Kaifukuzen – Jatkuva palautuminen uupumuksen estäjänä (osa 1/2)

24 miljardia €. Arvioiden mukaan se on menetetystä työpanoksesta johtuva vuosittainen hävikki kansantaloudessa. Suurimmat kustannukset johtuvat sairauspoissaoloista, töissäolosta sairaana, työkyvyttömyyseläkkeistä ja työikäisen väestön terveydenhuollosta. Kansantalouden arvioitu menetys vuodessa on huima, sillä se on melkein puolet Suomen valtion budjetista. Kun arvioidut kustannukset ovat tiedossa, voidaan paremmin keskittää huomio aiheuttajien tunnistamiseen ja niiden vähentämiseen. Yksi nykypäivän suurista koettelemuksista on uupumus. Syitä uupumukselle on moneksi, mutta uskon yhden olevan jatkuvasta suorittamisesta johtuva riittämätön palautuminen. Työkulttuuriamme varjostaa jatkuva kiire, stressi ja suorittaminen, jonka lomassa palautuminen on helppo unohtaa ja loppuunpalamisen riski on suurempi. Niin töissä kuin vapaa-ajalla kiintopisteemme on tekemisessä. Mitä jos se olisikin palautumisessa?


(5 min)

uupumus, palautuminen, superkompensaatioteoria, työhyvinvointi, terveys, hyvinvointi
Lomailessani Ranskassa kesällä 2019 pyöri mielessäni ajatuksia työkulttuuriamme varjostavasta kiireestä, stressistä ja uupumuksesta. Mietin, onko meillä vain kesäisin lomien aikana aikaa palautua jatkuvasta suorittamisesta?

Jatkuva tekeminen

Tuntuu siltä, että jatkuvasti ollaan tekemässä asioita. Työkalenterit ovat täynnä palavereita, joiden välissä ei ole taukoja. Tietotyöntekijän työmaailma on nopean kehityksen takia usein jatkuvan kasvu- ja kehityspaineen alla. Työn ohessa tulee uusia asioita oppia ja sisäistää nopeasti laskematta kuitenkaan omaa tehokkuutta. Viestintävälineet ovat mahdollistaneet jatkuvan reaktiivisuuden ja kysymyksiin halutaan usein vastauksia nyt tai heti. Tyytymättömyydestä ilmoitetaan herkemmin kuin kiitollisuudesta, mikä ei motivaatiota ainakaan hetkessä paranna. Hetkellinen rauhallisempi tilanne töissä luo tehotonta oloa ja orastava epäily omasta laiskuudesta herää eloon. Jatkuvan kiireen ja stressin lisäksi energiatasoja syö multitaskaus, vitkuttelu ja tehottoman palaverit. Vapaa-ajalla vastassa on omat puuhastelut, jotka pitäisi hoitaa hyvällä innolla ja tekemisen meiningillä.

Uupumuksen syyt eivät pelkästään löydy työmaailmasta, mutta uskon että siellä on mahdollista tehdä paljon ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä. Muuttamalla työskentelytapojamme, muutamme työkulttuuriamme. Samalla voimme muuttaa ajatustamme vapaa-ajasta ja huomioida hyvinvointia kokonaisvaltaisemmin. Panostamalla järkevään työnohjaamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin voimme parantaa tehokkuutta samalla kun vähennämme uupumuksen riskiä. Ja yksi tapa tehdä se on muuttamalla kiintopiste suorittamisesta palautumiseen.

Kiintopisteen vaihto

Palautuminen on monelle haastavaa. Usein tekeminen on paljon mielekkäämpää ja kalenteri täyttyy tekemisellä. Tekemisen tiimellyksessä palautumiselle on helppo unohtaa varata aikaa. Itsekin olen hyvä esimerkki tästä. Urani alkuvuosina kaikkea tehtiin täysillä. Pitkiä työpäiviä, paljon treeniä ja vähäisiä yöunia. Tunsin, että jään jostain paitsi, jos en ole jatkuvasti tekemässä jotain. Ymmärsin lopulta, että asioiden tekeminen ei ollutkaan enää yhtä hauskaa huonoilla energiatasoilla. En kuitenkaan halunnut jatkossakaan jäädä asioista paitsi. Tahdoin jatkossakin haastaa itseäni töissä ja vapaa-ajalla, niin henkisesti kuin fyysisesti oppien uusia asioita laajentaakseni ymmärrystäni. Aloin pohtimaan miten tämä tehtäisiin käytännössä. Olisiko olemassa jokin tapa optimoida tilannetta?

Yksi työpäivä, yksi treenikerta, yksi mikä tahansa suoritus voi olla vaikka kuinka kova ja haastava. Mukavuusalueen ulkopuolella käyminen, paineen alla oleminen tai itsensä rasittaminen ei itsessään ole huonoa. Päinvastoin, se vie meitä eteenpäin ja kehitymme. Ainakin jos muistamme antaa aikaa palautumiselle. Puskiessamme jatkuvasti palautuminen kärsii ja sen myötä suorituksemmekin. Uskon sen olevan juurisyy uupumiseen. On ymmärrettävää, että väheksymme palautumisen tarvetta kun yhteiskuntamme arvostaa kiireyttä ja kovaa työskenteleviä työntekijöitä. “Suomalaista sisua”. “Work hard. “Be the hardest worker in the room”. Tällaisella ajattelulla ja sanonnoilla palautuminen on helppo unohtaa, vaikka niillä tavoitellaankin jotain hyvää.

Jos tavoittelee jatkuvasti hyviä suorituksia, pitää varmistaa kehon ja mielen olevan siinä tilassa että ne kykenevät siihen. Lopulta olemme itse vastuussa tästä omien valintojemme ja tekojemmme kautta. Mutta työpaikoillakin tulisi luoda kulttuuria joka kannustaa työntekijöitä huolehtimaan itsestään, sillä työn ohjaaminen on haastavaa ympäristössä jossa sammutetaan jatkuvasti tulipaloja.

uupumus, palautuminen, superkompensaatioteoria, työhyvinvointi, terveys, hyvinvointi
Ranskan keskustassa oli helpompi navigoida, kun hyödynsin Eiffel-tornia kiintopisteenä. Sisälläni kasvoi ajatus, että mitä jos työmaailmassa kiintopisteenä toimisi palautuminen suorittamisen sijaan. Miten se ohjaisi valintojamme? Voisiko se ennaltaehkäistä uupumusta?

Jatkuva palautuminen

Ilman suorittamista, ei tarvitse palautumista. Jos jatkuvasti suorittaa, ei tule palautumaan. Kovin työskentelevän yksilön tulee tehdä töitä järkevästi, sillä ennemmin tai myöhemmin jatkuva suorittaminen kostautuu. Lähestytään jatkuvaa suorittamista esimerkillä:

Kuntoa kohottaaksesi alat lenkkeilemään viisi kertaa viikossa. Aluksi juokseminen tuntuu hyvältä ja huomaat kehitystä. Riittämättömän palautumisen vuoksi polvessa alkaa tuntumaan kipua. Päätät kuitenkin jatkaa, sillä koet jokaisen suorituksen vievän sinua kohti tavoitteitasi. Huomaat kuitenkin kerryttäväsi uupumusta, energiatasosi ovat matalammat ja saatat olla ärtyneempi. Lopulta polvesi sanoo itsensä irti ja lenkkeily loppuu kuin seinään. Palautuminen loukkaantumisesta voi viedä useita viikkoja, eikä tämän aikana lenkkeilyä voi harrastaa ollenkaan.  

Kuulostaako tutulta? Ihmiset ovat hyviä joustamaan oman terveydenkin kustannuksella saavuttaakseen tavoitteita ja suoriutuakseen tehtävistään. Voi olla haastavaa kuunnella omia tuntemuksiaan ja sisällyttää tapoihinsa suorittamista tukevia asioita palautumisen kautta. Esimerkissä henkilön kiintopisteenä toimii suorittaminen, eli parempaa kuntoa tavoitellaan juoksukertojen kautta. Kiintopisteen ollessa palautumisessa, huomioidaan mitä vaaditaan suoriutuaksemme hyvin seuraavalla kerralla. Lenkkeilyssä se voi olla juoksukertojen harventaminen varmistaakseen, että palautumiselle on riittävästi aikaa. Palautumista voi myös optimoida riittävän unen, monipuolisen ravinnon, nesteytyksen ja venyttelyn kautta. Kun palautumista optimoi, on keho valmis suoriutumaan useammin.

Samaa esimerkkiä voidaan käyttää työmaailmassa. Työmaailmassa pystymme harvemmin itse vaikuttamaan suorituskertojen määrään, sillä työpaikka määrittelee työaikamme. Tämän takia onkin järkevää panostaa palautumiseen järkevän työnohjauksen ja hyvinvoinnin kautta.

Itse hyödynnän optimoitua unta, liikuntaa ja monipuolista ravintoa huolehtiakseni riittävästä palautumisesta. Teen erilaisia mindfulness-harjoituksia ja koitan pitää kehoni stressittömässä tilassa ellen ole suorittamassa jotakin. Organisoin työpäivää mm. siten, että minulla on rauhallisia hetkiä ilman keskeytyksiä, hyödynnän Pomodoro-ajastinta, muistan pitää taukoja ja priorisoin työtäni aloittamatta liian monta tehtävää samaan aikaan. Nämä ovat asioita, jotka ovat minun vastuullani. Oli työpäivä miten kiireinen tahansa, voin kuitenkin itse vaikuttaa siihen omilla valinnoillani. Oman työn ohjaaminen on tietenkin vaikeampaa ympäristössä, jossa ollaan jatkuvan paineen alla. Siksi mielestäni työpaikkojen tulee panostaa enemmän työntekijöiden hyvinvointiin työskentelytapojen ja työkulttuurin kautta. Otetaan tähän näkökulmaan mallia huippu-urheilun maailmasta.

