Sokeri – Sekunti suussa ja vuosi vyötäröllä?

Sokeri, tuo valkoinen pirulainen. Se oli osasyynä orjuuteen, on tehnyt luonnolle enemmän haittaa kuin mikään muu ihmisen kasvattama laji, sillä on ikäviä terveysvaikutuksia ja kaiken lisäksi se liitetään vahvasti liikalihavuuteen. Mistä sokeri on saanut alkunsa, mitä varjopuolia sillä on, miksi makeutusaineet eivät sisällä kaloreita ja lihottaako sokeri oikeasti? Paljon kysymyksiä, Kevness vastaa.

Kevin Husell, Kevness, sokeri
Kevness selvittämässä sokerin mysteerejä.

Sekunti suussa ja vuosi vyötäröllä. Monet herkuttelijat ovat saattaneet kuulla sanonnan, ja tosi herkuttelijat ovat ehkä nähneet lopputuloksen peilistä. Itse pidän herkuttelusta, ja välillä tuleekin syötyä herkkuja pienen perheen edestä. Ahmimisen jälkeen tulee tutkittua lattialla olevia tyhjiä karkkipusseja samalla kun tuttipullona toimii 1.5 l limsapullo.

Siinä sitä ihmettelee pelonsekavin tuntein, että miten yhteen ihmiseen mahtuukin kerralla tuon verran tavaraa, ja alkaa analysoimaan miten monta lisäkiloa sitä sai itseensä asennettua. Ajatus karkailee kesään, jossa näkee itsensä rannalla rantapallona, eikä aikaakaan, kun itku tekeekin jo tuloaan ja Mr. Morkkis istuu hartioilla.

Herää kysymyksiä, kuten mistä tämä valkoinen pirulainen on tullut ja onko tosiaan niin että se lihottaa? Kun sokeria demonisoidaan niin paljon, niin mitä kaikkia terveysvaikutuksia sillä mahtaakaan olla?

Tässä kirjoituksessa käydään läpi sokerin historiaa, sen terveysvaikutuksia, makeutusaineita ja saat viimeinkin vastauksen kysymykseen lihottaako sokeri vai ei.

Sokerin lyhyt historia

Sokeriruokoa alettiin kasvattamaan noin 10 000 vuotta sitten Uudessa-Guineassa, mutta kesti tuhansia vuosia ennen kuin se muuntui meille tutuksi kidesokeriksi. Maailmaamme se alkoi muuttaa vasta kun se löysi tiensä Eurooppaan.

Sokeri tuotti niin paljon rahaa, että sitä kutsuttiin valkoiseksi kullaksi. Ja tuotantoa vauhditti valitettavasti orjuus. 1600-luvulta alkaneen kolmiokaupan myötä tuotiin Amerikkaan arviolta 12 miljoonaa orjaa, jotka toimivat mm. sokeriruokoplantaaseilla. Kyseisiltä plantaaseilta sokeria vietiin Englantiin. Sokerin tuotannon toinen strateginen positio oli Länsi-Intia, jonne kuljetettiin 4–5 miljoonaa orjaa.

Sen lisäksi että useat ihmiset ovat kärsineet sokerin tuotannon takia, on maailman luonnonsäätiö WWF arvioinut, että sokeriruo’on kasvatus on tehnyt luonnolle enemmän haittaa kuin mikään muu ihmisen kasvattama laji.

Suomeen sokeri rantautui arviolta 1500-luvulla. Tullitilastojen mukaan vuonna 1590 tuotiin Turkuun 26 kiloa sokeria. Nykysuomalainen ei määrästä iloitsisi, sillä tilastojen mukaan sokeria menee keskiarvolta per henkilö noin 30 kg vuodessa.

Vasta 1930-luvulla alettiin päästä sokerin makuun. Tosin 1940-luvulla kansa laihtui merkittävästi, mutta seurauksena syntyi himo herkkuihin. Himo selittyy sillä, että sokeri antaa nopeasti energiaa sekä vahvistaa aivoissa mielihyvää välittävien aineiden toimintaa. Yksi näistä on dopamiini, joka voinee selittää miksi meille voi muodostua jopa jonkinlainen riippuvuus sokeriin. Lue aiheesta lisää kirjoituksesta Dopamiini ja sen vaikutus käytökseemme.

Myrskyvaroitus

Vuonna 1951 varoiteltiin todennäköisesti ensimmäisiä kertoja sokerin vaaroista. Yleistä huolta sai sokerin puhtaus, siinä kun ei vitamiineja ja kivennäisaineita ole. Samalla pelättiin vaikutusta hampaisiin. Mutta asia joka niihin aikoihin oli sodan takia pantu kortille, oli jo valmiiksi vähäisessä käytössä eikä ihmisten tarvinnut vaaroista sen kummemmin todellisuudessa murehtia.

Vasta 1954 säännöstely päättyi, jonka jälkeen herkkumoottoritie olikin kuuma äidin pikku pullaposkille. 1970-luvun loppupuolella Suomeen vakiintui käsite karkkipäivästä, jolla koitettiin hillitä lasten karkinsyöntiä. Tästä käsitteestä inspiroituneena markkinoille saapui vuonna 1983 kuuluisa Lauantaipussi, joka kehitettiin oululaisessa Rettig/Merijalin makeistehtaalla. Voidaan todeta, että lääkkeenä se toimi kuin laastari leikkausta vaativaan avohaavaan. Himo herkkuihin oli jo muodostunut, eikä mikään yksittäinen pussukka mahtanut asialle mitään.

Sokerin yleistymisen myötä ja kun sitä alkoi löytymään, vaikka ja mistä elintarvikkeesta, alkoivat myös terveydellisiä haasteita esiintyä. Vielä 90-luvulla rasva komeili ykkösvihollisena ravintopahiksista, mutta sen jälkeen sokeri on laskettu kiistattomaksi mestariksi. Ja sokeria menee vuodessa paljon. 2022 tehdyn arvion mukaan, koko maailmassa kulutetaan 178840 miljoonaa kiloa sokeria vuodessa. Pelkästään Coca-Cola Company myy vuodessa 1,9 miljardia annosta heidän tuotteitaan yli 200 massa.

Huhhuh, mitä historiaa ja kulutusmääriä.

Yleistä sokerista

Hiilihydraatteihin kuuluvat sokerit ovat ravintoaineita, joita käytämme energialähteenä. Sokeria esiintyy luonnostaan elintarvikkeissa kuten marjoissa, hedelmissä, kasviksissa ja maidossa. Kun puhutaan ”pahasta sokerista” viitataan yleisesti lisättyyn sokeriin. Siksi oletkin varmasti usein nähnyt mainostettavan ”ei lisättyä sokeria” tuotteissa, sillä tämä on tapa ilmoitella kuluttajille, että kyseinen tuota olisikin ihan jeppis. Lisätty sokeri tarkoittaa siis sitä, että sokeria tai sokerivalmisteita on lisätty ruokaan tai elintarvikkeeseen valmistuksen aikana.

Kotona käytetään yleensä sakkaroosia, eli valkoista pöytäsokeria. Elintarvikkeissa lisätty sokeri on piilossa monenlaisten termien takana, kuten sakkaroosi, fruktoosi, glukoosi, maltoosi, tärkkelyssiirappi, glukoosisiirappi ja glukoosi-fruktoosisiirappi.

Ravitsemuksen näkökulmasta lisättyjen sokereiden välillä ei kummoisia eroja ole, eikä voi väittää, että mikään olisi toista terveellisempää. Kehomme pystyy hyödyntämään energiatuotannossaan kaikkia syötyjä sokereita. Erityisesti aivomme tarvitsevat sokeria, ja kehollemme välttämätön sokeri on glukoosi.

sokeri, herkkuja
Saksalaisia herkkuja Nürnbergin joulumarkkinoilla.

Sokerin varjopuolet

Sokeri tyydyttää huonosti, siinä on paljon energiaa ilman ravintoaineita ja lisäksi se on suhteellisen halpaa. Toisin sanoen, halvalla saa syötyä yli kulutuksen ja päivittäinen pikku napostelu voi kostautua pitkässä juoksussa. Kallis hyvä pihvi ravintolassa vai saman rahan edestä kolme kiloa irtokarkkia? Se on terve, morjes ja menoksi kohti Candy Townia.  

