The Art of Mentoring —And how it’s beneficial for you

What mentoring is, the roles and responsibilities of the mentor and the mentee, how to make the most of a mentor relationship, and how mentoring can benefit organizations.

Mentoring, mentor, Kevin Husell
I started coaching and mentoring in 2021 and want to make the most of it. It takes time and dedication, but it’s worth every second.

Having a good mentor relationship can be beneficial for both your personal life and your career. It can help you meet your short-term and long-term goals, and it accelerates your growth as you don’t have to reinvent the wheel yourself all the time.

I have had several mentors during my career, some of them good and, to be honest, most of them rather bad. I started doing mentoring through Kevness during the summer of 2021 and wanted to make the most of it. For me mentoring is a way to help someone grow, and to grow myself at the same time. So why not do it properly and invest some time in it?

My learnings inspired me to write this article where we’ll have a look at

  • What mentoring is
  • What the roles and responsibilities are for the mentor and the mentee
  • How to make the most of a mentor relationship
  • Why it’s beneficial for organizations to have proper mentoring programs.

What is mentoring?

Mentoring originates from Homer’s Odyssey. When Odysseus left to fight the Trojan War, he asked his friend Mentor to advise and teach his son Telemachus. Mentoring came to be seen as a relationship between a teacher and a student, and the term refers to someone who is a guide and an educator.

A mentoring relationship emphasizes helping the individual grow, setting, and accomplishing goals and includes several approaches to doing so. Mentoring relationships are mutual and personal, and hence it’s recommended that mentoring is done for a longer period. Mentoring has some similarities with coaching, even though there are quite a few differences.

Mentoring is often a longer-term relationship on the directive side, it’s more instructing, advising, telling and development is driven by a holistic approach.

Coaching is usually more performance-driven, non-directive, asking questions and giving space to the person they are coaching for reflection.

The mentor-mentee relationship varies from case to case, but in general, the goal is to help the mentee achieve personal and professional objectives.

The mentor’s role and responsibilities

  • Acting as a role model
  • Help the mentee with their (career) development
  • Provide constructive feedback
  • Coaching the mentee
  • Advising
  • Following up on progress for the mentee

The mentee’s roles and responsibilities

  • To be coachable
  • Be an active listener
  • Have clear goals for the mentor-mentee relationship
  • Ask for feedback
  • Respect the mentor’s time
  • Be ready to move on — mentor-mentee relationships do not last forever

How to make the most of mentoring

To ensure good quality and value from the mentor relationship a mentor and mentee should at minimum meet at least one hour per month for at least one year. Creating a good relationship takes time and effort, and hence I personally prefer biweekly meetings.

The biggest learning I’ve had from my unsuccessful mentor-mentee relationships (where I have been the mentee) is:

Good results cannot be achieved from a mentor-mentee relationship without investing time in it and having a good structure.

Meeting regularly and often is probably the most important thing in building a successful relationship. It helps build rapport and develops trust, and improves communication. Effective mentorship occurs when expectations are aligned, strengths and limitations are shared, and short-term and long-term goals are set.

Setting goals is important, because it drives growth, clarifies action points, and helps in following up on the progress. Additionally, it helps in defining if the cooperation between the mentor and mentee works or not.

There are different stages in mentorship which are to be acknowledged to make it more effective and to also understand when it’s time to end the program. A good mentor understands when it’s time for the mentee to find a new mentor to ensure further growth.

Stages in mentorship

  1. Initiation: expectations are formed, and the mentor and mentee are getting to know each other
  2. Cultivation: the relationship matures and the stage where the mentor provides the greatest degree of career and psychosocial support to the mentee
  3. Separation: the mentee seeks autonomy and independence from the mentor.
  4. Redefinition: the mentorship program is terminated, or it’s transitioned to a different form of relationship (peer-like interactions, friendship).

Why organizations benefit from mentorship programs

Through mentoring people can learn from one another, it provides a path for growth and is a good way to transfer knowledge. Well-defined, intentional, and structured mentoring programs can grow the current workforce, retain the talent in the organization and attract potential employees.

Mentoring improves productivity, breaks down silos by broadening perspectives, increases professional development, and creates a more open culture. It’s also a great way to improve retention.’s 2021 State of Coaching and Mentoring Report found that 67 percent of HR professionals feel mentoring leads to improved organizational performance. Studies have also shown that mentoring can combat burnout, feelings of isolation, and stagnation.

Now you hopefully have a better idea of what mentoring is, or what it could be. If you are a mentor or mentee, reflect on how you could improve the relationship. Are you living up to the roles and responsibilities, or is there room for improvement? Remember that both parties must invest time in it to make it successful.

If you don’t have a mentor, consider if you could benefit from having one, whatever it is you do. The same thing goes for possible mentors out there. Think about if you have something to share which would be beneficial to someone. It’s good to remember, that both parties will benefit from the journey they do together.

The Meeting of Two Personalities Is Like the Contact of Two Chemical Substances: If There Is Any Reaction, Both Are Transformed.

Carl Jung

Let’s learn and grow together,



· Mentor-mentee relationships are beyond powerful, here’s why

· Five Steps to Building a Successful Mentoring Program

· The Science of Mentoring Relationships: What Is Mentorship?

· Organizational Benefits of Mentoring

Marielle. CEO of Bagpad, London. Organizational Coaching

Working with Kevin is always fun and uplifting. You leave each meeting feeling more motivated and in a better mood than before. He is highly skilled in many areas and has helped me with time management, prioritization, communication, team management, defining a growth strategy as well as personal development. Our work together has helped me set achievable goals and stay on track to reach those goals. His drive and passion to help other people is admirable and I look forward to continuing working together.

He is also a pretty jees äijä – 10/10 would recommend!

Usva. Student from Aalto Yliopisto, Helsinki

As a mentor, Kevin has succeeded brilliantly. He has shared his expertise and know-how in a very beneficial, trustworthy, and friendly way. He always listens to my needs and adapts to ongoing situations. The desire to help others and learn new things constantly can be seen in everything he does.

Antti. Developer from Helsinki, Finland. Personal Coaching

Kevin’s coaching helped me to define and understand my key strengths, skills, and personality traits. He helped me to define action points for improvement and how to better utilize my strengths in work and personal life. We had excellent discussions, Kevin was an inspiring coach and the session was not only motivational but also great fun.

Jo oli aikakin

Puoli vuotta Müncheniin muuton jälkeen kävin vierailemassa Suomessa, jolloin huomasin tulleeni osittain tehottomaksi. Tai ainakin oli sellainen olo. Hetkellinen pysähdys muistutti miten aikoinaan aloin hyödyntämään eri tapoja ja työkaluja ollakseni tehokkaampi töissä ja luodakseni enemmän vapaa-aikaa itselleni. Oli aika korjata kurssia.

Kirjoituksessa jaan ajatuksia ajasta, Münchenistä, sekä ajanhallintaan liittyvät menetelmäni. Toivottavasti sinullekin löytyisi vinkkejä, jolla saisit enemmän irti ajasta.  

aika, ajanhallinta, Pomodoro
Aika. Pelottavan kaunista miten se meneekin niin nopeasti. Miten se tarjoaa mahdollisuuksia kasvulle ja muutoksille. Yksi huurteinen ajalle!

Aika. Olemassaolon tärkein omaisuus, jota ei voi saada takaisin. Se menee joskus hitaasti, välillä nopeammin. Usein sitä ihmetellään mihin se on mennyt. Kokemuksia muistellaan joko ilolla tai surulla. Joitakin kokemuksia ei haluta muistaa ollenkaan.

Ihminen on tuhansia vuosia ollut hyvinkin kiinnostunut mittaamaan aikaa. On kalentereita kuukausineen ja päivineen, kelloja viisareineen. Vaikka tapamme mitata aikaa on kehittynyt paljon vuodesta 3500 eaa., jolloin muinaisten egyptiläisten metrien korkuiset obeliskit näyttivät aikaa, on yksi asia edelleen sama.

Jokaisella meistä on edelleen yhtä paljon aikaa päivässä. Nykyään se tuntuu kuitenkin loppuvan pahemmin kesken kuin koskaan aikaisemmin.

