuttavat paljon siihen, miten nopeasti kehossasi tämä tapahtuu. Jos on paljon rasvaa kehossa, ja/tai jos syö paljon hiilihydraatteja, niin sen pidempään menee, ennen kuin keho alkaa käyttämään rasvaa energianlähteenä.
  • Pätkäpaaston myötä kehosi voi oppia tehokkaammin käyttämään rasvaa energianlähteenä. Eli teoriassa voit syödä saman verran kuin ”normaalisti”, mutta poltat enemmän rasvaa. Tämän myötä kehonkoostumuksesi siis paranisi vain sen takia, että rajaat syömisen aikaikkunaan. Jos syöt ”kellon ympäri”, niin silloin aina täydennät glukoosivarasoja, jolloin keho ei polta rasvaa.

Taas kerran muistutus, että pätkäpaasto ei yksin tee ihmeitä. Eli voi olla, että näkee joitakin tuloksia kehonkoostumuksessa pelkällä pätkäpaastoamisella. Mutta silloin pitää ruokavalio olla muutenkin aika hyvässä kunnossa, ja toki kokonaisvaltaista hyvinvointia tulee täydentää riittävällä palautumisella ja liikunnalla.

Tiivistettynä: pätkäpaastoamisen myötä kehosi voi oppia käyttämään tehokkaammin rasvaa energianlähteenä. Kun rajaat syömisen aikaikkunaan, on todennäköistä, ettet syö yhtä paljon kuin söisit tavallisesti. Pätkäpaastoamisen myötä on helpompaa rajata kuinka paljon syö. Pätkäpaasto ei yksin tee ihmeitä, eli se on työkalu jolla voi tukea kokonaisvaltaista hyvinvointia.

Mutta miksi tätä lähtisi edes kokeilemaan, sillä aamupalahan on päivän tärkein ateria. Vai onko?


Tähän päättyy Pätkäpaastoa pätkissä-sarjan ensimmäinen osa. Seuraavassa käydään läpi aamupalan tärkeyttä, ja kenelle pätkäpaastoaminen soveltuu. Annan myös vinkkejä, miten pääsee alkuun, mikäli haluaa itse kokeilla pätkäpaastoa.

Seuraa minua Instagramissa: kevness100

Lue myös:

Optimize your day and get rid of Stress


(10 min read)

Article also available at https://medium.com/@k.husell/optimize-your-day-and-get-rid-of-stress-56bed4cb0935

Today’s world is plagued by constant stress. We have never been so connected to the world around us. You never have to be bored anymore as our phones are a part of us. Without it, we feel lost and insecure. Instagram is showing us the good life. You can debate on twitter. Get offended by reading news that Facebook’s algorithm picks for you. Before going to be you can once more check your work email and realize that you forgot something important.

Being in nature reduces stress. Just by looking at beautiful pictures of the Finnish nature calms me down. Picture by Jaakko Kahilaniemi. 

No wonder that mental health issues are on the rise. I believe that the endless amount of distractions and way too many options we have are the cause of constant stress. Combine the number of distractions with the everchanging world and pressure from work and you have a good recipe for stress and burnouts. But what is stress? And is it always bad? And how can we avoid stress?

Stress has played a big part in human evolution. It has helped us to survive situations were death has been near. Let’s go back in time and have a look at how stress has been useful.

Imagine that you lived 10 000 years ago and that you’re gathering food for your tribe. You’re having a good time with your berry-picking squad, as you hear someone whisper “lion”. Now you feel threatened and magic starts to happen in your body. A chemical reaction called the stress response, also known as “fight-or-flight”, occurs. Heart rate increases, blood pressure rises, muscles tighten, breath quickens. You can feel the adrenalin pumping through your veins. Now, you’re for action.

What to do? You trip your berry-picking pal John, leave him for the lion and start running faster than ever. Back at the camp, you tell your people how you fought bravely but unfortunately, John was lost to the lion.

