FOMO – Paitsi jäämisen pelko

Töissä pitää olla kaikesta ajan tasalla, mikään asia ei saa mennä ohi. Vapaa-ajalla ajattelee, että muilla on paremmat juhlat, hauskemmat kaverit ja yleisesti ottaen parempi elämä. Paitsi jäämisen pelko – FOMO (Fear Of Missing Out) piinaa meitä elämän eri vaiheissa aiheuttaen ahdistusta, unettomuutta ja heikentäen keskittymiskykyämme. FOMO on uusi sana vanhaan piinaan, joka liitetään usein sosiaalisen median käyttöön. Miten tätä tuskaa voidaan vähentää?

Sisältää mainoslinkkejä * 

Uskoisin että FOMO-mörkö näyttää tältä. Huomaamatta se kiipeää selkään aiheuttaen ahdistusta ja pahaa mieltä. Miten tästä pääsee eroon?

Kuus/5, #parastajustnyt, ”paras päivä ihanan ystävän kanssa”. Mielenkiintoista miten sosiaalista mediaa seuratessa vaikuttaa siltä, että kavereilla onkin niin ratkiriemukasta juuri silloin kun itse ei ole paikalla. Meno on uskomattoman mahtavaa ja kaikilla on niin mukavaa. Jopa sillä ihmisroskisella, joka tavallisesti valittaa jokaisesta asiasta, on juuri tänään niin älyttömän aurinkoinen päivä. Kotona istuessa alkaa hikikarapalot valumaan ja ahdistuksen tuoma kuumotus menee aalloittain kehon läpi, mistä kaikesta sitä jääkään nyt paitsi?  

Fear of missing out = pelko että jää jostakin paitsi. Ihminen joka ei halua sitoutua tapaamisiin, koska tuntee, että luvassa voi olla hauskempi meno. Ihminen joka ahdistuu tapausten sopimisesta kärsii fomosta.

urbaanisanakirja.com

Mikäli ahdistus on alkanut painamaan rintakehää, kannattaa ottaa muutama syvä henkäys. Hätä ei ole tämän näköinen, suurella todennäköisyydellä et todellisuudessa missaa mitään tajunnanräjäyttävää vaan vuoristoratamainen pakokauhuinen olo johtuu pelkästään FOMO:sta. Tutkitaan seuraavaksi tarkemmin kyseistä ilmiötä.

Onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella?

FOMO viittaa pelkoon, että jää jostain palkitsevasta kokemuksesta paitsi. Vanha ajatus ”Onko ruoho vihreämpää aidan toisella puolella” voidaankin melkein nykytermein mieltää FOMO:ksi. Sitä kun monessa asiassa ajatellaan, että jossain toisaalla asiat ovat varmasti paljon paremmin. Ilmiö liittyy vahvasti runsaaseen tai pakonomaiseen somekäyttöön, tosin kyllähän tämä pelko on jo meille entuudestaan tuttu.

Jo lapsena FOMO teki temppujaan, kun sain äidiltä kuulla etten pääse kaverin synttärijuhliin mummolareissun takia. Pienet kädet puristuivat nyrkkiin ja naama alkoi vääntelehtimään tuskasta.

Pelivaipat repeytyivät sadasosasekunnissa, itkupotkuraivareiden desibelitaso kuormitti todennäköisesti jopa naapurikunnan kansalaisia. Tuskissani artikuloin selkeästi, mutta turhaan, tähän maailmaan minut tuonneille ilonpilaajille, miten tarhan kaikki kovimmat kundit ja kauneimmat mimmit olivat menossa vuosisadan synttärikemuihin. Luvassa oli Spiderman-kakkua, limppaa ja pumpernikkeleitä. Olisi musiikkia, naurua ja tanssia. Juhlista puhuttaisiin vielä vuosia myöhemmin.

FOMOn hallinta ei ollut piece of cake tarhaikäisenä. With great FOMO comes great anxiety.

Kuitenkin, mummolassa vietetty aika oli hienoa. Ukin kanssa saunottiin ja iskettiin korttia pöytään, puhuttiin naisista ja autoista. Vanha kuoma oli kaiken lisäksi veistänyt minulle puusta haulikon. Ukki oli paljon kertonut hänen metsästystarinoitaan, nyt minäkin pääsin mielikuvituksen avulla hirvimetsälle. #mahtavaa.

Mitä jos siihen aikaan olisikin ollut olemassa some? Olisin tiirailut kännykän näytöltä Instagram-tarinoita synttärijuhlista (koska 4-vuotiaalla on tietenkin oma Instagram-tili ja noin 10 000 seuraajaa), ja voivotellut tilannetta. Se olisi varmasti vahvistanut paitsi jäämisen pelkoa. En olisi pystynyt olemaan läsnä omassa hetkessäni, hetki ukin kanssa ei varmasti olisi ollut saman arvoinen. Pienet kädet olisivat jälleen olleet nyrkissä.

Elämässä ei voi olla kaikessa mukana, päivittäin tehdään valintoja suuntaan ja toiseen. Some vahvistaa paitsi jäämisen pelkoa, sen myötä voimme olla keinotekoisesti hetkessä mukana kokematta sitä aidosti. Ja kun tarinoita ja kuvia katselee, näyttää toisten elämä helposti paljon paremmalta mitä se todellisuudessa on.

Millä tavoilla tämä ilmiö onkaan meille haitallinen?  

FOMO:n haitat

FOMO:lla on useampia ikäviä haittavaikutuksia, minkä takia onkin hyvä pohtia keinoja sen minimoimiseksi. Tutkimuksien myötä paitsi jäämisen pelko on yhdistetty mm. tyytymättömyyteen, unettomuuteen, stressiin sekä työuupumukseen. Sitoutuminenkin voi tuntua hankalalta. Voi tuntua vaikealta lupautua mihinkään, mitä jos vastaan tuleekin parempi mahdollisuus?

Työmaailmassa paitsi jäämisen pelko voi johtaa ylikuormittumiseen. Mihinkään ei osata vastata kielteisesti, vaan kaikki tehtävät ja palaverikutsut hyväksytään. Töissä kilpailu voi olla kovaa ja mitä jos jää paitsi töiden kannalta tärkeältä tiedolta? Parempi siis olla ajan tasalla kaikesta ja kaikista jatkuvasti. Työpaikkojen monet viestintävälineet pitävät huolen siitä, että informaatiotulva pistää mielen ähkyyn. 

Vapaa-ajalla FOMO voi johtaa siihen, että viikonloppuna mennään pää kolmantena jalkana jokaisissa kissanristiäisissä. Vaikka ajatuksena oli olla rauhakseen kotona kirjan ääressä, niin instastoryista selviää kavereiden viettävän elämänsä parasta aikaa. Ahdistus ja menettämisen pelko ottaa ylivoiman, joten pakko itsekin lähteä liikkeelle. Aivot ovat yllättävän hyviä ylipuhumaan itsensä. Vaikka kuinka olisi päivää aikaisemmin järkeillyt itsellensä syyt rauhalliseen viikonloppuun, tulee hetkessä mieleen sata syytä miksi juuri nyt olisi kannattavaa lähteä rientoihin. Kerrankos sitä eletään, nukkumaan ehtii kuolleena, work hard play hard, meikit päälle ja korkkarit kattoon.

Yhteen asiaan keskittyminen on nykyään yllättävän haastavaa, paitsi jäämisen pelko vaikuttaa myös läsnäoloon. Sosiaalisissa tilanteissa voi havahtua siihen, että itsellä tai kaverilla on jatkuvasti kännykkä kädessä. Tähän suhteelliseen ärsyttävään ja epäkunnioittavaan tapaan on nykyään termikin: phubbing (phone snubbing).

Töissä työtehtävään voi olla vaikea keskittyä, sillä useat ilmoitukset pakottavat meidän tarkistamaan sisällön välittömästi. Päivän päätteeksi tuntuukin usein siltä, ettei mitään saatu aikaiseksi ja pää on aivan jumissa. Helppo ratkaisu ongelmaan olisi laittaa kiinni kaikki viestintävälineet, mutta mitä jos tuleekin jokin todella tärkeä sähköposti juuri silloin?

Tuottaako some iloa vai tuskaa?

Joskus sitä pohtii, ottaako some enemmän kun antaa. Kumpi on arvokkaampaa, tavata ystäviä oikeasti vai somen kautta tarkastella miten heidän elämässään menee? Onko hyvä keskustelu ystävän kanssa saman arvoinen kuin yksi tykkäys? Pitääkö jokaisesta hetkestä luoda tarina instaan? Jos hetki on todella hieno, on välitön reaktio ottaa luuri esiin ja ikuistaa se. Mistäköhän tämäkin reaktio johtuu?

Yleisimpinä syinä sosiaalisen median käyttöön on mm. tapa ja tylsyys. Itsekin huomannut usein, että kun on hetki tylsää tai istuu yksin, niin kännykkä tulee nopeasti esille. Nykyisin tuntuu välillä hölmöltä vain istua tai seistä paikalla, omien ajatuksien parissa oleminen voi olla monelle jopa haastavaa. Helpotusta haetaan pikaisesti luurista.

Koska FOMO voi vaikuttaa meihin monella tavalla negatiivisesti, käy järkeen miettiä miten sitä voisi vähentää.

Miten vähentää paitsi jäämisen pelkoa?

Koska some on niin oleellinen asia nykyisin paitsi jäämisen pelossa, on itsestään selvä ratkaisu FOMO:n vähentämiseen somen vähentäminen.

Yhden tutkimuksen perusteella henkinen hyvinvointi parani ja paitsi jäämisen pelko pieneni merkittävästi, kun sosiaalisesta mediasta oli oltu erossa seitsemän päivää. Suhteellisen lyhyessä ajassa sitä pääsee irti, toki alku varmasti hankalin.

Applikaatioiden ilmoitukset olivat tutkimuksen aikana sosiaalisesta mediasta erossa pysymisen suurin haaste, mikä ei tule yllätyksenä. Mikäli haluaa pysyä erossa sosiaalisesta mediasta, on hyvä alku estää ilmoitukset.

Halusin itsekin kokeilla, miltä elämä ilman sosiaalista mediaa tuntuu. Poistin kahdeksi viikoksi kaikki sosiaalisen median applikaatiot kännykästä, ilmoittamatta sen kummemmin kenellekään asiasta. Lisäksi estin muutamaksi päiväksi kaikki ilmoitukset Whatsappista.

Alussa tartuin usein kännykkään koska oli hetki luppoaikaa, mutta koska ei ollut mitään plärättävää laskeutui luuri nopeasti takaisin paikoilleen. Aloin laittamaan kännykän laatikkoon, tai kavereita nähdessäni jätin puhelimen takkiin.

Kun puhelin ei ollut lähellä, huomasin, miten vapauttavaa oli olla ilman sitä. Olin enemmän läsnä kavereiden kanssa, keskityin enemmän siihen mitä olin tekemässä. Jos olin yksin, olikin ihan ok olla omien ajatuksien parissa. Keskityin käsillä olevaan hetkeen, enkä murehtinut mitä muualla tapahtuu. Tällekin on oma termi nykyisin: JOMO (Joy of missing out). Suosittelen jokaista kokeilemaan.

Jää paitsi töissäkin

Töissäkään ei tarvitse jatkuvasti vilkuilla eri viestintävälineitä. Ilmoituksia voi estää, välillä voi jopa laittaa tietyt viestintävälineet kokonaan pois päältä. Kokeile vaikka varata päivästä tietty aika jolloin käyt läpi viestit, ja muuten keskity vain kyseiseen työtehtävään. Näin vapauttaa itsellensä tehokasta työaikaa, jolloin yhteen asiaan voi keskittyä kunnolla.

Jos uskaltaa olla menemättä jokaiseen palaveriin, saattaa ehkä huomata, että voikin luottaa muihin työntekijöihin. Jos palaverissa tulee esille jotain tärkeitä kysymyksiä, joiden vastaamiseen tarvitaan sinun apua, tullaan sinuun varmasti olemaan yhteydessä.

FOMO, luonto, JOMO, Kevin Husell, Amsterdam, Park
JOMO (Joy of Missing Out). Uskalla jäädä paitsi. Mene vaikka luontoon istumaan ja nauttimaan.

Haasta itsesi ja uskalla jäädä paitsi asioista, niin töissä ja vapaa-ajallakin. Keskity siihen mitä olet tekemässä, kokeile miltä tuntuu olla hetki ystävän kanssa ilman kännykkää. Kokeile töissä laittaa kiinni kaikki viestintävälineet, vaikka tunniksi keskittyen vain työn alla olevaan tehtävään. Saatat ehkä huomata hyötyjä.

Oikein tehokkaille FOMO:n vähentäjille ja työrauhan edistäjille suosittelen hyödyntämään Kevnessin valmista pohjaa. Ei muuta kuin viesti tiimille perjantaina aamulla, viestintävälineet kiinni ja BOOM sinulla on yksi viikko tehokasta työaikaa (tai vapaa-aikaa) varattuna vain itsellesi:

Tänään aloitetaan perjantaipalaveri sillä, että lopetellaan. Maanantaina en ole töissä, tiistaina olen tavoitettavissa mutta en vastaa viesteihin. Keskiviikkona olen kiireinen käydessäni läpi lukemattomia sähköposteja, torstaina jätän niihin vastaamatta. Ollaan kuulolla ensi perjantaina, tosin olen silloin mökillä ja nettiyhteys on tunnetusti olematon. Tehokasta työviikkoa kaikille.

Terveisin,

<laita oma nimesi tänne>

Ohi menevin terveisin,

Kevin Husell

 

Lue myös :

Tue kokonaisvaltaista hyvinvointia

Auta minua kohentaamaan muidenkin kokonaisvaltaista hyvinvointia jakamalla kirjoitusta. Jos kirjoitus herättää ajatuksia tai kysymyksiä, voit jättää kommentin tai ottaa minuun yhteyttä sähköpostitse tai sosiaalisessa mediassa.

Viitteet ja lisäluettavaa

Vastaa