Jatkuvasti on kiire, tärkeitä asioita lykätään myöhäisemmäksi ja usein eletään kuin sitä olisi loputtomasti. Tämän takia mielestäni on kiehtovaa miettiä, miten ajankäyttöä voi optimoida siten, että on aikaa ystäville, perheelle ja hauskanpidolle samalla kun voi tehdä töitä omien tavoitteidensa eteen. En halua elää joko-tai elämää. Haluan saada monesta osa-alueesta enemmän irti.

Olen useamman vuoden koittanut yhdistää tehokkaasti treenaamisen ja hauskanpidon, herkuttelun ja puhtaasti syömisen, vapaa-ajan ja työn. Vaihtelevalla menestyksellä sanoisin.

Vuosien varrella on tullut muutamia ajanhallintaan liittyviä keinoja hyödynnettyä. Syy siihen miksi nämä asiat ovat taas vahvasti mielessä, on muutto ulkomaille. Havahduin jälleen tilanteeseen, jossa ihmettelin mihin se aika taas oli mennyt. Tunsin itseni jotenkin tehottomaksi. Oli aika korjata kurssia.

Jo oli aikakin.

Mihin se aika meni, München?

Puoli vuotta vierähti sormia napsauttamalla. Olen kirjoitushetkellä asunut 7 kuukautta Münchenissä. Ihmisiä tavattu, reissuja tehty, duunia paiskittu ja hauskaakin pidetty. Silti minulla on olo, että jotenkin menty puolivaloilla. Ehkä jopa fokus hieman hukassa. Johtunee siitä, että on ollut paljon uutta mihin keskittyä. Siksi ei hetkeen ole tullut kirjoiteltuakaan niin paljon.

Vieraillessani Suomessa kesäkuun lopussa, aika ikään kuin pysähtyi. Ainakin hetkeksi. Kyllä se loma lopulta aika nopeasti meni. Mutta yhtenä päivänä keskityin vain itseeni, laitoin puhelimen pois, otin päiväkirjani mukaan pienelle matkalle ja annoin kynän sauhuta.

Silloin reflektoin kunnolla, mitä kaikkea onkaan tapahtunut Münchenissä. Myöskin jonkin verran mitä on tapahtunut elämässäni. Pohtiminen ja menneisyyteen katsominen auttoi minua asettamaan uusia tavoitteita, sekä korjaamaan hieman kurssia. Sain hieman etäisyyttä kaikkeen Münchenissä tapahtuvaan Suomen vierailun kautta. Sain hetkeksi ajan pysähtymään.  

Jarrujen painaminen ja reflektointi auttoi korjaamaan kurssia. Aloin samalla taas pohtimaan miten olin aikaisemmin hyödyntänyt eri menetelmiä ajan optimoimiseksi. Olen huomannut, että vaikka onkin tavoitteita, ei se tarkoita, etteikö sille tarvitse omistaa päivän kaikkia tunteja. Niin kuin mainitsin, en halua elää joko tai elämää. Siksi koitan tehdä tärkeitä asioita niin tehokkaasti kuin mahdollista, jotta aikaa jää muuhunkin. Työn ohella kuuluukin pitää hauskaa, matkustella ja saada uusia kokemuksia. Elän mieluummin niin, kuin että painan niska limassa vuoden odottaen kesälomaa, jonka jälkeen taas jatkuu vuodenmittainen duuniputki.

Ajan hakkerointia

T-aika. Yksi t-kirjain ajan eteen, niin saa tehtyä taikatemppuja. Aikamoista. Tässä minun temppuni joita olen käyttänyt, ja meinaan käyttää aktiivisemmin jatkossa, kun tavoittelen tainanomaisia ja tehokkaita päiviä.

Aika, kello, tehokkuus

Parkinsonin laki

Lain mukaan ”työ täyttää sille varatun ajan”. Mitä enemmän aikaa olet jollekin varannut, sen pidempään kestää saada työ valmiiksi. Varsinkin perfektionisteille kehotan muistamaan tämän lain. Pohdi miten voit hyödyntää tietoa, miten pidät huolen siitä, että aikaa ei kulu turhan paljon yhteen tehtävään?

Tarjoan tähän kaksi ratkaisua: Stock-Sanford corollary sekä ”Timeboxing” (työlle annettu aikalaatikko).

Stock-Sanford korollaari

Korollaari tarkoittaa seurauslausetta, ja Stock-Sanford on Parkinson laille seurauslause, joka menee näin:

If you wait until the last minute, it only takes a minute to do.

Eli jos odottaa viimeiseen hetkeen, ei mene kuin hetki kunnes tehtävä on suoritettu. Toimimme tehokkaammin, kun aikaa ei ole muille jakaa, paineen aikana saamme enemmän aikaiseksi.

Hyvä esimerkki tästä on vaatteiden valitseminen aamulla. Jos olet varannut tähän aktiviteettiin 2 h aamusta, mutta nukutkin pommiin, saat kuitenkin muutamassa minuutissa jotakin päälle jottet myöhästy töistä. Sama asiaa pätee muihin tehtäviin, joilla on tietty määräaika.

Ajankäytön optimoimiseksi yksi vaihtoehto on siis jättää kaikki viime tinkaan, mutta sekään ei välttämättä ole jokaisessa tilanteessa suotavaa ja saattaa johtaa (hyvinkin) kohotettuihin kortisolitasoihin. Onneksi ”aikalaatikko” tarjoaa tähän ratkaisua.

Salvador Dalin “Muiston pysyvyys” (esp. La persistencia de la memoria, suom. myös Pehmeät kellot ja Ajan kuluminen). Lemppareitani mitä taiteeseen tulee, pidän ajatuksesista miten aika voi sulaa, pysähtyä, jähmettyä, kadota. Kaikki tunteet mitä aika voikaan saada meissä aikaiseksi. Ihmeellistä.

Timeboxing – aikalaatikko

Timeboxing on tuttu konsepti ketteriin periaatteisiin perustuvissa projektinhallintamenetelmissä sekä henkilökohtaisessa ajanhallinnassa. Tietylle tehtävälle annetaan kiinteä ja enimmäisaikayksikkö, eli aikalaatikko, jonka aikana suoritetaan sille suunniteltu tehtävä.

Tätä olen hyödyntänyt itse pitkään töissäni. Suunnittelen aamuille 1–2 h aikalaatikoita, joiden aikana työstän päivän tärkeimpiä tehtäviä. Lisäksi hyödynnän tähän usein Pomodoro-ajastinta, eli 25 min ajan työstän pelkästään kyseistä asiaa poistaen kaikki häiriötekijät kuten kännykän, sähköpostin ja muut viestintävälineet. Siinä sitä huomaa miten paljon voi saada lyhyessä ajassa aikaiseksi ja päivästä tulee paljon tehokkaampi.

Minulla on myös periaate, ettei tehtävän tarvitse aina olla valmis annetussa ajassa, vaan se voi olla siinä kunnossa, että voin esittää sen jollekin ja saada palautetta. Yleensä palaute tekee lopputuloksesta vielä paremman, ja vältän turhaa paikalla junnaamista.  

Pareton periaate

Pareton periaate sanoo, että missä tahansa ilmiössä 80% seurauksista johtuu 20%:sta syistä.

Toisin sanoen, tulee osata priorisoida oma tekeminen. Jos työpäivät menevät kokonaisuudessaan sähköpostien vastailuun ja sosiaalisen median selailuun, ei tärkeälle työlle riitä aika. Näin et oikeastaan saa mitään järkevää aikaiseksi, vaikka olettaisitkin olleesi ”kiireinen” ja/tai ”tehokas”.

Kyseisestä ilmiöstä olen kirjoittanut aikaisemminkin, suosittelen lämpimästi lukemaan kirjoituksen Pareton periaate – Voinko hyödyntää sitä omassa elämässä? saadakseen parhaimmat vinkit. Kirjoituksesta voit kaiken lisäksi selvittää oletko juhla-Yoda vai pämppä-padawan.

Sano ei! Kieltäydy turhuuksista

Ei. Vaikea sana. Kieltäytyminen on haastavaa, ei kai vaan pahoita toisen mieltä? Usein vastaanotetaan liian paljon tehtäviä ja mennään jokaisiin kissanristiäisiin, ja lopputuloksena on fokuksen hävittäminen. Sitten valitellaan, kun aika ei riitä mihinkään, eikä saa mitään aikaiseksi.