In this scenario, we can describe stress as something good. A harmful situation caused a temporary reaction in your body that saved your life. Your body performed better thanks to this reaction. Afterward, you’re fine, maybe a bit shocked, slightly worried about John. Anyhow your life will go on.

Now let’s use that same example in today’s world. There you are at the office working and having a good time with John as your boss (the lion) walks in. The same chemical reaction occurs in your body. You’re desperately looking at John hoping that the lion will talk with him instead. The lion gives you a task that would require one week to finish but still, he insists it must be done by tomorrow morning. At this point, the stress is causing your legs to shake so badly that it looks like your dancing. Sweat is pouring down your face so no one seems to notice the few tears that you drop.

As the lion walks away, your stress levels are not reduced. Now you must be in this stressful situation for a long time. And this is not healthy. Imagine that you do this day in and day out for months. Long-term stress is what causes major problems, not short-term.

Long-term stress can cause serious health problems, including mental health issues and physical issues. Depression, anxiety, heart diseases, and high blood pressures are only a few examples. The rule of thumb is that you should avoid it. Get rid of it. At least minimize it.

You are your Energy levels

You are your energy levels and time will consume your energy. The choices you make affect your energy levels. Only slept four hours last night? Will make it harder to accomplish all you want the next day. So, you decide to push yourself through the day.

See this as borrowing energy from the next day. And what happens when you don’t pay back that loan by recovering? You’ll face problems. Stress levels rise, mental and physical symptoms start to pop up.

What we want to understand is that we can impact our energy levels, which determine how many tasks we can accomplish in one day. When we decide to put our time and effort into whatever task it may be, it will consume that energy.

Your daily activities may include working for 8 hours, meeting family and friends, buying groceries, going to the gym, walking the dog and watching Netflix. If you try to do all these things on one day, it means it will require a lot of energy.

How can we then optimize our day to get rid of stress?

All tasks aren’t created equal

It all comes down to understanding that planning and prioritizing are simple things that must be done if you want to have some structure in your life. Sure, living at the Bahamas sipping Piña Colada’s and removing words like time, schedule and calendar from your vocabulary is a nice idea. But if that is not an option then you must understand that everything is not as important.

Be nice and understanding toward yourself. Do you expect someone else to work, go to the store, meet their friends, answer all messages, visit parents, walk the dog, read a book, answer emails at night and still have time for relaxation as to be at the top level the next day?

Hopefully, you don’t. And then you shouldn’t expect this from yourself either. Understand that everything consumes energy, whether it’s a task that you like or not. Pick the most important ones and do not worry about the rest.

Prioritize and remove friction from your life

This goes for your work and your life outside of work as well. You must prioritize. Remove friction from your daily tasks. Need to get work done? Focus only on the task at hand, don’t pick up your phone every third minute to check what’s new on Instagram. Need to buy groceries? Plan what you need for the week, buy everything at once instead of running to the store every day.

You have probably already heard of how inefficient multi-tasking is. Why are so many still doing it? Because we tend to listen too much to ourselves at the moment.

Think about this. Let’s say you have not organized your day at work. You start working on something that you assume is important when suddenly someone comes to you with another task. So, you change to the new task because you now feel that it must be more important. Then your brain tells you to have a break and that you could have a look at what’s new on Instagram. After several unnecessary interruptions and social media breaks, you realize that you have been jumping back and forth from different tasks and nothing is done. At least not with good quality. You might feel that you have been busy, but surely you have not been effective.

It’s weird how our brains can find ways to make us think that something can be pushed to the next day. Or that you can take a break, even if you should not. Or that you deserve that cake, even if you don’t.