Mikäli alkaa ylipainoa sekä keskivartalolihavuutta esiintymään, on kehossa riskitekijöitä tyypin 2 diabetekselle. Sakkaroosi ja fruktoosi voivat suurina määrinä johtaa maksan rasvoittumiseen. Siihen päälle vielä kohtuuton alkoholinkäyttö, niin saa maksa olla ihmeissään. Toki muutkin sisäelimet kärsivät runsaan sokerin saannista, ja jopa haimasyövän riski kasvaa ja sokeri lisää myös tulehdusta edistäviä bakteereita kehossa. Tähän päälle vielä sokerin tekemät happohyökkäykset hampaisiin, niin alkaa jo kokonaisuus olla huolestuttava.

Tutkimuksissa on todettu, että ruoan laadulla on väliä hyvinvoinnin ja mielenterveyden kannalta. Muun muassa sokeripitoiset tuotteet heikentävät jaksamista. Matalat energiatasot, eli väsymys, saa meidät himoitsemaan herkkuja. Yksi tapa vähentää herkuttelua, on panostaa omiin energiatasoihin. Sen voi tehdä unen kautta, tästä kirjoituksesta saat hyvät vinkit aiheeseen Uni-elämän eliksiiri.

Lisää tutkimuksia tosin tarvitaan ymmärtääksemme paremmin ruuan ja mielenterveyden yhtyettä. Jokainen voi toki itse tutkiskella minkälaisia oloja ja vaikutuksia vireystasoon omalla ruokavaliolla on. Ihmiset ovat erilaisia, ja onkin hyvä tutkia ja tunnustella mikä sopii itsellensä. Se saattaakin olla suhteellisen vaikeaa, sillä se vaatii kärsivällisyyttä ja usein on helpompi mennä uusimpien trendien ja laihdutusvinkkien mukaan.

Lihottaako sokeri?

Vaikka liikalihavuus ja sokeri liitetään usein toisiinsa ihan syystäkin, ei sokeri kuitenkaan itsessään lihota. Maailmassa ei ole yhtäkään yksittäistä ravintoa, joka lihottaisi. Ihminen joko laihtuu tai lihavoituu riippuen siitä, syökö kulutusta vähemmän vai enemmän kaloreita. Vaikka sokeri ei itsessään lihota, on siinä niin paljon energiaa, että päivän energiasaanti menee helposti kulutuksen yli. Tämä johtaa siihen, että pahoilla herkkusuilla on suurempi riski saada vaatteet kutistumaan.

Mikään ruoka tai herkku ei itsessään lihota. Ei edes sokeri

Edes laihiksella ei tarvitse totaalikieltäytyä herkuista. Joillekin se voi jopa olla vaikeampaa olla kokonaan ilman, sillä muutaman päivän/viikon kärvistelyn jälkeen himon on liian suuri ja selkäranka napsahtaa lopullisesti. Usein ongelmaksi muodostuu liiallinen kalorivaje, jonka lopputuloksena on mässäily. Painonpudottamisessakin pitää olla kohtuullisuus mielessä, pitkäkestoisella työllä ja sopivalla kalorivajeella (noin 500 kcal miinuksella per päivä) saa ”ihmeitä” aikaiseksi. Toiset taas pitävät siitä, että ollaan herkkulakossa pidempäänkin koska kohtuullisuus on vaikea asia.

Makeutusaineet

Olet varmasti törmännyt makeisiin tuotteisiin, jotka eivät kuitenkaan sisällä kaloreita. Esimerkiksi tavallinen limppari kuten 1.5 l Coca-Cola sisältää 630 kcal (hiilihydraattien osuus 159 g, josta sokeria 159g), kun taas Zero versiossa ei kaloreita ole. Tämä taikatemppu onnistuu makeutusaineiden avulla.

Elintarvikkeissa esiintyy yleisimmin keinotekoiset makeutusaineet kuten aspartaami, asesulfaami-K, sakariini ja syklamaatti. Makeuttamiseen käytetään myös luonnollisia sokerialkoholeja, kuten purukumista tuttu ksylitoli.

Makeutusaineet saavat pienellä määrällä saman makeuden aikaiseksi, esimerkiksi aspartaamin on sokeria 200 kertaa makeampi. Käyttömäärät pysyvät suhteellisen pieninä, ja lisäksi ne sisältävät hyvin vähän, jos lainkaan kaloreita.

Makeutusaineiden kohtuullinen käyttö on nykytietämysten mukaan turvallista, kun taas runsaalla käytöllä kasvatetaan riksiä aikuisiän diabetekseen sekä sydän- ja verisuonisairauksiin. Toisin sanoen makeutusaineissa esiintyy samoja riskejä kuten tavallisella sokerilla.

Stevia on yksi terveellisimmistä ja makeimmista korvikkeista sokerille, ja sitä onkin käytetty Japanissa jo 1970-luvulta lähtien. Steviavalmisteet ovat 250–300 kertaa tavallista sokeria makeampia, ja maku ei ole ihan sama miksi varsinkin virvoitusjuomissa käytetään usein myös hedelmäsokeria mieluisan maun saavuttamiseksi. Euroopan elintarvikevirasto EFSA on todennut, ettei stevia aiheuta syöpää, eikä sillä ole perimää muuttavaa vaikutusta, saati vaikuta lisääntymiseen tai kehitykseen.

Kyllä sokeri sulaa vanhankin suussa

Kiteytettynä, sokeri ei itsessään lihota mutta siinä paljon turhaa energiaa. Mikäli suu maiskuttelee jatkuvasti herkkujen perään, voi helposti syödä yli kulutuksen ja runsaan sokerin kulutuksen kautta alkaa esiintymään terveyteen vaikuttavia haasteitakin. Makeutusaineet saavat kaloreita pois joistakin tuotteista, mikä voi tuoda helpotusta joidenkin elämään.

Kohtuus kaikessa, niin hyvä tulee. Kyllä se sokeri vanhankin suussa sulaa, välillä kuuluu herkutella korkkarit katossa sokerihumalan huurteissa.

Makein terveisin,

-”Sugar” Kev Leonard 🥊

Kevin Husell, Sokeri

Viitteet

How to set Good Goals and Achieve them

New Year, New Me. In January gyms are filled with people eager to fulfill their New Year Resolutions of losing weight and getting fit. Others set goals like saving more money, drinking less alcohol, becoming more disciplined, and, in many other ways, being more awesome. Often, the resolutions end up being wishful thinking and after a few weeks it’s time to say goodbye to the “New Me”. So, how do you set good goals and actually achieve them?

Goals, Kevin Husell
You set it, go get it. You are the one who has to work to achieve your goals.

We like to set goals at New Year’s because it provides us with the idea of a new beginning, a fresh start. Sometimes that’s what we need. But, regardless of what time of the year it is, having goals are of high importance and we don’t have to wait for New Year to set them.

Goals create new behaviors, improve focus and performance, give us purpose, and motivate us.

Simply setting a goal seldom leads to a change in behavior. For some, it can be challenging to identify appropriate goals. For others, working toward the goal is a challenge.

If you have trouble with setting goals then this article is for you. We’ll go through how to set better goals and how to achieve them. We’ll visit topics such as:

  • How to start setting up goals
  • Goal characteristics
  • SMART goals 
  • Action plans — How to follow up on your goals

And if your goal is related to exercising or working out and you feel that you’d need more motivation, I highly recommend you to read my article Working out as a Keystone Habit and then come back to this topic.

How to start setting up goals

Many fail in achieving their goals because they do not put enough effort into writing them with good quality. And when thinking about what to achieve, it’s essential to think about Why it’s important for you and How to achieve it. 

Think about what could be your goals for the next 6–12 months. Do you have a greater vision? If so, make sure that these short-term goals are related to that vision. Once you have some ideas, its time to think about the Why.

Why is that goal important? What would need to change to make it happen, is there something that has been stopping you before? And if it still seems that you would be up for working toward these goals, what would be the next concrete steps to take?