Jos on asettanut itsellensä selkeät tavoitteet ja priorisoinut omat tehtävät, voi helpommin ja perustetullusti kiittäen kieltäytyä kaikesta turhasta. Tähän mm. äsken mainittu Pareton periaate auttaa.

Olen myös puhunut kieltäytymisestä kirjoituksessani Kolme tapaa parantamaan omaa keskittymiskykyä nopeasti, tsekkaa jos löytyy intoa.  

Paras hetki on juuri nyt

Siinä olikin listani työkaluista ja tempuista, joilla voi omaa ajanhallintaa ja tehokkuutta optimoida. Kun niitä yhdistää itselleen sopivalla tavalla, saa varmasti aika tehokkaan pakkauksen aikaiseksi, ja siten aikaa riittää muuhunkin. ”Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty”, eiköhän se suhteellisen hyvin pidä paikkansa.

Mikäli sinulla on haasteita ajan kanssa, on oikea hetki muutoksille juuri nyt. Ei huomenna, ei ensi viikolla, vaan heti. Suurempi kysymys onkin, onko oikeasti valmis muutoksille, vai tyytyykö elämään omien haasteidensa kanssa.

Itse aloitin aikanaan pienillä muutoksilla, kuten varaamalla aamusta 1–2 h aikalaatikon tärkeimmille tehtäville. Teko itsessään pakotti miettimään mitkä päivän tärkeimmät asiat olivatkaan, ja sitten häiriövapaa aikalaatikko varmisti edistyksen. Parasta siinä oli onnistumisen tunne, joka vähensi stressiä loppupäivästä. Mitä sitten, vaikka olikin paljon palavereita, kun olin jo kerran saanut edistettyä tai peräti valmiiksi tärkeimmät asiat?

Mieti missä sinun haasteesi ovat, ja mitä voisit niille tehdä. Minkä täytyy muuttua, mikä on estänyt sinua tekemästä muutosta? Sitten päätä mitä voit tehdä juuri tänään edistääksesi muutosta parempaan, ja tee se heti.

Jo on aikakin.

Ajattomin terveisin,


Lue myös :

An Agile Approach to Coaching

Why organizations should continuously coach their employees, what coaching is and how to start coaching.

Coaching, Kevin Husell, Nature, Hiking
Coaching and hiking in the Bavarian Alps. Can nature be a coach? It definitely helps with reflection.

Most organizations want to grow, however finding new talents is becoming more competitive, and holding on to top talents is also becoming more challenging. Poor growth opportunities are one of the major reasons for employees to leave and seek new challenges.

Additionally, when companies talk about growth, it’s not only about the number of employees that counts, but the quality of the growth. One valuable way of handling these challenges is for organizations to invest in their people. This can be done by having proper mentor programs and focusing on coaching the employees. In this article, we will focus on the coaching part.

Before we dive deeper into coaching, let’s distinguish between what coaching and mentoring is. There are some similarities even if they have fundamental differences in their approach.

Mentoring is often a longer-term relationship on the directive side, more instructing, advising, telling and the development is driven by a holistic approach. Coaching is usually more performance-driven and non-directive. It’s about asking questions and giving space to the person they are coaching to be able to do reflection. Both mentoring and coaching are about helping and supporting people.

Coaching is a Power tool

Coaching is a powerful tool when it comes to providing structure, support, and reflection that is required for learning, development, and quality growth. It drives employee retention, engagement, productivity, and results. It is a great way to show that you value and care about your people.

According to LinkedIn Learning’s 2019 Workplace Learning Report, “94% of employees say they would stay at a company longer if it invested in their learning and development”. So, coaching is a great way for a company to hold on to its top talent.

How to coach?

It’s important to remember that coaching is not about telling others what to do. As Steve Jobs said, “It doesn’t make sense to hire smart people and then tell them what to do” but this doesn’t mean that a new hire, or even experienced employees, should be left alone. Even top professionals can benefit from coaching. The best soccer players in the world do not need someone to advise them how to kick the ball, still, they have coaches. All top athletes in the world have coaches, why should the approach in business (or personal life) be different?

As mentioned, coaching is about asking questions and active listening, providing feedback, and challenging thinking. There is a time and place for helping in solving the problem itself, giving advice, and making suggestions. But for long-term development having an “asking” approach is better than a “telling“ one.

Coaching is a method of training, counseling, or instructing an individual or a group on how to develop skills to enhance their productivity or overcome a performance problem.

Coaching is unlocking people’s potential to maximize their own performance.

– John Whitmore

Coaching continuously

In one of Agile’s frameworks, Scrum, the fast feedback loop is of great value. Software is built in small iterations, and the teams and stakeholders learn fast what is good and what is not. It makes me wonder why many companies fall short of having the same mindset toward their people. Great software is built by great people, so that is where the focus should be — on the people. People need fast feedback, support, and reflection. Hence coaching the people should be continuous.

I believe that one-on-one coaching should be done in a biweekly cycle. 15–30 minutes is enough when done continuously, sometimes a longer session can be beneficial. If there is no time for this, then I’d argue that the problem is somewhere else.

But what is it that coaches do exactly? Using the basic skills of asking questions and active listening, a coach provides guidance. A coach helps to:

  • Gain clarity about the current situation
  • To create a strategy for improvements — how to get to the next level from the current situation
  • To help the person act
  • To help one feel more accountable for making progress
  • To evaluate the process — are we making progress or not? Why?

As mentioned before, it’s not about telling people what to do or solving their problems.

A view from Jochberg. During the hike, it felt like nature was coaching me.

How to start?

Anyone can do coaching when you put your mind to it. When starting coaching it’s good to have a plan. Commit yourself to the topic, do it on a regular basis and work on your listening skills. Try not to give advice or solve the problem, as said it’s all about asking questions and active listening. The more you can challenge others’ thinking the better the long-term results will be when it comes to the individual’s personal development. Remember to be patient, change does not happen overnight.

Do some preparation and think about the questions to ask. Keep track of the discussions and on agreed action points, ask if you can help, and remember to do follow-ups.

Coaching is not about you, it’s about the person who is coached. It’s about giving your presence to someone else, and that is a precious gift.

To ensure a structured coaching session, I like to follow these templates for my one-on-one coaching sessions:

Template 1:

  1. What’s on your mind
  2. Challenges (for you)
  3. What else is on your mind?
  4. Some reflection at the end: What was the most useful thing you learned today from our discussion?

Template 2:

  1. Check-in: How is it going? On a scale of 1 to 10, how happy/satisfied/… are you with <insert topic>
  2. Find/agree on a topic
  3. Explore the topic
  4. Focus on the action points, ask if you can help
  5. Check out — decide on action points for which you follow up on the next time.

Coaching can be done by anyone, and it is for everyone. One does not have to be a professional coach to use the simple tools and frameworks to coach others. A coaching session can even be a short discussion at the water cooler. The most important thing is that it must be continuous.

I encourage you to go out there, practice asking questions and active listening, use the templates and help others to maximize their own potential. It’s good for you, your employees, and for the whole organization.

Want to make your day more productive? Use the Kevness Pomodo timer.

Want to make working out a Keystone habit?

Lue myös :

Estimations in Agile Environments — Why, When and How to use it

Estimating is a very common concept in Agile, especially in Scrum teams, which usually estimate their product backlog and sprint backlog. Estimating as a concept makes quite a lot of sense, without it life would be pretty hard and surprising.

Estimate, Agile, nature, trees
How many trees are in the picture? How many leaves?
Estimating can be hard. Why, when and how should it be done?

This article is also available on Medium.

Estimations are done and used in many different situations. How long will something take? How much will it cost? When will it be ready? What will bring the most value with the money I have?

Estimation is not about getting the exact answers, but answers that are good enough. Creating an understanding of what result an action or decision will lead to is important, especially in business life. And why is this?

Why Estimate

Estimations can save time and money. They can give answers to when something can be delivered, how much can be delivered and how much resources would be needed.

It also helps in prioritizing work and in making decisions. Even if something would bring a lot of value, developing it might not be valuable if it takes way too much time.

The tricky part with estimates is that quite often, especially in business life, estimations are treated as exact numbers or promises. I’ve experienced too many times at my work as a consultant, that team’s estimations have gone wrong and afterward, management sits in meetings pondering about why this happened. Understandable, as usually a lot of money is involved. 

But in that case, we’ve missed the root cause for the challenges and are focusing on wrong things that will just generate waste.

Therefore, it’s important to think about how estimations are done, when and what units to use.

But first, we must acknowledge, that estimations should be treated as estimations. Estimations are done because we don’t know how long something will take and even if it includes calculation, it does not mean that it can be taken as given. If we already know how long something will take, then it’s not an estimate.

To guess or calculate the cost, size, value, etc. of something

  • Estimation Meaning in the Cambridge English Dictionary
  • Estimations can bring value, support decision making, help in prioritizing and give predictability. But they can also be big pain points in organizations and cause a lot of waste.

    So, when should we estimate and how should it be done?

    Product Backlog

    The product backlog contains different types of work and functionalities desired by the product. There are a few good reasons for estimating the product backlog.

    • It helps teams to make predictions about how much can be delivered and when.
    • It aids in prioritizing work. Especially product owners (and managers) will find it beneficial.
    • Risk management and fewer surprises. Teams become more familiarized with upcoming work if they have so much knowledge about the requirements that they can do actual estimations.

    Let’s say then that you should estimate the backlog for a year or one quarter. These kinds of estimations can help in decision-making and resourcing. Should a project be started or not? What are the priorities? Do we need more people?

    Note that the more exact you try to be with your estimations, the bigger the risk that the estimate will be inaccurate. Trying to give very specific estimations for a lot of work is also very time-consuming. Trying to estimate a project in hours or days might be very inaccurate if the requirements are not known.

    Hence, it doesn’t make sense to estimate hours or days for long periods. It’s better to use story points or T-shirt sizes instead. This will give an idea about the future workload and the type of work. Are there big, time-consuming features in the backlog? Or maybe there are many small tasks that need to be worked on? What kind of expertise would the team need for upcoming work?

    Sprint Backlog

    The sprint backlog consists of tasks that the team will complete during a sprint. Estimating the sprint backlog brings value because

    • It helps to determine how much work to bring to the sprint
    • It identifies different tasks and estimating them helps in coordinating the work

    When estimating the sprint backlog, it makes more sense to use hours or days compared to using these units for the product backlog. The sprint is much shorter and contains fewer items, so being more specific is acceptable. Note that it’s not a must, but something that can be done.

    Estimating the workload for a sprint will help the team in planning. The team plans who will work on what items, see if there are some dependencies and the team can assess the workload. As the timeframe is shorter, it makes sense to be a bit more accurate with the estimations.

    When To Not Estimate

    Estimations should not be done if the work is way too big anyway. If the requirements are unknown, you must first invest time in understanding what is needed for the feature. Only then is there any reason to estimate. Otherwise, it’s just guessing, which is not the same thing as estimating.

    There is usually no need for estimates if the team is very mature and the product itself is already established, mature and predictable. Additionally, if the team is in a flow of predictability and the product is in a repeatable cycle of life estimations can be a waste of time.

    It’s good to remember that even though how accurate estimations would seem, they’re still estimates. They’re not deliverables nor a velocity. Not a promise. Not a fact. As stated at the beginning of this article, estimation happens when we don’t know exactly how long something will take. If estimations are considered as a process for improving communication and sharing understanding, then we’re on the correct path.

    Estimates are not a waste if done correctly. We just need to think a bit about how we do them, when and why.


    Tue kokonaisvaltaista hyvinvointia

    Auta minua kohentaamaan muidenkin kokonaisvaltaista hyvinvointia jakamalla kirjoitusta. Jos kirjoitus herättää ajatuksia tai kysymyksiä, voit jättää kommentin tai ottaa minuun yhteyttä sähköpostitse tai sosiaalisessa mediassa.

    Lue myös :

    Read more

    FOMO – Paitsi jäämisen pelko

    Töissä pitää olla kaikesta ajan tasalla, mikään asia ei saa mennä ohi. Vapaa-ajalla ajattelee, että muilla on paremmat juhlat, hauskemmat kaverit ja yleisesti ottaen parempi elämä. Paitsi jäämisen pelko – FOMO (Fear Of Missing Out) piinaa meitä elämän eri vaiheissa aiheuttaen ahdistusta, unettomuutta ja heikentäen keskittymiskykyämme. FOMO on uusi sana vanhaan piinaan, joka liitetään usein sosiaalisen median käyttöön. Miten tätä tuskaa voidaan vähentää?

    Sisältää mainoslinkkejä * 

    Uskoisin että FOMO-mörkö näyttää tältä. Huomaamatta se kiipeää selkään aiheuttaen ahdistusta ja pahaa mieltä. Miten tästä pääsee eroon?

    Kuus/5, #parastajustnyt, ”paras päivä ihanan ystävän kanssa”. Mielenkiintoista miten sosiaalista mediaa seuratessa vaikuttaa siltä, että kavereilla onkin niin ratkiriemukasta juuri silloin kun itse ei ole paikalla. Meno on uskomattoman mahtavaa ja kaikilla on niin mukavaa. Jopa sillä ihmisroskisella, joka tavallisesti valittaa jokaisesta asiasta, on juuri tänään niin älyttömän aurinkoinen päivä. Kotona istuessa alkaa hikikarapalot valumaan ja ahdistuksen tuoma kuumotus menee aalloittain kehon läpi, mistä kaikesta sitä jääkään nyt paitsi?  

    Fear of missing out = pelko että jää jostakin paitsi. Ihminen joka ei halua sitoutua tapaamisiin, koska tuntee, että luvassa voi olla hauskempi meno. Ihminen joka ahdistuu tapausten sopimisesta kärsii fomosta.

    Mikäli ahdistus on alkanut painamaan rintakehää, kannattaa ottaa muutama syvä henkäys. Hätä ei ole tämän näköinen, suurella todennäköisyydellä et todellisuudessa missaa mitään tajunnanräjäyttävää vaan vuoristoratamainen pakokauhuinen olo johtuu pelkästään FOMO:sta. Tutkitaan seuraavaksi tarkemmin kyseistä ilmiötä.

    Onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella?

    FOMO viittaa pelkoon, että jää jostain palkitsevasta kokemuksesta paitsi. Vanha ajatus ”Onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella” voidaankin melkein nykytermein mieltää FOMO:ksi. Sitä kun monessa asiassa ajatellaan, että jossain toisaalla asiat ovat varmasti paljon paremmin. Ilmiö liittyy vahvasti runsaaseen tai pakonomaiseen somekäyttöön, tosin kyllähän tämä pelko on jo meille entuudestaan tuttu.

    Jo lapsena FOMO teki temppujaan, kun sain äidiltä kuulla etten pääse kaverin synttärijuhliin mummolareissun takia. Pienet kädet puristuivat nyrkkiin ja naama alkoi vääntelehtimään tuskasta.

    Pelivaipat repeytyivät sadasosasekunnissa, itkupotkuraivareiden desibelitaso kuormitti todennäköisesti jopa naapurikunnan kansalaisia. Tuskissani artikuloin selkeästi, mutta turhaan, tähän maailmaan minut tuonneille ilonpilaajille, miten tarhan kaikki kovimmat kundit ja kauneimmat mimmit olivat menossa vuosisadan synttärikemuihin. Luvassa oli Spiderman-kakkua, limppaa ja pumpernikkeleitä. Olisi musiikkia, naurua ja tanssia. Juhlista puhuttaisiin vielä vuosia myöhemmin.

    FOMOn hallinta ei ollut piece of cake tarhaikäisenä. With great FOMO comes great anxiety.

    Kuitenkin, mummolassa vietetty aika oli hienoa. Ukin kanssa saunottiin ja iskettiin korttia pöytään, puhuttiin naisista ja autoista. Vanha kuoma oli kaiken lisäksi veistänyt minulle puusta haulikon. Ukki oli paljon kertonut hänen metsästystarinoitaan, nyt minäkin pääsin mielikuvituksen avulla hirvimetsälle. #mahtavaa.

    Mitä jos siihen aikaan olisikin ollut olemassa some? Olisin tiirailut kännykän näytöltä Instagram-tarinoita synttärijuhlista (koska 4-vuotiaalla on tietenkin oma Instagram-tili ja noin 10 000 seuraajaa), ja voivotellut tilannetta. Se olisi varmasti vahvistanut paitsi jäämisen pelkoa. En olisi pystynyt olemaan läsnä omassa hetkessäni, hetki ukin kanssa ei varmasti olisi ollut saman arvoinen. Pienet kädet olisivat jälleen olleet nyrkissä.

    Elämässä ei voi olla kaikessa mukana, päivittäin tehdään valintoja suuntaan ja toiseen. Some vahvistaa paitsi jäämisen pelkoa, sen myötä voimme olla keinotekoisesti hetkessä mukana kokematta sitä aidosti. Ja kun tarinoita ja kuvia katselee, näyttää toisten elämä helposti paljon paremmalta mitä se todellisuudessa on.

    Millä tavoilla tämä ilmiö onkaan meille haitallinen?  

    FOMO:n haitat

    FOMO:lla on useampia ikäviä haittavaikutuksia, minkä takia onkin hyvä pohtia keinoja sen minimoimiseksi. Tutkimuksien myötä paitsi jäämisen pelko on yhdistetty mm. tyytymättömyyteen, unettomuuteen, stressiin sekä työuupumukseen. Sitoutuminenkin voi tuntua hankalalta. Voi tuntua vaikealta lupautua mihinkään, mitä jos vastaan tuleekin parempi mahdollisuus?

    Työmaailmassa paitsi jäämisen pelko voi johtaa ylikuormittumiseen. Mihinkään ei osata vastata kielteisesti, vaan kaikki tehtävät ja palaverikutsut hyväksytään. Töissä kilpailu voi olla kovaa ja mitä jos jää paitsi töiden kannalta tärkeältä tiedolta? Parempi siis olla ajan tasalla kaikesta ja kaikista jatkuvasti. Työpaikkojen monet viestintävälineet pitävät huolen siitä, että informaatiotulva pistää mielen ähkyyn. 

    Vapaa-ajalla FOMO voi johtaa siihen, että viikonloppuna mennään pää kolmantena jalkana jokaisissa kissanristiäisissä. Vaikka ajatuksena oli olla rauhakseen kotona kirjan ääressä, niin instastoryista selviää kavereiden viettävän elämänsä parasta aikaa. Ahdistus ja menettämisen pelko ottaa ylivoiman, joten pakko itsekin lähteä liikkeelle. Aivot ovat yllättävän hyviä ylipuhumaan itsensä. Vaikka kuinka olisi päivää aikaisemmin järkeillyt itsellensä syyt rauhalliseen viikonloppuun, tulee hetkessä mieleen sata syytä miksi juuri nyt olisi kannattavaa lähteä rientoihin. Kerrankos sitä eletään, nukkumaan ehtii kuolleena, work hard play hard, meikit päälle ja korkkarit kattoon.

    Yhteen asiaan keskittyminen on nykyään yllättävän haastavaa, paitsi jäämisen pelko vaikuttaa myös läsnäoloon. Sosiaalisissa tilanteissa voi havahtua siihen, että itsellä tai kaverilla on jatkuvasti kännykkä kädessä. Tähän suhteelliseen ärsyttävään ja epäkunnioittavaan tapaan on nykyään termikin: phubbing (phone snubbing).

    Töissä työtehtävään voi olla vaikea keskittyä, sillä useat ilmoitukset pakottavat meidän tarkistamaan sisällön välittömästi. Päivän päätteeksi tuntuukin usein siltä, ettei mitään saatu aikaiseksi ja pää on aivan jumissa. Helppo ratkaisu ongelmaan olisi laittaa kiinni kaikki viestintävälineet, mutta mitä jos tuleekin jokin todella tärkeä sähköposti juuri silloin?

    Tuottaako some iloa vai tuskaa?

    Joskus sitä pohtii, ottaako some enemmän kun antaa. Kumpi on arvokkaampaa, tavata ystäviä oikeasti vai somen kautta tarkastella miten heidän elämässään menee? Onko hyvä keskustelu ystävän kanssa saman arvoinen kuin yksi tykkäys? Pitääkö jokaisesta hetkestä luoda tarina instaan? Jos hetki on todella hieno, on välitön reaktio ottaa luuri esiin ja ikuistaa se. Mistäköhän tämäkin reaktio johtuu?

    Yleisimpinä syinä sosiaalisen median käyttöön on mm. tapa ja tylsyys. Itsekin huomannut usein, että kun on hetki tylsää tai istuu yksin, niin kännykkä tulee nopeasti esille. Nykyisin tuntuu välillä hölmöltä vain istua tai seistä paikalla, omien ajatuksien parissa oleminen voi olla monelle jopa haastavaa. Helpotusta haetaan pikaisesti luurista.

    Koska FOMO voi vaikuttaa meihin monella tavalla negatiivisesti, käy järkeen miettiä miten sitä voisi vähentää.

    Miten vähentää paitsi jäämisen pelkoa?

    Koska some on niin oleellinen asia nykyisin paitsi jäämisen pelossa, on itsestään selvä ratkaisu FOMO:n vähentämiseen somen vähentäminen.

    Yhden tutkimuksen perusteella henkinen hyvinvointi parani ja paitsi jäämisen pelko pieneni merkittävästi, kun sosiaalisesta mediasta oli oltu erossa seitsemän päivää. Suhteellisen lyhyessä ajassa sitä pääsee irti, toki alku varmasti hankalin.

    Applikaatioiden ilmoitukset olivat tutkimuksen aikana sosiaalisesta mediasta erossa pysymisen suurin haaste, mikä ei tule yllätyksenä. Mikäli haluaa pysyä erossa sosiaalisesta mediasta, on hyvä alku estää ilmoitukset.

    Halusin itsekin kokeilla, miltä elämä ilman sosiaalista mediaa tuntuu. Poistin kahdeksi viikoksi kaikki sosiaalisen median applikaatiot kännykästä, ilmoittamatta sen kummemmin kenellekään asiasta. Lisäksi estin muutamaksi päiväksi kaikki ilmoitukset Whatsappista.

    Alussa tartuin usein kännykkään koska oli hetki luppoaikaa, mutta koska ei ollut mitään plärättävää laskeutui luuri nopeasti takaisin paikoilleen. Aloin laittamaan kännykän laatikkoon, tai kavereita nähdessäni jätin puhelimen takkiin.

    Kun puhelin ei ollut lähellä, huomasin, miten vapauttavaa oli olla ilman sitä. Olin enemmän läsnä kavereiden kanssa, keskityin enemmän siihen mitä olin tekemässä. Jos olin yksin, olikin ihan ok olla omien ajatuksien parissa. Keskityin käsillä olevaan hetkeen, enkä murehtinut mitä muualla tapahtuu. Tällekin on oma termi nykyisin: JOMO (Joy of missing out). Suosittelen jokaista kokeilemaan.

    Jää paitsi töissäkin

    Töissäkään ei tarvitse jatkuvasti vilkuilla eri viestintävälineitä. Ilmoituksia voi estää, välillä voi jopa laittaa tietyt viestintävälineet kokonaan pois päältä. Kokeile vaikka varata päivästä tietty aika jolloin käyt läpi viestit, ja muuten keskity vain kyseiseen työtehtävään. Näin vapauttaa itsellensä tehokasta työaikaa, jolloin yhteen asiaan voi keskittyä kunnolla.

    Jos uskaltaa olla menemättä jokaiseen palaveriin, saattaa ehkä huomata, että voikin luottaa muihin työntekijöihin. Jos palaverissa tulee esille jotain tärkeitä kysymyksiä, joiden vastaamiseen tarvitaan sinun apua, tullaan sinuun varmasti olemaan yhteydessä.

    FOMO, luonto, JOMO, Kevin Husell, Amsterdam, Park
    JOMO (Joy of Missing Out). Uskalla jäädä paitsi. Mene vaikka luontoon istumaan ja nauttimaan.

    Haasta itsesi ja uskalla jäädä paitsi asioista, niin töissä ja vapaa-ajallakin. Keskity siihen mitä olet tekemässä, kokeile miltä tuntuu olla hetki ystävän kanssa ilman kännykkää. Kokeile töissä laittaa kiinni kaikki viestintävälineet, vaikka tunniksi keskittyen vain työn alla olevaan tehtävään. Saatat ehkä huomata hyötyjä.

    Oikein tehokkaille FOMO:n vähentäjille ja työrauhan edistäjille suosittelen hyödyntämään Kevnessin valmista pohjaa. Ei muuta kuin viesti tiimille perjantaina aamulla, viestintävälineet kiinni ja BOOM sinulla on yksi viikko tehokasta työaikaa (tai vapaa-aikaa) varattuna vain itsellesi:

    Tänään aloitetaan perjantaipalaveri sillä, että lopetellaan. Maanantaina en ole töissä, tiistaina olen tavoitettavissa mutta en vastaa viesteihin. Keskiviikkona olen kiireinen käydessäni läpi lukemattomia sähköposteja, torstaina jätän niihin vastaamatta. Ollaan kuulolla ensi perjantaina, tosin olen silloin mökillä ja nettiyhteys on tunnetusti olematon. Tehokasta työviikkoa kaikille.


    <laita oma nimesi tänne>

    Ohi menevin terveisin,

    Kevin Husell


    Lue myös :

    Tue kokonaisvaltaista hyvinvointia

    Auta minua kohentaamaan muidenkin kokonaisvaltaista hyvinvointia jakamalla kirjoitusta. Jos kirjoitus herättää ajatuksia tai kysymyksiä, voit jättää kommentin tai ottaa minuun yhteyttä sähköpostitse tai sosiaalisessa mediassa.

    Viitteet ja lisäluettavaa

    Alkoholin vaikutukset treenaamiseen – suorituskyky, kehonkoostumus ja palautuminen

    Alkoholin haittavaikutukset voidaan luokitella yleistiedoksi, mutta millä tavalla se oikeastaan vaikuttaa treenaamiseen? Miten se vaikuttaa suorituskykyyn, kehonkoostumukseen ja palautumiseen? Milloin ja miten kannattaa treenata, mikäli haluaa optimoida treenaamisen ja hauskanpidon? Kannattaako treenata ennen juhlia, samana päivänä vai niiden jälkeen?

    Sisältää mainoslinkkejä * 

    Kevin Husell, Alkoholi, treeni, training, alcohol
    Arnold motivoi treenaamaan, hauskanpito juhlimaan. Miten nämä yhdistäisi?

    Ruokaa (ja juomaa) ajatuksille

    Monesti liikuntaa harrastavilla on taipumus muillakin tavoin panostaa omaan terveyteen, kuten monipuoliseen ruokavalioon ja laadukkaaseen uneen. Joskus käy kuitenkin niin, että urheilija ajattelee voivansa käyttää enemmän alkoholia koska elää muuten niin terveellistä elämää. Eri lähteiden mukaan urheilijat käyttävätkin keskiarvoa enemmän alkoholia

    Ajatus kirjoituksen aiheesta syntyi useiden keskusteluiden myötä, kun yllättävän moni tuttu kertoi monesti menevänsä treenaamaan samana päivänä ennen juhlien alkua voidakseen ”vetää perseet olalle hyvällä omatunnolla”. Keskusteluiden perusteella moni myös ajatteli, että kun arkipäivät pyhitetään treenille, voidaan viikonloput painaa sekaisin kuin seinäkello. Ajatuksena, että treenaaminen pyhittäisi viikonlopun paheet.

    Viikonlopun jälkeen kun mieli on tyhjä, keho uupunut ja sielu on vaihtanut maisemia niin krapulaakin korjataan liikunnan kautta. Helpotusta henkiseen morkkikseen haetaan penkkipunnerruksesta sekä hauiskäännöstä. Liikkuminen varmasti helpottaa olotilaa, mutta minua jäi mietityttämään miten vastaanottava keho todellisuudessa on törpöttelyn jälkeen. Milloin olisi kannattavaa tehdä oikeasti rankkoja treenejä, jos juhlatkin ovat olleet rankemmat?   

    Beerpong, Alcohol, Sports, Urheilu, alkoholi

    Omien empiiristen tutkimuksien sekä kenttätöiden perusteella huomannut kyllä alkoholin vaikuttavan heikolla tavalla treenaamiseen, eikä se liiallisesti ole suorituskykyä parantanut. Ei anaerobisessa suorittamisessa, eikä todellakaan aerobisessa tekemisessä. Keskittymiskykykin on sillä tasolla, että TikTok-videotkin tuntuvat liian pitkiltä. Peiliin katsoessa takaisin tuijottaa väsyneen näköinen ihmispäärynä. Alkoholi ei siis kehonkoostumustakaan ole tuntunut parantavan.

    Tekstin tarkoitus ei ole olla moralisoiva, vaan aito kiinnostus alkoholin vaikutuksista treenaamiseen sai minut perehtymään aiheeseen. Monet pitävät juhlimisesta sekä treenaamisesta ja halusin ymmärtää näiden kahden yhteispeliä paremmin. Juhlia kun väistämättä tulla tupsahtaa vastaan varsinkin kesäisin. Syksylläkin on aina jotain. Samoin talvisin. Keväälläkin usein jotain pientä tarjolla.

    Alkoholin vaikutus suorituskykyyn

    Alkoholi vaikuttaa suorituskykyyn monella tavalla, useimmiten haitallisesti. Tosin joissakin tarkkuutta vaativissa lajeissa siitä voi olla jopa hieman hyötyä, kuten biljardissa tai dartsissa. Toki jos kiskaisee kunnon kännit, on dartsissakin tikka todennäköisemmin kaverin selässä kuin taulussa.

    Tutkimuksien mukaan ja bodareiden onneksi muutama annos alkoholia ei vaikuta merkittävästi voimaa vaativiin eikä lyhytaikaisiin liikuntasuorituksiin. Ei se tosin lihasten suorituskykyä parannakaan. Sali-Markkujen riesaksi alkoholi heikentää lihasproteiinisynteesiä, eli lihasproteiinin rakentumista, niin levossa kuin voimaharjoituksen jälkeen. Nautitut proteiinit ja aminohapot edistävät lihasproteiinin kasvua, mutta sitäkin alkoholi blokkaa ikävästi. Alkoholi laskee testosteronia pienellä viiveellä (n. 8–10 h), joka taas vaikuttaa voimatasoihin ja palautumiseen. Pitkäaikainen juominen taas aiheuttaa lihasten voimattomuutta ja surkastumista.  

    Aerobista urheilua harrastavien kannattaa huomioida, että parikin annosta heikentää tasapainoa, reaktioaikoja, koordinaatiokykyä, sekä kehon hienomotoriikkaa. Näin ollen loukkaantumisriski kasvaa. Lisäksi alkoholin vaikutuksenalaisena usko omiin kykyihin kasvaa ja mieleen voi juolahtaa harvinaisen tyhmiäkin ideoita, jolloin loukkaantumisriski kasvaa entisestään.

    Yksi tiputtelun ikävistä sivuvaikutuksista on kehon kuivuminen. Etanoli kuivattaa kehoa, jolla on haitallista vaikutusta erityisesti kestävyysurheilussa. Lisäkiusaksi myös hapenottokyky heikkenee juomisen myötä.

    Juominen vaikuttaa myös aivojen mielihyväkeskukseen. Tästä johtuen voi esiintyä ärtymystä ja alakuloisuutta välittäjäainevarastojen ollessa tyhjinä, joka voi vaikuttaa suorituskykyyn ja keskittymiseen. Kortisolin eli stressihormonin tasot voivat myös kohota juopottelun myötä, joka myöskin vaikuttaa heikolla tavalla palautumiseen.  

    Krapulassa vaikutuksia huomaa erityisesti kestävyysurheilussa, lyhytkestoisissa voimasuorituksissa saa enemmän anteeksi. Toki on hyvä muistaa, että tähän vaikuttaa suuresti kuinka paljon juomaa on mennyt soppatorvesta alas. Tiivistettynä voidaan kuitenkin todeta, että alkoholilla on negatiivinen vaikutus suorituskykyyn. Tämä ei varmasti tule yllätyksenä kenellekään.