How can you then decide what’s important and what’s not? How do you prioritize? What helps me is having a list of all my tasks. Then I categorize these tasks in two main categories that Cal Newport has introduced in his book ‘Deep Work’:

  • Deep work
  • Shallow work

Deep work tasks require me to focus and to push my cognitive capabilities to their limit. To be efficient I need to free myself from distractions. I focus on these tasks during the morning when I’m most efficient. I get a rewarding feeling as I finish them. The whole day can feel efficient just by knowing that I have already completed the most important tasks. Reduces stress significantly.

Tasks that are listed under Shallow work are not as important or they do not require that much focus. I usually accomplish these tasks after lunch and before I wrap up the day at the office. Emails and planning the next day are good examples of tasks that I list under Shallow work.

Habits make the world go around

Once you have prioritized your tasks, good habits are the ones that will help you accomplish them. Your body and brain love habits. When you get used to something it doesn’t require as much energy as something new. It’s easier to not get tricked by your brain telling you to do things you shouldn’t.

Putting your clothes on is a simple task for you. You don’t even think about it. But have a look at a little kid struggling to get all the muscles and little fingers to work together to get that sock on. It’s fantastic how many things must work together simultaneously for you to be able to accomplish such a task. But by training and doing this thousand of times you have a black-belt in putting socks on. You want to have a black-belt in doing your most important routines as well.

Here are some examples from my life. One of my habits is to plan my next day during the day before. I plan when I will do what and for how long. The next morning when I wake up, I don’t have to put energy into deciding what to do.

I plan the most important work for the morning hours. I try to work uninterrupted so that I only focus on the task at hand. I know which day I’m going to clean the house. I have restrictions on my phone so that my usage will not ruin my sleep. I go to bed at the same time every day. I plan which days I go to the gym. I have a routine so that I know exactly what exercises I’ll do on a specific day.

To improve your energy levels, it’s extremely important to exercise. We are made to move. If you’d like to know why and how you should make exercising an important part of your life, please read my article Working out as a Keystone Habit.

What has helped me in creating good habits are different tools. My favorite by far is the Pomodoro technique. You set a timer and work for 25 minutes. This is then followed by a 5-minute break. It helps me to get started with a task and ensuring that I remember to rest, reflect and recover. For those 25 minutes, I focus on nothing else. And once you have started working with something it’s easy to continue.

In the second place on my list of favorites, is Parkinson’s law. The law says that “work expands so as to fill the time available for its completion”. I found this to be true in my case. The more time I have, the longer it takes me to start and finish a task. Hence, I create deadlines for myself. I challenge myself to finish something faster than planned. To be able to do this I have to focus and remove distractions. Following this law supports me in being more effective and productive. And these self-set deadlines don’t feel as stressful as the real ones. They don’t keep me up at night.

The third one on the list is the habit of saying ‘no’. Many get stressed and feel pressure because we say ‘yes’ to all requests even if we don’t have time.

We say ‘yes’ because we want to support others and be helpful. We’re afraid that we offend someone by saying no. But ‘no’ should be your default answer. The reason? Well, if your following steps mentioned in this article, then you have prioritized your work, you know what is most important and what is not! You’ll have a profound understanding of the big picture and you know if you have time, and energy, to do what someone has requested from you.

Saying ‘no’ is not a synonym for being rude. Saying ‘no’ shows that you have organized your work and that you know what is important.

Find out habits that will make your day more effective. Remember that by following your habits you’ll be more effective, and it will reduce stress. Significantly.

Do not underestimate the importance of Sleep…

As stated at the beginning of this article we truly are our energy levels. And no matter how good you optimized your day you’ll not have good energy levels if you underestimate the importance of sleep. Make sleep priority number one. Target at least 8 hours a night for sleep. Go to bed and wake up at the same time every day.

Make sleep priority number one. Pic by https://singularityhub.com/2019/02/12/new-study-suggests-you-can-learn-while-you-sleep/ 


Crash Course in Sleep

Sleep is driven by

· Accumulating sleep pressure (adenosine)

· Circadian rhythm (internal clock + melatonin).