And as you are thinking about what you could or would like to do, visualize what that actually means if you do it. Are you ready for the pain and work that achieving that goal will need? Are you ready to accept the sacrifices that achieving your goal requires? How confident do you feel? It’s better to have one goal that you are ready to work for, than ten that you’ll do nothing for. 

When it comes to goals, less is more. Make them count.

Once you have brainstormed a bit and have an idea about the goals you’d like to focus on, then its time to write them down in a proper way. To be able to do that we will next look at goal characteristics, what SMART goals are. Finally, we will look at how you can follow up on your progress towards your goals.

Goal characteristics

Many factors play a role when setting your goal. Are you setting an approach goal or an avoidance goal? Does it measure performance or mastery (learning)? Will it be easy or challenging to reach the goal? Let’s have a closer look at these characteristics.

Approach and avoidance goals

An approach goal moves you toward a desired outcome. With an avoidance goal, you are trying to avoid some specific behavior. 

Approaching something can be more motivating and encouraging than trying to avoid something. From a psychological perspective, there are more positives in approaching goals, as in more positive emotions and thoughts. 

I will not smoke” is an example of trying to avoid something. “I will start running on a weekly basis” is an approach goal. How do you feel when you think about these goals? Can you see the difference in emotions connected to them and how that could have an impact on the mindset? 

One thing with avoiding something is that you might be more conscious about it all the time. Someone trying to quit smoking probably sees smokers everywhere. That could be detrimental to achieving the goal. 

One possible thing to do, and wise especially for avoidance goals, is to combine one behavior with another. In that way, you also train yourself for a new habit. One example could be: “Instead of eating sweets when I get hungry during the evenings, I will drink some water and go for 10 min walk”.

Mastery and Performance goals

In a performance goal, one must evaluate their own ability. An example of a performance goal could be to “be able to run 10 Km in less than 1 hour by March 2023”. In March, you’ll be able to evaluate if are able to do it. If one fails a performance goal, it can be sometimes seen as a failure in one’s abilities. 

A mastery goal is about learning something new or improving existing abilities. An example could be to “learn a new language this year”. The good thing about mastery goals is that they encourage active engagement and problem-solving and failures can be part of them. 

Challenging and easy goals

Goals should also be challenging enough, as they produce better results than easy goals. But if the goal is way too hard to achieve, it can be demotivating. “Shooting for the moon and landing among the stars” can be a strategy that works for some, but if the goal is too hard to achieve it will have an impact on commitment. And without commitment, there will be no progress toward the goal.

Goals
Would this strategy work for you? 

The tricky part is to find the balance. How do you challenge yourself enough? One way to do it is to break the main goal down into smaller goals. The smaller goals should be more specific and time-bound than the greater goal. Achieving the smaller goals will encourage you to go all the way. 


There will be a difference in your mindset, depending on what kind of goal you set and what characteristics it has. The characteristics of a goal are definitely something to take into account. When you have refined your goals based on the different characteristics, it’s time to make them even better. Goals that are specific, challenging, used to evaluate performance or mastery, and linked to feedback on results can create a good sense of commitment

To create goals like these its good to remember the goal characteristics and to make them SMART. In the next segment we will have a look at what that means.

SMART Goals

When writing your goals, you can ensure good quality for them by using the SMART approach, which is an acronym for:

  • Specific: The goal should be clear and specific so that you know exactly what you are working towards.​
  • Measurable: The goal should be measurable so that you can track your progress. You should also be able to define when you have achieved it.​
  • Achievable: The goal should be realistic and achievable, given your resources and constraints.​ Remember that it should not be too easy.
  • Relevant: The goal should be relevant to your overall vision and values, and align with your long-term goals.​ Why have a goal that is not important to you?
  • Time-bound: The goal should have a specific timeline so that you have a sense of urgency and know when you need to take action.

If your goals lack some of the essential parts mentioned above, its time to sit down and refine the goals further. When your goals fill all the criteria mentioned above, then the next step is to start following a plan for achieving them.

Action plans — How to follow up on your goals

Your goal is the direction you want to go, but your action plan is how you will get there. And thats why this part is so important for achieving your goals.

When planning for achieving your goals you should specify where, when, and how you will do it. Sharing your goals with someone is also a good idea. It can make you feel more accountable and it creates commitment.

Example: If your goal is to “Be able to run 10 km in less than 1 hour by March 2023” you should think about things like:

  • How many times a week do you need to train to achieve the goal? 
  • For how long will you run? 
  • At what time and where will you run? 
  • Will you do it alone or with a friend? 
  • What if you get injured? 
  • How do you prepare for the days when you don’t feel like running?
  • How do you celebrate if you reach your goal? 
  • What could be the next goal? 

I also recommend having regular check-ups for progress, which is something I do with my coachees. Reflecting, adjusting, and creating new action points on a weekly or biweekly schedule ensures progress and enables a fast feedback loop. If you want to know more about coaching and its benefits, please have a look at An Agile Approach to Coaching.

Remember that it’s ok to still refine the goals as you go because you will get new insights during your journey. Maybe you even notice that it just doesn’t work for you, then its a good idea to reflect on why. Maybe you are not ready for it yet? Or maybe you are just making excuses and its time to look in the mirror. That can also be valuable learning to understand what needs to change. 

You set it, now go get it

Trying to achieve something new is better than just second-guessing and daydreaming about it. And maybe this is your year and you’ll reach the goals you set. Visualization is a powerful tool, make use of it when achieving your goals. Imagine how it feels when you have achieved your goals, and how your life will look at that point.

Finally, make sure that you also celebrate the small wins on your journey towards your goal and have some bigger rewards waiting for you at the end. Remember that writing good goals takes some effort, and you might have to rewrite them a few times. But having well-defined goals certainly pays off. 

Now you are prepared to write proper goals and action plans. I wish you all the best in your efforts and a Happy New Year.

-Kevin

References

The Art of Mentoring —And how it’s beneficial for you

What mentoring is, the roles and responsibilities of the mentor and the mentee, how to make the most of a mentor relationship, and how mentoring can benefit organizations.

Mentoring, mentor, Kevin Husell
I started coaching and mentoring in 2021 and want to make the most of it. It takes time and dedication, but it’s worth every second.

Having a good mentor relationship can be beneficial for both your personal life and your career. It can help you meet your short-term and long-term goals, and it accelerates your growth as you don’t have to reinvent the wheel yourself all the time.

I have had several mentors during my career, some of them good and, to be honest, most of them rather bad. I started doing mentoring through Kevness during the summer of 2021 and wanted to make the most of it. For me mentoring is a way to help someone grow, and to grow myself at the same time. So why not do it properly and invest some time in it?

My learnings inspired me to write this article where we’ll have a look at

  • What mentoring is
  • What the roles and responsibilities are for the mentor and the mentee
  • How to make the most of a mentor relationship
  • Why it’s beneficial for organizations to have proper mentoring programs.

What is mentoring?

Mentoring originates from Homer’s Odyssey. When Odysseus left to fight the Trojan War, he asked his friend Mentor to advise and teach his son Telemachus. Mentoring came to be seen as a relationship between a teacher and a student, and the term refers to someone who is a guide and an educator.

A mentoring relationship emphasizes helping the individual grow, setting, and accomplishing goals and includes several approaches to doing so. Mentoring relationships are mutual and personal, and hence it’s recommended that mentoring is done for a longer period. Mentoring has some similarities with coaching, even though there are quite a few differences.

Mentoring is often a longer-term relationship on the directive side, it’s more instructing, advising, telling and development is driven by a holistic approach.

Coaching is usually more performance-driven, non-directive, asking questions and giving space to the person they are coaching for reflection.

The mentor-mentee relationship varies from case to case, but in general, the goal is to help the mentee achieve personal and professional objectives.