    Alkoholin vaikutus kehonkoostumukseen

    Alkoholi syrjäyttää tehokkaasti muiden makroravinteiden hapetuksen, eli polton energiaksi. Rasvojen käyttö energiaksi vähentyy, joka on jokaiselle laihduttajalle ikävä asia.  

    Jo kaksi alkoholiannosta hidastaa kehon rasvanpolttoa 73 prosenttia noin kahden tunnin ajaksi. Syyt hidastumiseen löytyvät alkoholin vaikutuksesta maksan toimintaan ja sen hajottamisen tuottamat aineenvaihduntatuotteet. Voidaankin todeta rasvanpolton olevan tehotonta silloin kuin kehossa on alkoholia.

    Alkoholissa itsessään on paljon kaloreita, eli mikäli koittaa karistella kiloja kannattaa suosia vähäkalorisia vaihtoehtoja. Suurempana ongelma saattaa tosin olla, että alkoholin juomisen yhteydessä usein syödään hieman epäterveellisemmin. Varsinkin krapulapäivänä keho huutaa roskaruuan perään, jolloin on helpompi syödä kulutusta enemmän. Syynä tähän voi olla alkoholin vaikutukset kylläisyyshormoni leptiiniin, eli kylläisyyttä ei tunneta samalla tavalla kuin normaalisti. Toisaalta jotkut kärsivät sen verran pahoista oloista, ettei syöminen tahdo oikein onnistua.

    Tutkimukset kuitenkin osoittavat, ettei muutamasta annoksesta alkoholia viikossa ole merkittävää haittaa treenaamiselle tai kehonkoostumukselle. Kehonkoostumuksesta erityisesti huolehtivien kannattaa suosia jäykkiä ja sokerittomia vaihtoehtoja ja välttää mässäilyä krapulapäivänä.

    Miten alkoholi vaikuttaa palautumiseen?

    Treenaaminen itsessään on keholle kuormittavaa ja asettaa vaatimuksia palautumiselle. Mikäli aikomuksena on kehittää omaa kuntoa, tulee treeniin sisällyttää laadukasta palautumista. Sitä alkoholi ei valitettavasti tuo.

    Jos on nauttinut treenien jälkeen 10–14 alkoholiannosta, vaikuttaa se sen verran tehokkaasti haitallisesti lihasten supistuvien proteiinien synteesin normaaliin lisääntymiseen, että treeni menee periaatteessa hukkaan. Todennäköisesti paljon pienemmätkin määrät alkoholia estää jo lihasproteiinin rakentumista, jolloin treenin hyöty pienenee. Samalla se estää proteiinijuoman hyödyt tehottomamman imeytymisen kautta.

    Alkoholi vaikuttaa palautumiseen myös heikentyneen unenlaadun kautta. Juominen vaikuttaa mm. melatoniinihormonin eritykseen, kehon lämmönsäätelyyn sekä vähentää REM-unen määrää. Itselläni on kyllä syvä unikin kärsinyt useamman päivän juhlimisen jälkeen Oura-datan perusteella.

    Sleep, alcohol, REM, Deep Sleep, alkoholi, uni, Oura
    Oura-datasta huomaa että törpöttelyn myötä unenlaatu on heikkoa. Onkohan järkevää treenata samana päivänä kun juhlii, jos palautuminen on tällä tasolla yön aikana? Entä krapulassa? Miten krapulan jälkeisenä päivänä?

    Juominen haittaa nestetasapainoa 1–2 vuorokautta ja yhden tutkimuksen mukaan heikensi nopeusvoimaa vielä 2 vuorokautta juomista myöhemmin. Eli kovimpia treenejä ei kannata suunnitella juhlapäivälle, eikä heti juomista edeltäviin päiviin. Eikä niitä välttämättä kannata suunnitella myöskään ennen kovaa ryyppäämistä. The American College of Sports Medicine neuvoo olemaan juomatta jopa 48 tuntia ennen treeniä.

    Pitääkö treenaaminen lopettaa kokonaan, jos välillä haluaa lähteä radalle? Miten tässä pitäisi toimia?

    Milloin ja miten treenata jos ajatuksena on juhlia?

    Tätä lukiessa alkaa kuulostamaan siltä ettei kannata treenata ennen, ei samana päivänä eikä juhlien jälkeenkään. Näin vakava tilanne ei varmastikaan todellisuudessa kuitenkaan ole.

    Tutkimuksien perusteella olisi suositeltavaa kuitenkin hieman suunnitella annosmääriä ja juomisen sekä treenaamisen ajankohtia, mikäli haluaa saada maksimaalisen hyödyn irti molemmista aktiviteeteista.

    Niin kuin monessa asiassa, alkoholin kohtuukäyttö lienee paras vaihtoehto treenaajillekin. Mikäli muutamia annoksia ottaa silloin tällöin, eivät ne suurta haittaa tee perusurheilijalle. Juhlapäivänä ei kannata raskaita treenejä tehdä oikeuttamaan kovaa dokaamista, ne vaikuttaisivat menevän siinä tapauksessa hukkaan ja palautuminen on vain keholle haastavampaa.

    Muutama annos alkoholia ei varmasti ihan kokonaan treenejä täysin pilaa, jolloin ei varmasti tarvitse olla treenaamatta useita päiviä ennen juhlaa. Mutta jos olet lähdössä esimerkiksi useamman päivän festareille, ehkä silloin onkin syytä antaa kehon kunnolla palautua treeneistä muutaman päivän ajan. Keho jaksaa paremmin juhlien läpi ja pääset nopeammin treenaamaan jälkikäteen.

    Mitä vähemmän joisi yöaikaan, niin parempi yöunien kannalta. Unella on niin suuri merkitys palautumisen kannalta, että pelkästään valvominen itsessään tuottaa jo haittavaikutuksia. Unesta voit lukea enemmän aikaisemmasta kirjoituksestani Uni – elämän eliksiiri.

    Hyvään ruokavalioon kannattaa panostaa kokonaisvaltaisesti, myös juhlimisen yhteydessä. Makunystyrät huutavat roskaruuan perään juhlimisen myötä, mutta ne eivät palautumista oikein edistä. Vettä olisi hyvä tankata reilusti juomisen aikana ja sen jälkeen, ja varsinkian urheilijoiden olisi suositeltavaa panostaa proteiinirikkaaseen ruokavalioon.  

    Jos on tullut juhlittua kovemmin, kannattaa keholle antaa muutama päivä aikaa palautua, ennen kuin menee vetämään maksimikyykyt. Kevyempi urheilumuoto kuten kävely on varmasti kannattavampi vaihtoehto krapulapäiviin. Jos meinaa samana päivänä treenata ennen juhlia, kannattaa panostaa kevyempään treeniin, syödä hyvin odottaen muutama tunti ennen kuin korkki aukeaa. Keho saa näin edes hieman palautua, hölmöintä olisi heittää palautusjuomaan mukaan reilu loraus alkoholia. Tuskin kukaan nyt niin tekisikään.  

    Kevnessin vinkit vetämiseen

    Sanoisin että urheilijalle soveltuu parhaiten päiväkännit, jossa juomia nautitaan kohtuudella ja muistetaan juoda vettä sekä syödä proteiinirikasta ravintoa päivän aikana. Jos juominen lopetettaisiin tarpeeksi ajoissa, olisi sillä pienempi vaikutus yöuniin ja siten vähemmän haittavaikutuksia treenaamiseen. Samana päivänä ei kannata viikon kovempia treenejä tehdä, ei myöskään heti ensimmäisinä päivinä juhlimisen jälkeen. Mikäli rankemmat juhlat tulossa, kannattaa antaa kehon palautua muutama päivä kovista treeneistä ennen juhlallisuuksia.

    Urheilijalle suosittelen juhlapäiviin Kevnessin kolmen K:n sääntöä:

    Kana, Kossuvissy ja Kotiin ajoissa.

    Tätä vinkkiä voisi itsekin oikeasti hyödyntää.