Different stages of sleep — One sleep cycle lasts 90 minutes

· Dozing (NREM1) — 5% of Total sleep

· Light sleep (NREM2)– 50%

· Deep Sleep (NREM3, NREM4) — the most rejuvenating and restorative sleep stage. Muscle growth and removal of neurotoxins from the brain. Average 15–20%

· REM — Sleep memory consolidation, learning, creativity, appetite, mental health. Average 20–25%

· Having your eyes closed: a meditative state that increases the production of serotonin

Known issues related to sleep deprivation:

· Severely lowered emotional control, stress resilience, willpower, and focus.

· Significantly worsened ability to remember what you learned the prior day and worsened ability to learn the next day

· Sleep-deprived people are less able to read facial expressions

· Weight gain

· Mental health issues

Get your sleep together

Here are listed factors that are in my opinion the most important ones. Focus on these areas if you want to improve your sleep quality.

  1. Regularity — go to bed/wake up the same time every day.
  2. Exercise — it will improve your sleep quality
  3. Sleep in a cool, dark and quiet room
  4. Avoid blue light during evenings — it harms melatonin production
  5. Have a diet that supports sleep
  6. Measure — see if your making improvements

…and Nutrition

Having a healthy and good diet is essential if you want to optimize your energy levels. Lower energy levels will make your tasks seem harder and they will require more time. This will cause stress and that we want to avoid.

Find a diet that suits you. Reflect on your energy levels and study yourself. For me, a life-changer has been Intermitted Fasting which I have been doing for over two years. If you’d like to know more please read Intermittent Fasting — A Power Tool for Dieting and Wellbeing.


Put the effort in optimizing your day by organizing, prioritizing and creating good habits. Support your wellbeing with quality sleep and nutrition. Start to make a change now and see the rewards. I hope you all the best on your journey.

Follow me on Instagram: kevness100

Inspiraatiota ja motivaatiota tekemisen kautta

(7 min)

Pitää antaa itsellensä aikaa asioiden läpikäymiselle, jopa silloin kun ei oikein haluaisi. Viime kesälomani alkumetreillä ennen kuin pääsin kunnon lomatunnelmaan, minulla pyöri mielessä paljon työasioita. Mielessäni kyseenalaistin prosesseja ja työskentelytapoja, joista syntyi kehitysidea. Heti kun olin saanut tämän idean, lähdin tekemään asioita sen eteen. Tämän kehitysidean toteutus on kestänyt tähän mennessä noin kuusi kuukautta, ja matkan varrella olen oivaltanut monta eri asiaa, jotka haluan jakaa. Tavoitteena, että sinä saat ideoita ja vinkkejä omaan tekemiseen, parhaimmassa tapauksessa motivaatiota lähteä toteuttamaan omaa ideaasi.

Tässä kirjoituksessa käyn läpi omien kokemuksieni kautta:

  • miten pysähtyminen tuo luovuutta
  • miten itsensä jatkuva kehittäminen voi vähentää stressiä ja lisätä motivaatiota
  • miten syvä osaaminen aiheesta tekee työstäsi mielekästä
  • miksi tekeminen tuo inspiraatiota ja motivaatiota
  • miten tehdä päivän (tärkeimmät) työt muutamassa tunnissa
  • miksi omien tavoitteiden seuraaminen antaa mielihyvää
Ideat syntyvät missä milloinkin. Mutta vasta teoilla saadaan aikaan muutoksia.
Kuva: Jaakko Kahilaniemi.