The mentor’s role and responsibilities

  • Acting as a role model
  • Help the mentee with their (career) development
  • Provide constructive feedback
  • Coaching the mentee
  • Advising
  • Following up on progress for the mentee

The mentee’s roles and responsibilities

  • To be coachable
  • Be an active listener
  • Have clear goals for the mentor-mentee relationship
  • Ask for feedback
  • Respect the mentor’s time
  • Be ready to move on — mentor-mentee relationships do not last forever

How to make the most of mentoring

To ensure good quality and value from the mentor relationship a mentor and mentee should at minimum meet at least one hour per month for at least one year. Creating a good relationship takes time and effort, and hence I personally prefer biweekly meetings.

The biggest learning I’ve had from my unsuccessful mentor-mentee relationships (where I have been the mentee) is:

Good results cannot be achieved from a mentor-mentee relationship without investing time in it and having a good structure.

Meeting regularly and often is probably the most important thing in building a successful relationship. It helps build rapport and develops trust, and improves communication. Effective mentorship occurs when expectations are aligned, strengths and limitations are shared, and short-term and long-term goals are set.

Setting goals is important, because it drives growth, clarifies action points, and helps in following up on the progress. Additionally, it helps in defining if the cooperation between the mentor and mentee works or not.

There are different stages in mentorship which are to be acknowledged to make it more effective and to also understand when it’s time to end the program. A good mentor understands when it’s time for the mentee to find a new mentor to ensure further growth.

Stages in mentorship

  1. Initiation: expectations are formed, and the mentor and mentee are getting to know each other
  2. Cultivation: the relationship matures and the stage where the mentor provides the greatest degree of career and psychosocial support to the mentee
  3. Separation: the mentee seeks autonomy and independence from the mentor.
  4. Redefinition: the mentorship program is terminated, or it’s transitioned to a different form of relationship (peer-like interactions, friendship).

Why organizations benefit from mentorship programs

Through mentoring people can learn from one another, it provides a path for growth and is a good way to transfer knowledge. Well-defined, intentional, and structured mentoring programs can grow the current workforce, retain the talent in the organization and attract potential employees.

Mentoring improves productivity, breaks down silos by broadening perspectives, increases professional development, and creates a more open culture. It’s also a great way to improve retention. HR.com’s 2021 State of Coaching and Mentoring Report found that 67 percent of HR professionals feel mentoring leads to improved organizational performance. Studies have also shown that mentoring can combat burnout, feelings of isolation, and stagnation.


Now you hopefully have a better idea of what mentoring is, or what it could be. If you are a mentor or mentee, reflect on how you could improve the relationship. Are you living up to the roles and responsibilities, or is there room for improvement? Remember that both parties must invest time in it to make it successful.

If you don’t have a mentor, consider if you could benefit from having one, whatever it is you do. The same thing goes for possible mentors out there. Think about if you have something to share which would be beneficial to someone. It’s good to remember, that both parties will benefit from the journey they do together.

The Meeting of Two Personalities Is Like the Contact of Two Chemical Substances: If There Is Any Reaction, Both Are Transformed.

Carl Jung

Let’s learn and grow together,

-Kevin

Sources

· Mentor-mentee relationships are beyond powerful, here’s why

· Five Steps to Building a Successful Mentoring Program

· The Science of Mentoring Relationships: What Is Mentorship?

· Organizational Benefits of Mentoring

Marielle. CEO of Bagpad, London. Organizational Coaching

Working with Kevin is always fun and uplifting. You leave each meeting feeling more motivated and in a better mood than before. He is highly skilled in many areas and has helped me with time management, prioritization, communication, team management, defining a growth strategy as well as personal development. Our work together has helped me set achievable goals and stay on track to reach those goals. His drive and passion to help other people is admirable and I look forward to continuing working together.

He is also a pretty jees äijä – 10/10 would recommend!

Usva. Student from Aalto Yliopisto, Helsinki

As a mentor, Kevin has succeeded brilliantly. He has shared his expertise and know-how in a very beneficial, trustworthy, and friendly way. He always listens to my needs and adapts to ongoing situations. The desire to help others and learn new things constantly can be seen in everything he does.

Antti. Developer from Helsinki, Finland. Personal Coaching

Kevin’s coaching helped me to define and understand my key strengths, skills, and personality traits. He helped me to define action points for improvement and how to better utilize my strengths in work and personal life. We had excellent discussions, Kevin was an inspiring coach and the session was not only motivational but also great fun.

Jo oli aikakin

Puoli vuotta Müncheniin muuton jälkeen kävin vierailemassa Suomessa, jolloin huomasin tulleeni osittain tehottomaksi. Tai ainakin oli sellainen olo. Hetkellinen pysähdys muistutti miten aikoinaan aloin hyödyntämään eri tapoja ja työkaluja ollakseni tehokkaampi töissä ja luodakseni enemmän vapaa-aikaa itselleni. Oli aika korjata kurssia.

Kirjoituksessa jaan ajatuksia ajasta, Münchenistä, sekä ajanhallintaan liittyvät menetelmäni. Toivottavasti sinullekin löytyisi vinkkejä, jolla saisit enemmän irti ajasta.  

aika, ajanhallinta, Pomodoro
Aika. Pelottavan kaunista miten se meneekin niin nopeasti. Miten se tarjoaa mahdollisuuksia kasvulle ja muutoksille. Yksi huurteinen ajalle!

Aika. Olemassaolon tärkein omaisuus, jota ei voi saada takaisin. Se menee joskus hitaasti, välillä nopeammin. Usein sitä ihmetellään mihin se on mennyt. Kokemuksia muistellaan joko ilolla tai surulla. Joitakin kokemuksia ei haluta muistaa ollenkaan.

Ihminen on tuhansia vuosia ollut hyvinkin kiinnostunut mittaamaan aikaa. On kalentereita kuukausineen ja päivineen, kelloja viisareineen. Vaikka tapamme mitata aikaa on kehittynyt paljon vuodesta 3500 eaa., jolloin muinaisten egyptiläisten metrien korkuiset obeliskit näyttivät aikaa, on yksi asia edelleen sama.

Jokaisella meistä on edelleen yhtä paljon aikaa päivässä. Nykyään se tuntuu kuitenkin loppuvan pahemmin kesken kuin koskaan aikaisemmin.

Jatkuvasti on kiire, tärkeitä asioita lykätään myöhäisemmäksi ja usein eletään kuin sitä olisi loputtomasti. Tämän takia mielestäni on kiehtovaa miettiä, miten ajankäyttöä voi optimoida siten, että on aikaa ystäville, perheelle ja hauskanpidolle samalla kun voi tehdä töitä omien tavoitteidensa eteen. En halua elää joko-tai elämää. Haluan saada monesta osa-alueesta enemmän irti.

Olen useamman vuoden koittanut yhdistää tehokkaasti treenaamisen ja hauskanpidon, herkuttelun ja puhtaasti syömisen, vapaa-ajan ja työn. Vaihtelevalla menestyksellä sanoisin.

Vuosien varrella on tullut muutamia ajanhallintaan liittyviä keinoja hyödynnettyä. Syy siihen miksi nämä asiat ovat taas vahvasti mielessä, on muutto ulkomaille. Havahduin jälleen tilanteeseen, jossa ihmettelin mihin se aika taas oli mennyt. Tunsin itseni jotenkin tehottomaksi. Oli aika korjata kurssia.

Jo oli aikakin.

Mihin se aika meni, München?

Puoli vuotta vierähti sormia napsauttamalla. Olen kirjoitushetkellä asunut 7 kuukautta Münchenissä. Ihmisiä tavattu, reissuja tehty, duunia paiskittu ja hauskaakin pidetty. Silti minulla on olo, että jotenkin menty puolivaloilla. Ehkä jopa fokus hieman hukassa. Johtunee siitä, että on ollut paljon uutta mihin keskittyä. Siksi ei hetkeen ole tullut kirjoiteltuakaan niin paljon.

Vieraillessani Suomessa kesäkuun lopussa, aika ikään kuin pysähtyi. Ainakin hetkeksi. Kyllä se loma lopulta aika nopeasti meni. Mutta yhtenä päivänä keskityin vain itseeni, laitoin puhelimen pois, otin päiväkirjani mukaan pienelle matkalle ja annoin kynän sauhuta.

Silloin reflektoin kunnolla, mitä kaikkea onkaan tapahtunut Münchenissä. Myöskin jonkin verran mitä on tapahtunut elämässäni. Pohtiminen ja menneisyyteen katsominen auttoi minua asettamaan uusia tavoitteita, sekä korjaamaan hieman kurssia. Sain hieman etäisyyttä kaikkeen Münchenissä tapahtuvaan Suomen vierailun kautta. Sain hetkeksi ajan pysähtymään.  

Jarrujen painaminen ja reflektointi auttoi korjaamaan kurssia. Aloin samalla taas pohtimaan miten olin aikaisemmin hyödyntänyt eri menetelmiä ajan optimoimiseksi. Olen huomannut, että vaikka onkin tavoitteita, ei se tarkoita, etteikö sille tarvitse omistaa päivän kaikkia tunteja. Niin kuin mainitsin, en halua elää joko tai elämää. Siksi koitan tehdä tärkeitä asioita niin tehokkaasti kuin mahdollista, jotta aikaa jää muuhunkin. Työn ohella kuuluukin pitää hauskaa, matkustella ja saada uusia kokemuksia. Elän mieluummin niin, kuin että painan niska limassa vuoden odottaen kesälomaa, jonka jälkeen taas jatkuu vuodenmittainen duuniputki.

Ajan hakkerointia

T-aika. Yksi t-kirjain ajan eteen, niin saa tehtyä taikatemppuja. Aikamoista. Tässä minun temppuni joita olen käyttänyt, ja meinaan käyttää aktiivisemmin jatkossa, kun tavoittelen tainanomaisia ja tehokkaita päiviä.

Aika, kello, tehokkuus

Parkinsonin laki

Lain mukaan ”työ täyttää sille varatun ajan”. Mitä enemmän aikaa olet jollekin varannut, sen pidempään kestää saada työ valmiiksi. Varsinkin perfektionisteille kehotan muistamaan tämän lain. Pohdi miten voit hyödyntää tietoa, miten pidät huolen siitä, että aikaa ei kulu turhan paljon yhteen tehtävään?

Tarjoan tähän kaksi ratkaisua: Stock-Sanford corollary sekä ”Timeboxing” (työlle annettu aikalaatikko).

Stock-Sanford korollaari

Korollaari tarkoittaa seurauslausetta, ja Stock-Sanford on Parkinson laille seurauslause, joka menee näin:

If you wait until the last minute, it only takes a minute to do.

Eli jos odottaa viimeiseen hetkeen, ei mene kuin hetki kunnes tehtävä on suoritettu. Toimimme tehokkaammin, kun aikaa ei ole muille jakaa, paineen aikana saamme enemmän aikaiseksi.

Hyvä esimerkki tästä on vaatteiden valitseminen aamulla. Jos olet varannut tähän aktiviteettiin 2 h aamusta, mutta nukutkin pommiin, saat kuitenkin muutamassa minuutissa jotakin päälle jottet myöhästy töistä. Sama asiaa pätee muihin tehtäviin, joilla on tietty määräaika.

Ajankäytön optimoimiseksi yksi vaihtoehto on siis jättää kaikki viime tinkaan, mutta sekään ei välttämättä ole jokaisessa tilanteessa suotavaa ja saattaa johtaa (hyvinkin) kohotettuihin kortisolitasoihin. Onneksi ”aikalaatikko” tarjoaa tähän ratkaisua.

Salvador Dalin “Muiston pysyvyys” (esp. La persistencia de la memoria, suom. myös Pehmeät kellot ja Ajan kuluminen). Lemppareitani mitä taiteeseen tulee, pidän ajatuksesista miten aika voi sulaa, pysähtyä, jähmettyä, kadota. Kaikki tunteet mitä aika voikaan saada meissä aikaiseksi. Ihmeellistä.

Timeboxing – aikalaatikko

Timeboxing on tuttu konsepti ketteriin periaatteisiin perustuvissa projektinhallintamenetelmissä sekä henkilökohtaisessa ajanhallinnassa. Tietylle tehtävälle annetaan kiinteä ja enimmäisaikayksikkö, eli aikalaatikko, jonka aikana suoritetaan sille suunniteltu tehtävä.

Tätä olen hyödyntänyt itse pitkään töissäni. Suunnittelen aamuille 1–2 h aikalaatikoita, joiden aikana työstän päivän tärkeimpiä tehtäviä. Lisäksi hyödynnän tähän usein Pomodoro-ajastinta, eli 25 min ajan työstän pelkästään kyseistä asiaa poistaen kaikki häiriötekijät kuten kännykän, sähköpostin ja muut viestintävälineet. Siinä sitä huomaa miten paljon voi saada lyhyessä ajassa aikaiseksi ja päivästä tulee paljon tehokkaampi.

Minulla on myös periaate, ettei tehtävän tarvitse aina olla valmis annetussa ajassa, vaan se voi olla siinä kunnossa, että voin esittää sen jollekin ja saada palautetta. Yleensä palaute tekee lopputuloksesta vielä paremman, ja vältän turhaa paikalla junnaamista.  

Pareton periaate

Pareton periaate sanoo, että missä tahansa ilmiössä 80% seurauksista johtuu 20%:sta syistä.

Toisin sanoen, tulee osata priorisoida oma tekeminen. Jos työpäivät menevät kokonaisuudessaan sähköpostien vastailuun ja sosiaalisen median selailuun, ei tärkeälle työlle riitä aika. Näin et oikeastaan saa mitään järkevää aikaiseksi, vaikka olettaisitkin olleesi ”kiireinen” ja/tai ”tehokas”.

Kyseisestä ilmiöstä olen kirjoittanut aikaisemminkin, suosittelen lämpimästi lukemaan kirjoituksen Pareton periaate – Voinko hyödyntää sitä omassa elämässä? saadakseen parhaimmat vinkit. Kirjoituksesta voit kaiken lisäksi selvittää oletko juhla-Yoda vai pämppä-padawan.

Sano ei! Kieltäydy turhuuksista

Ei. Vaikea sana. Kieltäytyminen on haastavaa, ei kai vaan pahoita toisen mieltä? Usein vastaanotetaan liian paljon tehtäviä ja mennään jokaisiin kissanristiäisiin, ja lopputuloksena on fokuksen hävittäminen. Sitten valitellaan, kun aika ei riitä mihinkään, eikä saa mitään aikaiseksi.

Jos on asettanut itsellensä selkeät tavoitteet ja priorisoinut omat tehtävät, voi helpommin ja perustetullusti kiittäen kieltäytyä kaikesta turhasta. Tähän mm. äsken mainittu Pareton periaate auttaa.

Olen myös puhunut kieltäytymisestä kirjoituksessani Kolme tapaa parantamaan omaa keskittymiskykyä nopeasti, tsekkaa jos löytyy intoa.  

Paras hetki on juuri nyt

Siinä olikin listani työkaluista ja tempuista, joilla voi omaa ajanhallintaa ja tehokkuutta optimoida. Kun niitä yhdistää itselleen sopivalla tavalla, saa varmasti aika tehokkaan pakkauksen aikaiseksi, ja siten aikaa riittää muuhunkin. ”Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty”, eiköhän se suhteellisen hyvin pidä paikkansa.

Mikäli sinulla on haasteita ajan kanssa, on oikea hetki muutoksille juuri nyt. Ei huomenna, ei ensi viikolla, vaan heti. Suurempi kysymys onkin, onko oikeasti valmis muutoksille, vai tyytyykö elämään omien haasteidensa kanssa.

Itse aloitin aikanaan pienillä muutoksilla, kuten varaamalla aamusta 1–2 h aikalaatikon tärkeimmille tehtäville. Teko itsessään pakotti miettimään mitkä päivän tärkeimmät asiat olivatkaan, ja sitten häiriövapaa aikalaatikko varmisti edistyksen. Parasta siinä oli onnistumisen tunne, joka vähensi stressiä loppupäivästä. Mitä sitten, vaikka olikin paljon palavereita, kun olin jo kerran saanut edistettyä tai peräti valmiiksi tärkeimmät asiat?

Mieti missä sinun haasteesi ovat, ja mitä voisit niille tehdä. Minkä täytyy muuttua, mikä on estänyt sinua tekemästä muutosta? Sitten päätä mitä voit tehdä juuri tänään edistääksesi muutosta parempaan, ja tee se heti.