    Välillä kuitenkin on suurempaakin juhlaa, joka on täysin hyväksyttävää. Pahimmatkaan kaatokännit tuskin pilaavat urheilijan koko uraa, kun niitä ei harrasta joka viikonloppu. Kokonaisuus ratkaisee, ja mikäli on juhlaa tulossa voi niitä ja treenien ajankohtaa koittaa optimoida saavuttaakseen parhaat hyödyt molemmista maailmoista. Välillä on kiva vetää mavea, välillä keittoa.



    Lue myös :

    Tue kokonaisvaltaista hyvinvointia

    Auta minua kohentaamaan muidenkin kokonaisvaltaista hyvinvointia jakamalla kirjoitusta. Jos kirjoitus herättää ajatuksia tai kysymyksiä, voit jättää kommentin tai ottaa minuun yhteyttä sähköpostitse tai sosiaalisessa mediassa.

    Viitteet ja lisäluettavaa

    Kolme tapaa parantamaan omaa keskittymiskykyä nopeasti

    Panostamalla näihin asioihin tehostat työtäsi, parannat keskittymiskykyä ja vapautat muutaman tunnin päivästä muihin asioihin.

    Sisältää mainoslinkkejä * 

    Keskittymiskyky, Kevin Husell
    Kesää odotellessa on hyvä tehostaa tekemistään.

    Korona on muuttanut työtapojamme ja vienyt monessa työpaikassa digitalisaation seuraavalle tasolle. Etätyöskentelyn myötä on mahdollista muokata työpäivästä oman näköisensä, mutta jatkuvaan kiireeseen korona ei ole hirveästi vaikuttanut.

    Päivästä toiseen mennään edelleen kovaa vauhtia, työtahti monine peräkkäisine palavereineen ja useat työtehtävät vaativat tekijöiltä raudankovaa keskittymiskykyä. Mutta sanomattakin on selvää, että jossain vaiheessa aivot lässähtävät ja tehokkuus tippuu. Keskittyminen alkaa tuntumaan mahdottomalta, ja kaiken kukkuraksi puhutaan siitä, miten aiheutamme itsellemme keskittymiskykyhäiriötä (ADT, Attention Deficit Trait) jatkuvilla keskeytyksillä, päällekkäisillä projekteilla, sosiaalisella medialla, ja tauottomalla työskentelyllä.

    Itsensä ylikuormittaminen pitkässä juoksussa ei johda mihinkään hyvään, joten hyviä tapoja kannattaa sisällyttää työskentelyyn jo aikaisessa vaiheessa. Alla olevat kolme asiaa kannattaa lisätä omaan työskentelyynsä välittömästi, mikäli haluaa tehostaa omaa keskittymiskykyä.

    Organisoi päiväsi

    Aivosi energiavarastot tulee käyttää järkeviin asioihin, kuten työtehtävien edistämiseen, eikä kaiken muistamiseen. Suunnittelemalla päiviä etukäteen ja varaamalla kalenteristasi aikaa itsenäiselle työskentelylle, et kuluta joka hetki aikaa suunnittelulle ja ihmettelylle. Tehokkaat työskentelijät hyödyntävät siksi kalenteria, tehtävälistaa ja muistiinpanoja. Organisoimalla päivääsi, pystyt paremmin keskittymään tiettyyn asiaan kerralla, tärkeimmät ja päätöksentekoa vaativat tehtävät kannattaa sijoittaa aamuun, kun energiavarastot vielä ovat tallessa.

    Työkaluja työpäivän organisoimiseen löytyy moneksi, mutta ehdoton lempparini on Organizedly. Sillä pystyy luomaan eri kokonaisuuksia (kuten eri projekteja), tekemään muistiinpanoja, joista voi suoraan luoda tehtäviä, sekä suunnittelemaan näitä tehtäviä kalenteriin. Kaiken lisäksi se on (ainakin vielä) ilmainen, verrattuna esim. työkaluun Monday, jota käytin aikaisemmin. 

    Organizedly auttaa minua organisoimaan päivää tehokkaasti.

    Uskalla sanoa “ei”

    Sana ”ei” on yllättävän haastava lausua ääneen. Haluamme miellyttää muita ja on helpompi suostua pyyntöihin, kuin kohdata epämiellyttäviä tunteita tai pettymystä. Kuitenkin kieltäytyminen kohdataan usein paremmin kuin oletetaan, eikä ole järkevää myöntyä kaikkiin asioihin. Todennäköisesti se kostautuu jossakin muodossa. Työpäivät venähtävät, työn laatu heikkenee, stressitasot nousevat, etkä ehdi tekemään omia työtehtäviäsi.

    People think focus means saying yes to the thing you’ve got to focus on. But that’s not what it means at all. It means saying no to the hundred other good ideas that there are. You have to pick carefully. I’m actually as proud of the things we haven’t done as the things I have done. Innovation is saying ‘no’ to 1,000 things.

    Steve Jobs

    Jotta olisi helpompi sanoa ei, voi jälleen palata ensimmäiseen vinkkiin. Jos olet organisoinut päiväsi, tai jopa työviikkosi, on sinun helpompi sanoa ei. Organisoimalla ja priorisoimalla työt on itselle helpompi argumentoida syyt miksi jotain ei ehdi tekemään, tai miksi johonkin palaveriin ei ehdi tulemaan.

    On jokin syy siihen, miksi juuri sinut on palkattu tiettyyn työhön. Siksi sinun tulee ensisijaisesti tehdä työtehtävääsi ja rooliisi liittyviä työtehtäviä. Tämä ei tarkoita, etteikö kalenterista voisi varata aikaa muiden tukemiseen. Tämä tarkoittaa, että oman työnsä (tai terveyden) kustannuksella ei tule vastata myönteisesti kaikkiin pyyntöihin.

    Älä kuormita itseäsi monisuorittamalla

    Mulktitaskaus, eli monisuorittaminen, voi helposti johtaa ylikuormitukseen vaikkei töissä olisi tapahtunutkaan mitään ihmeellistä. Useat ärsykkeet, informaationtulva ja jatkuvat keskeytykset johtavat siihen, ettei keskittyminen enää onnistu ja luovuus sakkaa. Uusien asioiden sisäistäminen on tässä tilassa liki mahdotonta, ja kaiken lisäksi muisti alkaa pätkimään.

    Edellä mainitut kaksi ensimmäistä vinkkiä auttavat vähentämään monisuorittamista. Lisäksi on suositeltavaa hetkellisesti poistaa notifikaatiot viestintävälineistä, jatkuvasti ei tarvitse olla tavoitettavissa. Hiljaisissa tiloissa työskentely ja vastamelukuulokkeet luovat hyvät edellytykset keskeytyksettömälle työskentelylle, ja useiden lyhyiden taukojen pitäminen päivän aikana antaa aivoille tarvittavan hengähdystauon.           

    Aiheesta olen usein puhunut aikaisemminkin, mutta ehdoton lempityökaluni tehokkaalle keskeytyksettömälle työskentelylle jolla välttyä monisuorittamisesta on Pomodoro-ajastin. Kokeile työskennellä 25 min pätkissä keskittyen vain yhteen työtehtävään kerralla, ja huomaa miten paljon enemmän saat aikaiseksi.

    Nämä kolme tapaa parantavat varmasti keskittymiskykyä, lisäksi huomaat takuuvarmasti edistystä tehokkuudessasi ja vireystilassasi. Hyötyä saat varmasti lisäämällä edes yhden näistä tavoista, mutta eniten hyötyä saat lisäämällä kaikki kolme tapaa työskentelyysi. Hyvä työnjohtaminen vaatii hieman järjestelyä, mutta maksaa itsensä takuuvarmasti takaisin. Minulle se on maksanut itsensä takaisin ajassa, joka tuntuu olevan jokaisella jatkuvasti kortilla.

    Kokonaisvaltaisin terveisin,


    Tue kokonaisvaltaista hyvinvointia

    Auta minua kohentaamaan muidenkin kokonaisvaltaista hyvinvointia jakamalla kirjoitusta. Jos kirjoitus herättää ajatuksia tai kysymyksiä, voit jättää kommentin tai ottaa minuun yhteyttä sähköpostitse tai sosiaalisessa mediassa.

    Lue myös :