Päästä luovuus valloilleen pysähtymällä

Kesälomani alkoi matkustamalla Ranskaan. Ajattelin, että ulkomaille lähtö poistaa välittömästi kaikki työasiat mielestä, varsinkin kun pääsee rannalle istumaan. Mutta vaikka makoilin Bandolissa rantatuolissa taskut täynnä hiekkaa, niin siellä ne työajatukset kuitenkin pyörivät mielessä. Ensin koitin hieman sivuuttaa ajatuksia, mutta sitten päätin vain kuunnella itseäni. Tämän päätöksen myötä ajatukset eivät enää tuntuneet niin stressaavilta. Pohdin, että on luonnollista antaa aivoille aikaa prosessoida tapahtumia ja asioita. Mielessäni pyöri lähinnä asioita joita voisi kehittää työskentelemässäni projektissa. Halusin samalla löytää itselleni uuden haasteen, jotain uutta opittavaa. Tavoittelin jotakin josta olisi hyötyä projektille ja tiimille, mutta joka myös pakottaisi minut astumaan ulos mukavuusalueelta. Halusin muutoksia, jotka toisivat arvoa asiakkaillemme, samalla kuin oma tekemisemme tehostuisi. Ajattelin samalla, että jos löydän jotain uutta haastavaa, niin työhön paluukin olisi huomattavasi helpompaa, kun on jotain mitä odottaa.

Samalla kun pohdin näitä asioita, ymmärsin, miten tärkeää on hetkeksi pysähtyä. Samankaltaiset ajatukset olivat aikaisemminkin pyörineet mielessä, ja osasta olikin välillä keskustelu töissä. Mutta nyt kun oli kaikessa rauhassa kuunnellen omia ajatuksia, selkeä kokonaiskuva ideasta muodostui ikään kuin itsestään. Uskon, että oleellista oli oma asenne ajatuksia kohtaan. En vältellyt niitä, enkä koittanut väkisin poistaa niitä mielestäni. Annoin niiden vain pyöriä mielessä. Hieman kuin olisi elokuvaa katsonut, josta teki muistiinpanoja. Leffan jälkeen aloin pohtimaan, miten ideoita voisi hyödyntää konkreettisesti.

Mitä opin:

Stressi on paras tapa tappaa innovaatiot. Omista aikaa omille ajatuksillesi, sillä kun hetkeksi pysähtyy, on aikaa nousta pyörän päälle. Hyödynnä tätä myös työpaikallasi varaamalla kalenterista aikaa sille, että et varsinaisesti tee mitään työtehtäviä. Anna ajatusten mennä ja tulla, kirjaa niitä muistiin. Ota vaikka työkaveri mukaan, jotta voit pallotella ideoita. Mistä kummallisimmista aiheista voi löytää ideoita. Harrasta tätä säännöllisesti, ettei kerran vuodessa yritä keksiä pyörää uudelleen. Antamalla aikaa ajatuksille, voi tulla mahtavia ideoita jotka kehittävät itseäsi ja työtäsi.

Ideoita syntyy kun kuuntelet itseäsi.

Vähennä stressiä ja lisää motivaatiota jatkuvalla kehityksellä

Rannalla istuessani huomasin, että koska olin tehnyt alustavan suunnitelman syksyä varten ja olin löytänyt uuden haasteen itselleni, minulla oli jopa hieman hinku päästä töihin. Kesälomani oli vasta alkanut. Mietin, että on se ihmismieli kummallinen, kun ensin odotetaan lomia, ja sitten halutaankin takaisin töihin. Mutta tämä oli tärkeä oppitunti, varsinkin ajatellen lomaltapaluuta. Jos on jotain mielekästä tiedossa, jotain mikä antaa uusia haasteita, niin töihin paluu ei tunnu niin vastenmieliseltä. Huomasin samalla, että asenne ratkaisee paljon.

Kun viimein oli aika palata töihin, koitin pakottaa itseni miettimään positiivisia asioita, jotka liittyivät töihin palaamiseen. Usein olen kuullut lomalaisilta, että ”olisihan se loma voinut olla pidempi” ja nähnyt että töihin paluu tuottaa tuskaa. Varmasti se tulee aina olemaan jossakin muodossa haastavaa, mutta omaa asennetta voi hakkeroida asettamalla itsellensä tavoitteita ja pohtimalla positiivisia asioita työstään. Stressitasot töihin palaamisesta olivat olemattomat ja motivaatio oli lisääntynyt. Sama fiilis jatkui töissäkin. Olin löytänyt asioita joita halusin kehittää, ja jotka veisivät minua eteenpäin.

Mitä opin:

Mieti, mikä työssäsi vie sinut mukanaan? Pohdi tarkkaan miksi pidät työstäsi, kirjoita nämä asiat ylös (Huom. mikäli et löydä mitään positiivista, suosittelen tekemään jotain asian eteen). Pohdi onko jotain mitä haluaisit oppia tai kehittää. Kun tiedostaa miksi pitää työstään, ja löytää jotain uusia haasteita antaa se motivaatiota. Työ ei tunnu niin vain työltä, vaan jatkuvalta kehitykseltä. Jos tekee jotain mielekästä, vähentää se stressiä. Etsi uusia asioita, tai haasteita jotka motivoivat sinua. Motivoituneena, annat enemmän itsestäsi ja työ on mielekkäämpää.  

Tekemisen kautta inspiraatiota ja motivaatiota     

Rannalla istuttuani ja pohdittuani ideaani tarpeeksi, päätin, että jotain pitää myös tehdä. Soitin heti kollegalleni, ja esitin lyhyesti idean. Huomiona, että tässä vaiheessa kaikki asiat eivät todellakaan olleet selkeitä. Halusin vain mahdollisemman nopeasti laittaa asian liikkeelle. Puhelumme jälkeen totesimme, että palaamme asiaan lomien jälkeen. Ajattelin, että hyvä näin. Nyt oli jo jotain tehty asian eteen. Oli idea, joka ei tulisi vain jäämään ideaksi. Koska olimme jo soitelleet, ja sopineet että palaamme asiaan lomien jälkeen, pakottaisi tämä minut uudetaan tekemään jotain asian eteen palattuani töihin.

Olen mieltänyt hyväksi ja tehokkaaksi tavaksi, että heti tekee jotain. Mielestäni liian usein asioita suunnitellaan ja estimoidaan liian pitkään, ja kun viimein lähdetään tekemään toimenpiteitä, niin asiat eivät mene ollenkaan suunnitelmien mukaan. Missä vaiheessa ymmärretään, että liian tarkkojen suunnitelmien ja estimaattien tekeminen on ajanhaaskausta? Lopputulos on usein ihmettelyä ja selvittelyä, miksi asiat eivät menneet oppikirjan mukaan. Ja nyt puhun siis yleisesti estimaattien tekemisestä, joka ei ole synonyymi tavoitteille. Tästä ehkä lisää joskus.

Parhaimmatkin ajatukset, ideat ja mietteet itsessään eivät muuta mitään. Vasta teoilla saadaan jotain aikaiseksi. Inspiraation odottaminenkaan ei ole järkevää, siinä voi mennä ikuisuus. Eli mahdollisemman nopeasti vain tekemään asioita. Miksi? Olet varmasti huomannut, että asioiden aloittaminen on välillä vaikeaa, mutta kun on päässyt alkuun, niin hommat etenevätkin ihan mallikkaasti. Eli tekeminen itsessään on inspiroivaa ja motivoivaa. Ja tästä motivaatiosta saat lisää vauhtia tekemiseen.

Kun palasin töihin, aloin työstämään materiaalia ideastani. Varasin palaverit tarvittaville henkilöille. Esitin ideani ja siihen liittyvät hyödyt. Ilokseni tämä meni läpi. Tuntui hienolta, että idea johti käytännön toimenpiteisiin. Nyt ei tarvinnut muuta kuin vain jatkaa tekemistä, ja nauttia matkasta. Ja matkan aikana minulla on tullut uusia ideoita, eli työ on todellakin ollut inspiroivaa. Ideoita ja näkemyksiä uusista asioista, joista minulla ei ollut hajuakaan aikaisemmin. Ja tästä olen saanut paljon lisää motivaatiota, ja tekeminen tuntuu sen takia mahtavalta.

Mitä opin:

Jokainen idea ei ole hyvä, eikä kaikkia ideoita voida toteuttaa, vaikka ne olisivat kuinka hyviä. Mutta jos sinulla on idea, niin tuo se esille. Tee jotain asian eteen. On yksi asia päivästä toiseen ihmetellä, miksi asiat tehdään tietyllä tavalla, ja toinen tehdä jotakin niiden eteen. Jos ei yritä tehdä mitään asioiden eteen, niin voi olla varma, ettei mikään muutu. Älä vain totea, että tietyt asiat ovat huonoja, tai että ne eivät toimi. Älä odota inspiraatiota, älä odota motivaatiota. Ala tekemään, ja muut asiat seuraavat perässä.

Älä jätä ideoitasi vain ajatuksiksi. Muista tekeminen.

Päivän (tärkeimmät) työt muutamassa tunnissa

Kun ehdotus oli mennyt läpi, alkoi varsinainen osuus, eli itse työstäminen. Halusin ymmärtää koko prosessin eri osa-alueet. Keskustelin niin asiakkaiden kuin tiimiläisteni kanssa, tein prosessikaavioita ja ohjeita. Pallotelin ideoita muiden kanssa, ja samalla harjoitin uutta taitoa.

Koska halusin saada asioita aikaiseksi, tarvitsin suunnitelmallisuutta tekemiseen. Suunnittelin työpäiväni siten, että aamuisin työstän aina tärkeimpiä asioita. Laitoin itselleni kalenteriin miten pitkään ja mihin aikaan edistän mitäkin asiaa. Valitsin työtilani myös siten, että voisin poistaa kaikki häiriöntekijät. Aamut työskentelin usein kotoa, jonka jälkeen menin vasta toimistolle. Välillä varailin itselleni huoneen iltapäivisin, jossa työskentelin kaikessa rauhassa. Hyödynsin jatkuvasti Pomodoro-tekniikkaa, laitoin pois kännykän äänet ja värinän, suljin sähköpostin ja muut viestintävälineet.

Olin ajankäyttöni suhteen itsekäs. Välillä en ollut tavoitettavissa, aamut työskentelin etänä. Iltapäivisin poistuin muihin tiloihin. Varmasti jotkut näkevät tavan huonona, toiset ehkä jopa röyhkeänä (?). Huomasin kuitenkin, että minulla jäi näin enemmän hyödyllistä aikaa muille. Olin jo edistänyt rauhassa omia asioitani ilman keskeytyksiä, minkä takia minulla vapautui laadukkaampaa aikaa muille. Ei tarvinnut siinä samalla koittaa hoitaa kaikkea asioita. Stressiä ei ollut yhtä paljon kuin aikaisemmin, sillä tiesin jo heti aamun jälkeen, että olen joko edistänyt, tai jopa saanut tehtyä tärkeimmät asiat. Kun työpäiväni olivat organisoitu ja tehokkaita, eivätkä venyneet turhan pitkäksi, jäi minulla paljon aikaa, ja energiaa muille aktiviteeteille. Työni oli laadukkaampaa, liikuin, söin terveellisesti, kirjoittelin, luin ja vietin mukavaa vapaa-aikaa.

Mitä opin:

Lentämisestä tuttu ohje ”laita happinaamari ensin itsellesi, vasta sen jälkeen voit auttaa muita” toimii töissäkin varsin erinomaisesti. Käy läpi, mikä työssäsi on arvoa luovaa työtä, ja mikä ei (esim. onko sähköpostin jatkuva päivystäminen järkevää ajankäyttöä?). Vältä turhia keskeytyksiä kaikin keinoin. Suunnittele työpäiväsi siten, että varaat ensin aikaa itsellesi. Näin varmistat, että saat edistettyä tärkeimpiä asioitasi. Varaa erikseen aikaa siihen, jolloin olet tavoitettavissa. Näin tarjoat laadukkaampaa aikaa muille. Jatkuvat keskeytykset johtavat stressiin, ja pidentävät työpäivää merkittävästi. Suunnittelemalla, pidät työpäivän pituuden aisoissa ja vähennät stressiä. Sinulla jää enemmän aikaa muille asioille, jotka energisoivat sinua.

Mielihyvää tavoitteiden seuraamisen kautta

Samalla kun suunnittelin työpäiviäni, asettelin myös tavoitteita viikko- ja kuukausitasolla. Ajattelin, että suunnitelmallisuuden hyödyt saisivat näin konkreettisempaa jälkeä. Laitoin Exceliin tuntimäärätavoitteet eri tehtäville viikkotasolla. Arvioin, miten paljon minun tulisi työskennellä eri asioiden parissa. Kirjasin ylös konkreettisia tavoitteita, kuten ”Viikon jälkeen tulee olla valmiina 2kpl dokumenttia”. Näin sain jatkuvaa palautetta itsestäni, sillä jos en päässyt tavoitteisiin, pohdin miksi. Mikä oli mennyt pieleen? Oliko tavoite epärealistinen, vai oliko muut asiat häirinneet liikaa? Jos ”muut” asiat olivat häirinneet, olinko sittenkin suunnitellut päivän huonosti? Pitikö minun rohkeammin sanoa ei asioille, jotta pääsisin taas oikealle polulle?

Priorisoimalla ja seuraamalla tavoitteita työskentely oli minulle selkeämpää. Muuten työpäiväni olivat paljon rikkonaisempia, ja kaikki asiat tuntuivat yhtä tärkeiltä ja kiireellisiltä. Jos kaikki asiat ja pyynnöt tuntuvat yhtä tärkeiltä ja kiireellisiltä, johtaa se usein stressiin. Kaikki pitää tehdä heti ja samaan aikaan, eikä pysty oikein muille perustelemaan järkevästi, miksi jokin asia on jäänyt tekemättä. Saavuttamalla välitavoitteitani työ tuntui entistäkin motivoivammalta, ja pelkästään se vähensi stressiä. Asettamalla tavoitteita, pysyi fokus oikeissa asioissa. Samalla minun oli helpompi sanoa ei asioille, jotka eivät olleet niin kriittisiä.

Mitä opin:

Aseta itsellesi tavoitteita, jotta työstäsi tulee selkeämpää. Priorisoimalla vähennät multitaskausta, ja sen myötä turhaa energian kulutusta ja stressiä. Aseta tavoitteita vähintään viikko- ja kuukausitasolla. Seuraa tavoitteitasi, ja pohdi miksi tavoitit/et tavoittanut niitä. Työn ohella kehityt ja opit uusia asioita. Huomaa, miten tavoitteiden asettaminen ja seuraaminen parantavat tehokkuuttasi, sekä motivoivat sinua. Tavoitteiden seuraaminen tuo mielihyvää, motivoi, vähentää stressiä ja tuo itsevarmuutta.


Työni tähän asiaan liittyen ei ole vielä tullut päätökseen, eli matka jatkuu. Ja en usko, että tuleekaan ihan heti päätökseen. Sillä niin kuin sanoin, niin tekeminen on antanut inspiraatiota seuraaviin haasteisiin. Tämä kirjoitus toimi itselleni hyvänä tapana pysähtyä, ja miettiä asioita. Eli tavallaan, tämä on ollut yksi tapa seurata tavoitteitani, ja ymmärtää miten mitä minun tulee tehdä seuraavaksi.

Tärkeimmät opit minulle ovat olleet hetkeksi pysähtyminen, jonka kautta alkaa uudestaan tekeminen. Ja miten tekeminen antaa inspiraatiota, ja sen kautta motivaatiota. Toivottavasti sinulle on jotain hyötyjä näistä ajatuksista.