Jo on aikakin.

Ajattomin terveisin,

Kevin

Lue myös :

An Agile Approach to Coaching


Why organizations should continuously coach their employees, what coaching is and how to start coaching.

Coaching, Kevin Husell, Nature, Hiking
Coaching and hiking in the Bavarian Alps. Can nature be a coach? It definitely helps with reflection.

Most organizations want to grow, however finding new talents is becoming more competitive, and holding on to top talents is also becoming more challenging. Poor growth opportunities are one of the major reasons for employees to leave and seek new challenges.

Additionally, when companies talk about growth, it’s not only about the number of employees that counts, but the quality of the growth. One valuable way of handling these challenges is for organizations to invest in their people. This can be done by having proper mentor programs and focusing on coaching the employees. In this article, we will focus on the coaching part.

Before we dive deeper into coaching, let’s distinguish between what coaching and mentoring is. There are some similarities even if they have fundamental differences in their approach.

Mentoring is often a longer-term relationship on the directive side, more instructing, advising, telling and the development is driven by a holistic approach. Coaching is usually more performance-driven and non-directive. It’s about asking questions and giving space to the person they are coaching to be able to do reflection. Both mentoring and coaching are about helping and supporting people.

Coaching is a Power tool

Coaching is a powerful tool when it comes to providing structure, support, and reflection that is required for learning, development, and quality growth. It drives employee retention, engagement, productivity, and results. It is a great way to show that you value and care about your people.

According to LinkedIn Learning’s 2019 Workplace Learning Report, “94% of employees say they would stay at a company longer if it invested in their learning and development”. So, coaching is a great way for a company to hold on to its top talent.

How to coach?

It’s important to remember that coaching is not about telling others what to do. As Steve Jobs said, “It doesn’t make sense to hire smart people and then tell them what to do” but this doesn’t mean that a new hire, or even experienced employees, should be left alone. Even top professionals can benefit from coaching. The best soccer players in the world do not need someone to advise them how to kick the ball, still, they have coaches. All top athletes in the world have coaches, why should the approach in business (or personal life) be different?

As mentioned, coaching is about asking questions and active listening, providing feedback, and challenging thinking. There is a time and place for helping in solving the problem itself, giving advice, and making suggestions. But for long-term development having an “asking” approach is better than a “telling“ one.

Coaching is a method of training, counseling, or instructing an individual or a group on how to develop skills to enhance their productivity or overcome a performance problem.

Coaching is unlocking people’s potential to maximize their own performance.

– John Whitmore

Coaching continuously

In one of Agile’s frameworks, Scrum, the fast feedback loop is of great value. Software is built in small iterations, and the teams and stakeholders learn fast what is good and what is not. It makes me wonder why many companies fall short of having the same mindset toward their people. Great software is built by great people, so that is where the focus should be — on the people. People need fast feedback, support, and reflection. Hence coaching the people should be continuous.

I believe that one-on-one coaching should be done in a biweekly cycle. 15–30 minutes is enough when done continuously, sometimes a longer session can be beneficial. If there is no time for this, then I’d argue that the problem is somewhere else.

But what is it that coaches do exactly? Using the basic skills of asking questions and active listening, a coach provides guidance. A coach helps to:

  • Gain clarity about the current situation
  • To create a strategy for improvements — how to get to the next level from the current situation
  • To help the person act
  • To help one feel more accountable for making progress
  • To evaluate the process — are we making progress or not? Why?

As mentioned before, it’s not about telling people what to do or solving their problems.

A view from Jochberg. During the hike, it felt like nature was coaching me.

How to start?

Anyone can do coaching when you put your mind to it. When starting coaching it’s good to have a plan. Commit yourself to the topic, do it on a regular basis and work on your listening skills. Try not to give advice or solve the problem, as said it’s all about asking questions and active listening. The more you can challenge others’ thinking the better the long-term results will be when it comes to the individual’s personal development. Remember to be patient, change does not happen overnight.

Do some preparation and think about the questions to ask. Keep track of the discussions and on agreed action points, ask if you can help, and remember to do follow-ups.

Coaching is not about you, it’s about the person who is coached. It’s about giving your presence to someone else, and that is a precious gift.

To ensure a structured coaching session, I like to follow these templates for my one-on-one coaching sessions:

Template 1:

  1. What’s on your mind
  2. Challenges (for you)
  3. What else is on your mind?
  4. Some reflection at the end: What was the most useful thing you learned today from our discussion?

Template 2:

  1. Check-in: How is it going? On a scale of 1 to 10, how happy/satisfied/… are you with <insert topic>
  2. Find/agree on a topic
  3. Explore the topic
  4. Focus on the action points, ask if you can help
  5. Check out — decide on action points for which you follow up on the next time.

Coaching can be done by anyone, and it is for everyone. One does not have to be a professional coach to use the simple tools and frameworks to coach others. A coaching session can even be a short discussion at the water cooler. The most important thing is that it must be continuous.

I encourage you to go out there, practice asking questions and active listening, use the templates and help others to maximize their own potential. It’s good for you, your employees, and for the whole organization.


Want to make your day more productive? Use the Kevness Pomodo timer.

Want to make working out a Keystone habit?

Lue myös :

Estimations in Agile Environments — Why, When and How to use it


Estimating is a very common concept in Agile, especially in Scrum teams, which usually estimate their product backlog and sprint backlog. Estimating as a concept makes quite a lot of sense, without it life would be pretty hard and surprising.

Estimate, Agile, nature, trees
How many trees are in the picture? How many leaves?
Estimating can be hard. Why, when and how should it be done?

This article is also available on Medium.

Estimations are done and used in many different situations. How long will something take? How much will it cost? When will it be ready? What will bring the most value with the money I have?

Estimation is not about getting the exact answers, but answers that are good enough. Creating an understanding of what result an action or decision will lead to is important, especially in business life. And why is this?

Why Estimate

Estimations can save time and money. They can give answers to when something can be delivered, how much can be delivered and how much resources would be needed.

It also helps in prioritizing work and in making decisions. Even if something would bring a lot of value, developing it might not be valuable if it takes way too much time.

The tricky part with estimates is that quite often, especially in business life, estimations are treated as exact numbers or promises. I’ve experienced too many times at my work as a consultant, that team’s estimations have gone wrong and afterward, management sits in meetings pondering about why this happened. Understandable, as usually a lot of money is involved. 

But in that case, we’ve missed the root cause for the challenges and are focusing on wrong things that will just generate waste.

Therefore, it’s important to think about how estimations are done, when and what units to use.

But first, we must acknowledge, that estimations should be treated as estimations. Estimations are done because we don’t know how long something will take and even if it includes calculation, it does not mean that it can be taken as given. If we already know how long something will take, then it’s not an estimate.

To guess or calculate the cost, size, value, etc. of something

  • Estimation Meaning in the Cambridge English Dictionary
  • Estimations can bring value, support decision making, help in prioritizing and give predictability. But they can also be big pain points in organizations and cause a lot of waste.

    So, when should we estimate and how should it be done?

    Product Backlog

    The product backlog contains different types of work and functionalities desired by the product. There are a few good reasons for estimating the product backlog.

    • It helps teams to make predictions about how much can be delivered and when.
    • It aids in prioritizing work. Especially product owners (and managers) will find it beneficial.
    • Risk management and fewer surprises. Teams become more familiarized with upcoming work if they have so much knowledge about the requirements that they can do actual estimations.

    Let’s say then that you should estimate the backlog for a year or one quarter. These kinds of estimations can help in decision-making and resourcing. Should a project be started or not? What are the priorities? Do we need more people?

    Note that the more exact you try to be with your estimations, the bigger the risk that the estimate will be inaccurate. Trying to give very specific estimations for a lot of work is also very time-consuming. Trying to estimate a project in hours or days might be very inaccurate if the requirements are not known.

    Hence, it doesn’t make sense to estimate hours or days for long periods. It’s better to use story points or T-shirt sizes instead. This will give an idea about the future workload and the type of work. Are there big, time-consuming features in the backlog? Or maybe there are many small tasks that need to be worked on? What kind of expertise would the team need for upcoming work?

    Sprint Backlog

    The sprint backlog consists of tasks that the team will complete during a sprint. Estimating the sprint backlog brings value because

    • It helps to determine how much work to bring to the sprint
    • It identifies different tasks and estimating them helps in coordinating the work

    When estimating the sprint backlog, it makes more sense to use hours or days compared to using these units for the product backlog. The sprint is much shorter and contains fewer items, so being more specific is acceptable. Note that it’s not a must, but something that can be done.

    Estimating the workload for a sprint will help the team in planning. The team plans who will work on what items, see if there are some dependencies and the team can assess the workload. As the timeframe is shorter, it makes sense to be a bit more accurate with the estimations.

    When To Not Estimate

    Estimations should not be done if the work is way too big anyway. If the requirements are unknown, you must first invest time in understanding what is needed for the feature. Only then is there any reason to estimate. Otherwise, it’s just guessing, which is not the same thing as estimating.

    There is usually no need for estimates if the team is very mature and the product itself is already established, mature and predictable. Additionally, if the team is in a flow of predictability and the product is in a repeatable cycle of life estimations can be a waste of time.


    It’s good to remember that even though how accurate estimations would seem, they’re still estimates. They’re not deliverables nor a velocity. Not a promise. Not a fact. As stated at the beginning of this article, estimation happens when we don’t know exactly how long something will take. If estimations are considered as a process for improving communication and sharing understanding, then we’re on the correct path.

    Estimates are not a waste if done correctly. We just need to think a bit about how we do them, when and why.

    Citations

    Tue kokonaisvaltaista hyvinvointia

    Auta minua kohentaamaan muidenkin kokonaisvaltaista hyvinvointia jakamalla kirjoitusta. Jos kirjoitus herättää ajatuksia tai kysymyksiä, voit jättää kommentin tai ottaa minuun yhteyttä sähköpostitse tai sosiaalisessa mediassa.

    Lue myös :

    Read more

    FOMO – Paitsi jäämisen pelko

    Töissä pitää olla kaikesta ajan tasalla, mikään asia ei saa mennä ohi. Vapaa-ajalla ajattelee, että muilla on paremmat juhlat, hauskemmat kaverit ja yleisesti ottaen parempi elämä. Paitsi jäämisen pelko – FOMO (Fear Of Missing Out) piinaa meitä elämän eri vaiheissa aiheuttaen ahdistusta, unettomuutta ja heikentäen keskittymiskykyämme. FOMO on uusi sana vanhaan piinaan, joka liitetään usein sosiaalisen median käyttöön. Miten tätä tuskaa voidaan vähentää?

    Sisältää mainoslinkkejä * 

    Uskoisin että FOMO-mörkö näyttää tältä. Huomaamatta se kiipeää selkään aiheuttaen ahdistusta ja pahaa mieltä. Miten tästä pääsee eroon?

    Kuus/5, #parastajustnyt, ”paras päivä ihanan ystävän kanssa”. Mielenkiintoista miten sosiaalista mediaa seuratessa vaikuttaa siltä, että kavereilla onkin niin ratkiriemukasta juuri silloin kun itse ei ole paikalla. Meno on uskomattoman mahtavaa ja kaikilla on niin mukavaa. Jopa sillä ihmisroskisella, joka tavallisesti valittaa jokaisesta asiasta, on juuri tänään niin älyttömän aurinkoinen päivä. Kotona istuessa alkaa hikikarapalot valumaan ja ahdistuksen tuoma kuumotus menee aalloittain kehon läpi, mistä kaikesta sitä jääkään nyt paitsi?  

    Fear of missing out = pelko että jää jostakin paitsi. Ihminen joka ei halua sitoutua tapaamisiin, koska tuntee, että luvassa voi olla hauskempi meno. Ihminen joka ahdistuu tapausten sopimisesta kärsii fomosta.

    urbaanisanakirja.com

    Mikäli ahdistus on alkanut painamaan rintakehää, kannattaa ottaa muutama syvä henkäys. Hätä ei ole tämän näköinen, suurella todennäköisyydellä et todellisuudessa missaa mitään tajunnanräjäyttävää vaan vuoristoratamainen pakokauhuinen olo johtuu pelkästään FOMO:sta. Tutkitaan seuraavaksi tarkemmin kyseistä ilmiötä.

    Onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella?

    FOMO viittaa pelkoon, että jää jostain palkitsevasta kokemuksesta paitsi. Vanha ajatus ”Onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella” voidaankin melkein nykytermein mieltää FOMO:ksi. Sitä kun monessa asiassa ajatellaan, että jossain toisaalla asiat ovat varmasti paljon paremmin. Ilmiö liittyy vahvasti runsaaseen tai pakonomaiseen somekäyttöön, tosin kyllähän tämä pelko on jo meille entuudestaan tuttu.

    Jo lapsena FOMO teki temppujaan, kun sain äidiltä kuulla etten pääse kaverin synttärijuhliin mummolareissun takia. Pienet kädet puristuivat nyrkkiin ja naama alkoi vääntelehtimään tuskasta.

    Pelivaipat repeytyivät sadasosasekunnissa, itkupotkuraivareiden desibelitaso kuormitti todennäköisesti jopa naapurikunnan kansalaisia. Tuskissani artikuloin selkeästi, mutta turhaan, tähän maailmaan minut tuonneille ilonpilaajille, miten tarhan kaikki kovimmat kundit ja kauneimmat mimmit olivat menossa vuosisadan synttärikemuihin. Luvassa oli Spiderman-kakkua, limppaa ja pumpernikkeleitä. Olisi musiikkia, naurua ja tanssia. Juhlista puhuttaisiin vielä vuosia myöhemmin.

    FOMOn hallinta ei ollut piece of cake tarhaikäisenä. With great FOMO comes great anxiety.

    Kuitenkin, mummolassa vietetty aika oli hienoa. Ukin kanssa saunottiin ja iskettiin korttia pöytään, puhuttiin naisista ja autoista. Vanha kuoma oli kaiken lisäksi veistänyt minulle puusta haulikon. Ukki oli paljon kertonut hänen metsästystarinoitaan, nyt minäkin pääsin mielikuvituksen avulla hirvimetsälle. #mahtavaa.

    Mitä jos siihen aikaan olisikin ollut olemassa some? Olisin tiirailut kännykän näytöltä Instagram-tarinoita synttärijuhlista (koska 4-vuotiaalla on tietenkin oma Instagram-tili ja noin 10 000 seuraajaa), ja voivotellut tilannetta. Se olisi varmasti vahvistanut paitsi jäämisen pelkoa. En olisi pystynyt olemaan läsnä omassa hetkessäni, hetki ukin kanssa ei varmasti olisi ollut saman arvoinen. Pienet kädet olisivat jälleen olleet nyrkissä.

    Elämässä ei voi olla kaikessa mukana, päivittäin tehdään valintoja suuntaan ja toiseen. Some vahvistaa paitsi jäämisen pelkoa, sen myötä voimme olla keinotekoisesti hetkessä mukana kokematta sitä aidosti. Ja kun tarinoita ja kuvia katselee, näyttää toisten elämä helposti paljon paremmalta mitä se todellisuudessa on.

    Millä tavoilla tämä ilmiö onkaan meille haitallinen?  

    FOMO:n haitat

    FOMO:lla on useampia ikäviä haittavaikutuksia, minkä takia onkin hyvä pohtia keinoja sen minimoimiseksi. Tutkimuksien myötä paitsi jäämisen pelko on yhdistetty mm. tyytymättömyyteen, unettomuuteen, stressiin sekä työuupumukseen. Sitoutuminenkin voi tuntua hankalalta. Voi tuntua vaikealta lupautua mihinkään, mitä jos vastaan tuleekin parempi mahdollisuus?

    Työmaailmassa paitsi jäämisen pelko voi johtaa ylikuormittumiseen. Mihinkään ei osata vastata kielteisesti, vaan kaikki tehtävät ja palaverikutsut hyväksytään. Töissä kilpailu voi olla kovaa ja mitä jos jää paitsi töiden kannalta tärkeältä tiedolta? Parempi siis olla ajan tasalla kaikesta ja kaikista jatkuvasti. Työpaikkojen monet viestintävälineet pitävät huolen siitä, että informaatiotulva pistää mielen ähkyyn. 

    Vapaa-ajalla FOMO voi johtaa siihen, että viikonloppuna mennään pää kolmantena jalkana jokaisissa kissanristiäisissä. Vaikka ajatuksena oli olla rauhakseen kotona kirjan ääressä, niin instastoryista selviää kavereiden viettävän elämänsä parasta aikaa. Ahdistus ja menettämisen pelko ottaa ylivoiman, joten pakko itsekin lähteä liikkeelle. Aivot ovat yllättävän hyviä ylipuhumaan itsensä. Vaikka kuinka olisi päivää aikaisemmin järkeillyt itsellensä syyt rauhalliseen viikonloppuun, tulee hetkessä mieleen sata syytä miksi juuri nyt olisi kannattavaa lähteä rientoihin. Kerrankos sitä eletään, nukkumaan ehtii kuolleena, work hard play hard, meikit päälle ja korkkarit kattoon.

    Yhteen asiaan keskittyminen on nykyään yllättävän haastavaa, paitsi jäämisen pelko vaikuttaa myös läsnäoloon. Sosiaalisissa tilanteissa voi havahtua siihen, että itsellä tai kaverilla on jatkuvasti kännykkä kädessä. Tähän suhteelliseen ärsyttävään ja epäkunnioittavaan tapaan on nykyään termikin: phubbing (phone snubbing).

    Töissä työtehtävään voi olla vaikea keskittyä, sillä useat ilmoitukset pakottavat meidän tarkistamaan sisällön välittömästi. Päivän päätteeksi tuntuukin usein siltä, ettei mitään saatu aikaiseksi ja pää on aivan jumissa. Helppo ratkaisu ongelmaan olisi laittaa kiinni kaikki viestintävälineet, mutta mitä jos tuleekin jokin todella tärkeä sähköposti juuri silloin?

    Tuottaako some iloa vai tuskaa?

    Joskus sitä pohtii, ottaako some enemmän kun antaa. Kumpi on arvokkaampaa, tavata ystäviä oikeasti vai somen kautta tarkastella miten heidän elämässään menee? Onko hyvä keskustelu ystävän kanssa saman arvoinen kuin yksi tykkäys? Pitääkö jokaisesta hetkestä luoda tarina instaan? Jos hetki on todella hieno, on välitön reaktio ottaa luuri esiin ja ikuistaa se. Mistäköhän tämäkin reaktio johtuu?

    Yleisimpinä syinä sosiaalisen median käyttöön on mm. tapa ja tylsyys. Itsekin huomannut usein, että kun on hetki tylsää tai istuu yksin, niin kännykkä tulee nopeasti esille. Nykyisin tuntuu välillä hölmöltä vain istua tai seistä paikalla, omien ajatuksien parissa oleminen voi olla monelle jopa haastavaa. Helpotusta haetaan pikaisesti luurista.

    Koska FOMO voi vaikuttaa meihin monella tavalla negatiivisesti, käy järkeen miettiä miten sitä voisi vähentää.

    Miten vähentää paitsi jäämisen pelkoa?

    Koska some on niin oleellinen asia nykyisin paitsi jäämisen pelossa, on itsestään selvä ratkaisu FOMO:n vähentämiseen somen vähentäminen.

    Yhden tutkimuksen perusteella henkinen hyvinvointi parani ja paitsi jäämisen pelko pieneni merkittävästi, kun sosiaalisesta mediasta oli oltu erossa seitsemän päivää. Suhteellisen lyhyessä ajassa sitä pääsee irti, toki alku varmasti hankalin.

    Applikaatioiden ilmoitukset olivat tutkimuksen aikana sosiaalisesta mediasta erossa pysymisen suurin haaste, mikä ei tule yllätyksenä. Mikäli haluaa pysyä erossa sosiaalisesta mediasta, on hyvä alku estää ilmoitukset.

    Halusin itsekin kokeilla, miltä elämä ilman sosiaalista mediaa tuntuu. Poistin kahdeksi viikoksi kaikki sosiaalisen median applikaatiot kännykästä, ilmoittamatta sen kummemmin kenellekään asiasta. Lisäksi estin muutamaksi päiväksi kaikki ilmoitukset Whatsappista.

    Alussa tartuin usein kännykkään koska oli hetki luppoaikaa, mutta koska ei ollut mitään plärättävää laskeutui luuri nopeasti takaisin paikoilleen. Aloin laittamaan kännykän laatikkoon, tai kavereita nähdessäni jätin puhelimen takkiin.

    Kun puhelin ei ollut lähellä, huomasin, miten vapauttavaa oli olla ilman sitä. Olin enemmän läsnä kavereiden kanssa, keskityin enemmän siihen mitä olin tekemässä. Jos olin yksin, olikin ihan ok olla omien ajatuksien parissa. Keskityin käsillä olevaan hetkeen, enkä murehtinut mitä muualla tapahtuu. Tällekin on oma termi nykyisin: JOMO (Joy of missing out). Suosittelen jokaista kokeilemaan.

    Jää paitsi töissäkin

    Töissäkään ei tarvitse jatkuvasti vilkuilla eri viestintävälineitä. Ilmoituksia voi estää, välillä voi jopa laittaa tietyt viestintävälineet kokonaan pois päältä. Kokeile vaikka varata päivästä tietty aika jolloin käyt läpi viestit, ja muuten keskity vain kyseiseen työtehtävään. Näin vapauttaa itsellensä tehokasta työaikaa, jolloin yhteen asiaan voi keskittyä kunnolla.

    Jos uskaltaa olla menemättä jokaiseen palaveriin, saattaa ehkä huomata, että voikin luottaa muihin työntekijöihin. Jos palaverissa tulee esille jotain tärkeitä kysymyksiä, joiden vastaamiseen tarvitaan sinun apua, tullaan sinuun varmasti olemaan yhteydessä.

    FOMO, luonto, JOMO, Kevin Husell, Amsterdam, Park
    JOMO (Joy of Missing Out). Uskalla jäädä paitsi. Mene vaikka luontoon istumaan ja nauttimaan.

    Haasta itsesi ja uskalla jäädä paitsi asioista, niin töissä ja vapaa-ajallakin. Keskity siihen mitä olet tekemässä, kokeile miltä tuntuu olla hetki ystävän kanssa ilman kännykkää. Kokeile töissä laittaa kiinni kaikki viestintävälineet, vaikka tunniksi keskittyen vain työn alla olevaan tehtävään. Saatat ehkä huomata hyötyjä.

    Oikein tehokkaille FOMO:n vähentäjille ja työrauhan edistäjille suosittelen hyödyntämään Kevnessin valmista pohjaa. Ei muuta kuin viesti tiimille perjantaina aamulla, viestintävälineet kiinni ja BOOM sinulla on yksi viikko tehokasta työaikaa (tai vapaa-aikaa) varattuna vain itsellesi:

    Tänään aloitetaan perjantaipalaveri sillä, että lopetellaan. Maanantaina en ole töissä, tiistaina olen tavoitettavissa mutta en vastaa viesteihin. Keskiviikkona olen kiireinen käydessäni läpi lukemattomia sähköposteja, torstaina jätän niihin vastaamatta. Ollaan kuulolla ensi perjantaina, tosin olen silloin mökillä ja nettiyhteys on tunnetusti olematon. Tehokasta työviikkoa kaikille.

    Terveisin,

    <laita oma nimesi tänne>

    Ohi menevin terveisin,

    Kevin Husell

     

    Lue myös :

    Tue kokonaisvaltaista hyvinvointia

    Auta minua kohentaamaan muidenkin kokonaisvaltaista hyvinvointia jakamalla kirjoitusta. Jos kirjoitus herättää ajatuksia tai kysymyksiä, voit jättää kommentin tai ottaa minuun yhteyttä sähköpostitse tai sosiaalisessa mediassa.

    Viitteet ja lisäluettavaa