Mallia huippu-urheilusta?

Huippu-urheilussa palautuminen otetaan eri tavalla huomioon kuin työmaailmassa. Esimerkiksi jalkapalloammattilaisen arvoa luova työ on pelata jalkapallo-otteluita. Joukkueen menestys tuo joukkueelle rahaa ja talous pyörii. Itse ottelu on suoritus, jonka jälkeen on venyttelyä, hierontaa, kylmäaltaita, saunaa, optimaalista ravintoa ja nesteytystä. Toimenpiteillä halutaan varmistaa, että pelaajat ovat kunnossa seuraavaa koitosta varten. Mikäli pelaajat eivät ole kunnossa, tulee tämä vaikuttamaan otteluiden lopputuloksiin. Törmäsin sattumalta entiseen jääkiekkoilijaan Jarkko Ruutuun, jonka kanssa vaihdoimme ajatuksia unen merkityksestä. Hän osasi kertoa, että nykyään NHL:ssä panostetaan enemmän palautumiseen unen kautta (ainakin tietyissä seuroissa). Unen eri vaiheista, sen merkityksestä ja tarpeesta kerrotaan pelaajille. Kaikki tämä sen takia että palautuminen olisi optimaalista ja suorituksen sen mukaisia.

Voisimme työpaikoilla ottaa mallia huippu-urheilijoiden tavasta luoda edellytykset hyville suorituksille palautumisen kautta. Työpaikoilla työntekijät tekevät arvoa luovaa työtä, ja arvo kärsii mikäli työntekijä ei ole kunnossa. Monessa työpaikassa tällaista jo onneksi harrastetaankin. Mutta nimenomaan harrastetaan. Itse ajattelen seuraavaa tasoa, eli ammattilaiseksi siirtymistä. Huippusuorituksia hyvinvoivilla yksilöillä.

Siirtyminen harrastelijasta ammattilaiseksi tehdään muuttamalla kiintopistettämme suorittamisesta palautumiseen. Kun fokuksena on energiatasojen ylläpitäminen ja palautuminen, on meidän helpompi tehdä niitä edistäviä toimenpiteitä. Mahdollistamme kestävää suorittamista tinkimättä työntekijöiden terveydestä.

Seuraava osassa perehdytään tarkemmin Kaifukuzeniin, mistä nimi tulee, mitä se on, miten palautumista huomioidaan jatkuvasti ja miten superkompensaatioteoria liittyy kyseiseen ajattelutapaan.


Yhdessä kohti kestävämpää työkulttuuria ja parempaa kokonaisvaltaista hyvinvointia! Hyvää alkanutta kesää kaikille.

-Kevin


Tue kokonaisvaltaista hyvinvointia

Auta minua kohentaamaan muidenkin kokonaisvaltaista hyvinvointia jakamalla kirjoitusta sosiaalisessa mediassa. Jos kirjoitus herättää ajatuksia tai kysymyksiä, voit jättää kommentin tai ottaa minuun yhteyttä sähköpostitse tai sosiaalisessa mediassa.

Viitteet ja lisäluettavaa

  1. https://stm.fi/menetetyn-tyopanoksen-kustannukset
  2. https://yle.fi/uutiset/3-10128501
  3. https://www.shrinktank.com/the-psychology-of-lebron-james/

Lue myös :

40 tunnin paasto ja salitreeni (5 min)

Dopamiini ja sen vaikutus käytökseemme – himo on hurmosta suurempi (5 min)

Muutoksen neljä perustaa – vastuu, identiteetti, menetelmä ja tavoite (5min)

Kaifukuzen – Jatkuva palautuminen uupumuksen estäjänä (osa 2/2) (4 min)

Kaifukuzen – Jatkuva palautuminen uupumuksen estäjänä (osa 1/2) (5min)

Pareton periaate – Voinko hyödyntää sitä omassa elämässä? (6 min)

Miten parantaa unen laatua (9min)

Uni – elämän eliksiiri (9min)

Aurinkoa risukasaan – Positiivinen mieli kuurina koronaan (3 min)

Autofagia – elimistön puhdistusjärjestelmä (5 min)

Pätkäpaastoa pätkissä osa 1/4 – Mikä pätkäpaasto? (7 min)

Inspiraatiota ja motivaatiota tekemisen kautta (7 min)

Enemmän vähemmällä (4 min)

Seuraa Instagramissa: Kevness100

One Comment on “Kaifukuzen – Jatkuva palautuminen uupumuksen estäjänä (osa 1/2)”

  1. Om man har varit utbränd vill man inte bli fullt återställd. det gäller att inte bli utbränd. det gäller att lyssna på kroppens signaler å kvinnan man delar livet med.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *