Enemmän vähemmällä

(4 min)

Palaveri on juuri päättynyt, joten Martti kävelee kahviautomaatille. Samalla vilkaistaan Instagramia, ja tarkistetaan, onko tullut uusia tykkäyksiä hänen julkaisemaan kuvaan kuvatekstillä ”work hard, play hard”. Sattumoisin kahvia on hakemassa myös Janne, ja työkaverit vaihtavatkin mielenkiintoiset kuulumiset: Martilla on ollut kiireistä, koska asiakas X sitä ja tätä. Janne nyökkäillee innosta, ja mainostaa miten hektistä on ollut, ja kuinka pitkiä päiviä on tullut suoritettua töissä, sillä projekti Y niin ja näin. Martti vetää tässä vaiheessa ässän hihastaan, ja leveilee kuinka ei ole edes treenaamaan kerennyt, koska on niin kiireinen. Janne kuittaa kertomalla, miten vähän hän on nukkunut viime viikolla, koska hänellä vasta hektistä onkin.

Tällaiset keskustelut kiireellisyydestä tuntuvat hyvinkin tyypillisiltä. Olen itsekin syyllistynyt tähän. Varsinkin urani alkuvaiheessa jopa kilpailtiinkin kavereiden kesken siitä, miten pitkiä päiviä tehdään töissä. On jännää, miten kiireellisyyttä arvostetaankin niin paljon, ja miten se mielletään synonyymina tehokkuudelle. Suoraan sanottua, tuntuu suhteellisen helpolta vaikuttaa hyvältä työntekijältä, kun eletään tällaisessa arvomaailmassa.

Resepti: Toimiston ”sankari”

Ainekset: Sinnikäs yksilö, joka joustaa omasta terveydestään ja vapaa-ajastaan

Valmistus:

  1. Vietä paljon aikaa toimistolla
  2. Älä koskaan lähde ensimmäisten joukossa. Ei ole pakko kuitenkaan olla ensimmäinen paikalla, tärkeintä että muiden lähtiessä mainostat kovaan ääneen, että sinä jäät vielä paiskimaan hommia
  3. Näytä kiireiseltä
  4. Puuskuttele välillä ja näytä stressaantuneelta
  5. Lähetä paljon sähköposteja
  6. Keskustele työkavereiden kanssa usein siitä, miten kiireinen olet
Jopa rentouttavan rantaloman aikana joku on hienosti oivaltanut pelaavansa kovaa.

Ainakin alitajuntaisesti arvostamme kiireellisyyttä ja toimistolla vietettyjä tunteja, sillä ahkeruus on hyvä ominaisuus. Mutta kiireellisyys tai ahkeruus ei ole sama asia, kuin tehokkuus. Se että joku on kiireinen, ei tarkoita, että hän tekee laadukasta työtä. Ja kun kiireeseen on tottunut, niin voi olla vaikeaa hidastaa. Olen keskustellut monien kanssa siitä, miten voi tulla tehoton, tai jopa ahdistava olo, jos työtilanne hetkeksi rauhoittuu.

Tämä on tuttua itsellenikin, töissä minun piti ennen mennä pää kolmantena jalkana koko ajan, sillä muuten tunsin itseni tehottomaksi ja laiskaksi työntekijäksi. Varsinkin yksi vuosi on jäänyt vahvasti mieleen, kun työskentelin vauhdikkaassa ja mielenkiintoisessa roolissa. Työ oli haastavaa ja opettavaista, ja samalla oli mahdollisuus kehittää roolia yhdessä työkaverini kanssa ja opettaa sitä muille.

Minä todellakin nautin siitä roolista, ja työstä jota teimme. Päivät olivat hektisiä ja välillä pitkiä, oli matkustelua ja paineita. Huomasin jälkeenpäin, miten kuluttava työskentelytapa minulla oli, ja miten vääristynyt ajatusmaailma tehokkuudesta meillä on työkulttuurissamme. Olen iloinen siitä, että pääsin tuohon kyseiseen rooliin, sillä välillä tulee joustaa ja paiskia hommia, jotta tulee kehitystä. Mutta se myös opetti kyseenalaistamaan työskentelytapojani ja työkulttuuriamme. Se johdatti minua uuteen ajattelumaailmaan, missä huomioidaan kokonaisvaltainen hyvinvointi, työn tehostaminen ja optimointi, jotta voi suoriutua parhaalla mahdollisella tavalla haasteista.

Olen vieläkin sitä mieltä, että työn kuuluu olla haastavaa. Sen kautta voin jatkuvasti kehittyä ja oppia uusia asioita. Eli en itse tavoittele vähemmän töitä, vaan parempaa tehokkuutta järkevämpien työtapojen ja organisoinnin kautta. On tärkeää muistaa, että on jokaisen omalla vastuulla organisoida työ siten, että ei pala loppuun. Toivottavaa on, että johdosta lähtee liikkeelle hyvinvointiin panostaminen, mutta kukaan ei voi tietää miltä toisesta tuntuu. Pitää uskaltaa sanoa ei jatkuville uusille työpyynnöille, tulee kertoa, jos töitä on liikaa, tai jos elämässä on meneillään jotain muuta, mikä vaikuttaa jaksamiseen.

Toimiston sankari

Itse huomasin, että panostamalla uneen, ravintoon, liikkumiseen ja työpäivän optimoimiseen organisoimisen kautta, sain tehtyä enemmän vähemmällä. Jäi paremmin energiaa muuhunkin, eikä työpäivän päätteeksi ollut enää niin usvainen olo. Kun astuin hetkeksi pois kiireellisyyden ja hektisyyden maailmasta, tajusin ettei maailma oikeasti ollutkaan sellainen kuin kuvittelin. Maailma on yhtä hektinen kuin omat ajatukset.

Toivon, että aletaan arvostamaan enemmän niitä työntekijöitä, jotka uskaltavat pitää itsestänsä huolta. Jotka uskaltavat sanoa ei, panostavat itseensä ja sen kautta tekevät laadukasta työtä, vaikka eivät viettäisikään työpaikalla useita tunteja. Mutta se vaatii muutoksia työkulttuurissa, sillä tällä hetkellä voi tuntua todella vaikealta lähteä aikaisemmin toimistolta, mikäli muu tiimi painaa iltamyöhään töitä. Pelkästään tällainen ryhmäpaine kannustaa tekemään pitkää päivää, joka voi olla tehotonta. En vain mitenkään näe, että kukaan voi olla tehokas 12 h päivässä viiden päivän ajan.

Jotta voisi ymmärtää ja muuttaa omia tapojaan, tulee hetkeksi pysähtyä. On niin paljon asioita, joita huomaa vasta kun hidastaa. Tutki omia tapojasi, ja mieti oletko oikeasti tehokas. Vai onko niin, että teet vain paljon asioita, jotta vaikuttaisit kiireiseltä. Onko sinun mahdollista tehdä asioita tehokkaammin ja paremmin?

Johtaessaan Microsoftia Bill Gates piti kaksi kertaa vuodessa viikon mittaisen ”ajatteluloman”, jolloin hän omisti aikaa sille, ettei tehnyt yhtään mitään. Gates piti tätä viikkoa niin tärkeänä, ettei kukaan saanut häiritä sitä. Ei perhe, ei ystävät, eikä työntekijät. Gates on myös ilmoittanut, että hänen parhaimmat ja suurimmat ideat kehittyivät juurikin näiden viikkojen aikana. Tämä on mielestäni todella loogista. Jos ei koskaan kuuntele itseään, ja anna aikaa tylsyydelle, niin on vaikeaa olla luova. Stressi on oiva tapa tappaa luovuus, ja on vaikeaa päästä flow-tilaan.

Meitä ympyröi jatkuvasti kiireet töissä, sosiaalinen media, perhe ja ystävät, suoratoistopalvelut, musiikki ja harrastukset, että emme oikein koskaan ehdi viettämään aikaa omien ajatuksiemme parissa. Tämän takia en yhtään ihmettele, miksi jotkut jopa ahdistuvat, kun tilanne hetkeksi rauhoittuu, tai tylsistyy, kun hetken on ilman kännykkää.

Voi olla haastavaa olla kokonainen viikko tekemättä mitään, mutta onneksi on muitakin vaihtoehtoja jos haluaa hetkeksi pysähtyä. Itse harrastan digitaalisia sapatteja. Tämä tarkoittaa, että päivän tai viikonlopun aikana, kännykkä on lentokonetilassa ja välttelen kaikkia elektronisia laitteita.

Ensimmäinen digitaalinen sapattini tapahtui ikään kuin vahingossa. Olin vuonna 2014 matkustelemassa Kambodjassa, ja päädyin pienelle saarelle nimeltä Koh Ta Kiev. Saarella ei toiminut kännykkä, eikä ollut mitään elektronisia laitteita. Ajatus ilman kännykkää tuntui vieraalta. En muistanut milloin olisin viimeksi ollut ilman sitä. Pohdin että miten voi nykyään elää ilman, että on jatkuvasti yhteydessä muuhun maailmaan. Mitä jos joku huolestuu, tai mitä jos tapahtuu jotain?

Koh Ta Kiev. Saarella ymmärsin ensimmäistä kertaa, miten koukussa olemme älypuhelimeen. Huomasin, ettei tarvitse jatkuvasti olla yhteydessä muuhun maailmaan.

Huomasin nopeasti, että maailma menee kyllä eteenpäin ihan omalla painollaan. Ei minun tarvinnut lukea uusimpia uutisia, nähdä kuvia sosiaalisessa mediassa, eikä vastata heti viesteihin. Yllätyksekseni huomasin myös, miten vapauttavaa oli, kun ei jatkuvasti vilkuillut puhelinta. Huomasin olevani enemmän läsnä. Kaikki vilinä oli poissa, ja syvä rauhallisuuden tunne vallitsi koko kehossa.

Tapasin saarella paljon matkustelijoita, vaihdoimme ajatuksia ja kävimme syvällisiä keskusteluita. Oli hienoa, kun kenenkään keskittyminen ei herpaantunut sen takia, että olisi pitänyt tarkastella jotain puhelimesta. Tajusin myös, että olemalla läsnä pohdin yleisesti asioita syvemmin ja kuuntelin itseäni.

Koh Ta Kievin kokemuksista lähtien, olen säännöllisen epäsäännöllisesti harrastanut digitaalisia sapatteja, ja nauttinut siitä, ettei tarvitse olla jatkuvasti yhteydessä muuhun maailmaan puhelimen tai muiden elektronisten välineiden kautta. Se on ollut todella tehokasta luovuuden ja palautumisen kannalta. Kun ei ole jatkuvasti hälinän ympärillä, niin panostaa enemmän tärkeisiin asioihin ja jälki on sen mukaista. Tämä on minulle ”enemmän vähemmällä”. Tekemällä vähemmän asioita saan enemmän irti niistä asioista, mitkä ovat minulle tärkeitä ja mihin haluan panostaa. On välttämätöntä löytää aikaa, jolloin ei tee mitään ja antaa aikaa ajatuksien virrata. Pitää omistaa aikaa sille, että ei tee mitään, jotta voi palautua ja antaa luovuuden virrata.

Välillä vaikuttaa olevan niin kiire juosta, ettei ehdi hypätä pyörän selkään. Kun töissäkin poistuu hetkeksi kiireestä, voi huomata mitkä asiat ovat tärkeitä ja mitkä eivät. Siten voi panostaa oikeisiin arvoa luoviin asioihin, jotka todennäköisesti myös kehittävät sinua. Löydä oma tapasi pysähtyä hetkeksi, jotta voit tutkia itseäsi ja kuunnella ajatuksiasi. Jos et ole pitkään aikaan ollut ilman mitään elektronisia laitteita, anna digitaaliselle sapatille mahdollisuus. Muuta omaa suhtautumista työskentelytapoihin, johda itseäsi organisoimalla työpäivää ja varaa itsellesi aikaa reflektoinnille. Vietä aikaa itsesi kanssa.

Omista aikaa sille, että et tee mitään. Huomaa miten kehityt sen kautta. Arvostetaan jatkossakin ahkeruutta, mutta ei käytetä kiireellisyyttä synonyymina tehokkuudelle. Kun olet kahvikoneella, niin kerro itsestäsi jotain muuta, kuin sinun hektisyydestä. Tee vähemmän, jotta voit saavuttaa enemmän.

Kuvat

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *